Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Onko kesää ilman Norjaa?

maanantai, 17 toukokuun, 2021

Hurraa Norja! On Norjan kansallispäivä, grunnlovsdag, syttende mai!

Ollapa naapurimaassa 17. toukokuuta, ja juhlia paraateissa syttende mai’ta! Ehkä joku vuosi se taas onnistuu. Mulla on ihan kauhea Norjan reissukuume.

Ainoa mitä varovasti haaveilin korona-aikana kesälle oli Norja. Tarkemmin sanottuna Pohjois-Norja. Tromssa, koska se vain vuodesta toiseen on minun lempparipaikkoja Manner-Euroopassa.

Tajusin samalla haaveillessani, että juhannukselta 2019 reissusta Tromssaan en ole kirjoittanut blogiin mitään! Siis kohta kahden vuoden takaa. Asiahan tuli toki korjata, ja mikäs parempi aika kirjoitella sateisesta Tromssasta, kuin syttende mai. Ladatessani vanhaa reissu tarinaa takaisin päiväkirjoista, latasin uuteen puhelimeeni myös Duolingon. Haluaisin päivittää norjaani edes hiukan paremmaksi kuin aikoinaan.

En muuten voi ees tajuta miten kesä 2019 tuntu tällä hetkellä ihan toisessa todellisuudessa olleelta ajalta.

Silloin oli pakko päästä Norjaan.

Junailin itseni juhannusyöksi Helsinki-Vantaalle unimunaan Tampereelta. Aamulennolla leiskautin Kittilään. Äiti, iskä ja Juuso nappasivat minut kentältä kyytiin, ja niin me komoteltiin Kilpisjärvelle ja Norjaan.

Kaikki matkan kohteet oli mulle entuudestaan tuttuja, joten sain osoitella karttaa ja miettiä pysähdyspaikkoja. Keli ei ollut mikään hellivä ja kesäinen, mutta koskapa Norjassa se olisikaan 100% täydellinen?

Välipysäkki vietettiin Lapland Hotel Kilpiksessä. Tällä kertaa ekaa kertaa tajusin, että hotellilla on myös ranta ja rantasauna! Ihana kohde. Sade tyyntyi ennen saunomista ja oli aika rentouttava käynti. Olisi ollut vielä rentouttavampi jos miesten puolella ei olisi ollut kahtakymmentä hiljentynyttä silmäparia tuijottamassa uskaltaako se tyvär kuusi asteiseen veteen vai ei.

Ei uskaltanut. 

Kilpisjärveltä käytiin iltasesta mutka jo Norjan puolella vauhtia hakemassa. Rovijoen putous on ihan must see-kun tuosta ohi ajelee.

Ihan pienen matkan päässä rajan takana on jo tuollaisia putouksia. Kyllä ne norjalaiset on vesiputouslotossa voittaneet! Paremmat näkymät putouksella saa kiipeilemällä kivikkoisen, liukkaan ja jyrkän reitin alas saakka. Sateella polussa oli jo sen verran vaaran tuntua että skipattiin.

Pidettiin välipysäkki Skibotnissa, eli suomalaisittain Yykeänperällä. Niin vain kuuluu tehdä. Niin mie olen joka kerta tehnyt. Skibotnissa pysähtymiseen kuuluu keskustaan ajo, ja kalastuslaiturilla hetken verryttely ja hengailu. Parhaat instakuvat saa juuri siitä.

Tromssassa satoi.

Norjan kelit ovat kääntäneet minulle selkänsä. Sadesää sai aikaan yllättävän kovan uneliaisuuden. Tiedättehän, sen joka iskee yleensä toisena lomapäivänä kun kroppa tietää, että saa levätä? Me vedettiin huoneessa päikkäreitä toisensa perään. Nukuttiin, käytiin syömässä, pienellä kävelyllä ja mentiin taas hotellille.

Jos kelit olisivat olleet suosiollisempia, oltaisi varmasti käyty enemmän ulkoilemassa. Unikin oli toki tervetullutta. Jälkikäteen katsottuna oli muuten jo merkit pienestä burnoutin alusta jo tuolloin ilmassa.

Scandic Ishavshotellilta ulos ei ollut yhtään surkiat näkymät. Tämä oli mulle jo toinen kerta samassa paikassa. Aamupala on valikoiman suhteen vertaansa vailla ja sijainti tosi otollinen. Parkkipaikatkin löytyy, vaikkakin maksulliset.

Käytiin äitin kanssa melkein kaatosateessa kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka olemassaolon muistin muutaman vuoden takaiselta visiitiltä. Se oli melkein upeampi kuin mitä muistin.

Sain myös ylipuhuttua äitin ja Juuson Fjellheisenille maisemia katsomaan.

Voi poijjat, ei nämä maisemat pahene vaikka olis keli millainen tahansa. Äitiä vähän pelotti gondolikyyti, mutta ei se kyllä muutenkaan herkkua ole. Onneksi matka kestää vain muutaman minuutin, ja sitten onkin jo ylhäällä. Ravintolassa ja kahvilassa oli paljon porukkaa, joten ei viitsitty jäädä.

Tyydyttiin pyörimään vain yläaseman lähistöllä kelin vuoksi. Harmitti vähän, koska Floyalle olisi ollut hienoa kiivetä uudelleen. Maisemat huipulta on aivan tärisyttävät. Floyan huiputuksesta muuten juttua vuosien takaa tässä!

Näköjään voi kulua vuosi(a) ilman Norjan reissuja, mutta Instagramin kautta on saanut nähdä maisemia niin upeista kohteista, että eikhän se tämä kevät mene suunnitellessa tulevia matkoja. Sinne jonnekin tulevaisuuteen. Lofooteilla, Tromssassa ja pohjoisemmassakin on ollut ilmeisesti puoli Suomea viime kesänä, joten ehkä minun joutaa odottaa vaikka kesää 2022. Jos jaksaa. Menojalkaa voisi kuitenkin vipattaa ja olen kuvakaappaillut aktiivisesti storyja, joissa on vinkkailtu mahtavista patikkareiteistä, telttapaikoista ja muista kohteista. Blåvatnet on listan kärjessä, koska kaikki Lyngenin kävijät näyttävät poikenneet tämän kuvauksellisen järven kautta.

Mie toivon ensi kesälle pitkää lomaa. Sain pitää viime kesänä kolme viikkoa, ja olin aivan rikki vielä loman jälkeen. Jospa tänä vuonna voisi pitää vaikka palkatonta ekstraa, että saisi oikeasti levätä ja katsella vähän maisemia. Norjaan on kova ikävä. Se on niin lähellä, että sitä jotenkin itseltään salaa tekee suunnitelmia sinne suuntaan. Autolla olisi niin helppoa matkustaa. Mutta kukapa tulevasta kesästä tietää? Ei kukaan. Mutta vaikka ei ole tietoa, niin toivoa on! Vaikka sitten kesälle 2022. Eli ehkä voi olla kesä ilman Norjaa, mutta ei se niiin hauska kesä silloin ole, kuin jos vähän edes Tromssaan pääsisi vaikka vesiputouksia ihastelemaan. : )

Pääsispä taas pian Norjaan.

Kaikki blogin Norja-jutut tästä!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, 17 toukokuun, 2021 at 17:43

    Minä olen haaveillut kovasti road tripistä Lappiin ja sieltä Norjan puolelle ensi kesänä. Tällä hetkellä tilanne näyttää sille, ettei Norjaan ole menemistä, mutta pieni toivon siemen on, että asiat muuttuisivat positiivisempaan suuntaan tulevan kahden kuukauden aikana. Olen nähnyt Norjaa vain Oslon verran sekä kerran Pallastunturilta ajettiin ex-tempore rajan toiselle puolelle, mutta se jäi aika lyhyeksi lenkiksi. Aina on tietysti kesä 2022, ellei nyt pääse, mutta toivotaan parasta! 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, 18 toukokuun, 2021 at 08:35

      Mulla on ainakin sormet kovasti ristissä jo tämän kesän (tai syksyn) suhteen, mutta jos se menee 2022 odottamiseksi, niin olkoon sitten niin.
      Oslo on aivan kiva myös, mutta mulle Norja on nimenomaan sitä vuoristoa ja merta. Parhaimmillaan juurikin siellä pohjoisessa, mihin Pallakselta ajaa vain muutamia tunteja. Toivottavasti rajan saisi turvallisesti pian ylittää 🙂

    Leave a Reply