Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Lähti vähän lapasesta: mitä kuuluu neuloosille?

keskiviikko, helmikuu 10, 2021

Mie olen matkaillut mielessäni Islannin maisemiin niin monta kertaa tässä viime vuoden aikana, ettei ole tosikaan.

Vuoden 2020 aikana sormieni kautta syntyi kolmetoista islantilaista villapaitaa tilauksesta. Ystäville, tutuille ja someseuraajille. Välillä oli jonoa, ja välillä ei, mutta mie se tein ja tein ja tein.

Sormet puikoilla mieli kaikuu Islannissa, koska siellä mie opin kunnolla neulomaan. Samalla myös purkamaan stressini kirjoneulekuvioon jos toiseenkin. Ensimmäisen islantilaisen villaneuleen, eli lopapeysan tein vuonna 2015. Seuraavat syntyivät harvakseltaan seuraavien vuosien aikana. Heräsin ihan kunnolla omaan neuloosiini noin puoli vuotta ennen kuin koko homma räjähti käsiin koko Suomessa.

Voin sanoa suoraan neulomisen olleen minun pelastus, ja varmasti yksi suurimpia syitä etten ajautunut viime vuonna burnoutiin. Se on niin totaalisesti erilaista tekemistä kuin koneella istuminen ja työskentely, blogin kirjoittaminenkin. Neulomisessa ei ole oikopolkuja. Jokainen silmukka on pakko neuloa, ja ne on neulottava tarkkaan. Jos tekee virheen, sen voi ehkä korjata, mutta toisinaan hutiloinnin seurauksena pitää purkaa koko homma.

Semmosta se on.

Purkamisen jälkeen vauhti aina hiljenee vähäksi aikaa, ja silloin olen rennoimmillani. Ei ole enää yhtään kiire tekemään jotain ihmellisiä ennätyksiä. Joo, kyllä minäkin saan paidan valmiiksi viiteen päivään, jos vain otan asiaksi. Ei se enää kuitenkaan kovin hauskaa niskat ja hartiat loukussa ole, ja en tiiä että ketä vastaan tässä sitten edes kilpailee. Nyt mie teen sellaisella vauhdilla kun sattuu huvittamaan. Onpahan tekemistä pidemmäksi aikaa.

Islantilainen villa on parasta ja koukuttavinta neulottavaa.

Vannotin ensi kertaa sitä neuloessani, etten koskaan halua neuloa millään muulla langalla. Melko hyvin vala on pitänyt, koska olen edelleen täydellisessä koukussa. Tuntuu hankalalta edes yrittää ajatella jotain ”pikkuprojektipipoa” vaikka merinovillasta johonkin väliin, koska paidat alafosslopista tuntuvat soljuvan sormeni lomasta niin paljon nopeammin ja mukavammin. Mie en ole koskaan edes tehnyt pipoa. Sukkia alle kymmenen paria, ja niitäkin pidän vaikeampina neulottavina kuin näitä paitoja.

Islantilainen villa on muutenkin ihan ihmeellistä ominaisuuksiltaan. Se pitää vettä ja tuulta kuin jollain taikatempuilla. Esimerkiksi suomalaisessa ja norjalaisessa villassa ei ole läheskään samanlaista vedenpitävyyttä. Ei nämä toki mitään sadetakin korvikkeita ole, mutta melkein.

Islannissa asuvat lampaat kasvattavat villaansa sellaisen rasvakerroksen, joka jää myös lankaan mukaan (näin mulle on ainakin kerrottu). Vesi ei tule läpi, ja tuuli ei pure. Tällaisten kanssa on joskus jopa hankala tuntea kylmää. Silti näiden kanssa tuntee hengittävänsä. Ei ihme, että lopapeysat ovatkin olleet ja lienevät edelleen islantilaisten kalastajien työvaatteita. Mulle nämä on ainakin ihan jokapäiväisiä vaatteita, sekä ulkona että sisällä.

Välillä miekin tarvitsen paastoa neulomisesta. Joulun jälkeen olin jopa kolme viikkoa koskematta erityisesti puikkoihin. Sitten tajusin mikä minua tökki. En ollut tehnyt itselleni mitään! Blogini bannerissa on yksi ensimmäisistä itselleni tekemistä lopapeysoista. Sen valmistumiseen meni aikoinaan yli puoli vuotta. Sovelsin ohjetta, tein ohuella langalla ja   k i r o i l i n,  koska en osannut vielä paljon mitään.

Nyt kiroilen uuden paidan parissa. Itselle on jotenkin aina pakko tehdä sellainen, johon ei ole läheskään valmis. Tästä tulee siis takkimallinen, ja laitetaan tähän toki myös huppu, koska en ole koskaan tehnyt sellaista itse. Tosin minulta loppui juuri lanka, eikä meleerattua mustaa saa mistään. Eikä oikeastaan mitään muitakaan värejä.

Alafosslopit ja Lettlopit ovat pääpiirteissään tällä hetkellä loppuneet kaupoista ympäri Eurooppaa, koska korona-aika on sysännyt ihmiset sohvan nurkkaan neulomaan. Ja mikäs sen kivempaa kuin neuloa jotain ihanaa, käytännöllistä, kaunista ja ennenkaikkea helppoa! Tai no, kyllä mulla oikeastaan on tekemistä. Aloitin ”pikkuisen” projektin kaapeissani lojuvista jämälangoista, joita oli lähempänä tarkasteltuna aivan järkyttävä määrä. Huh huh. Ehkä ihan hyvä saada siivottua kaappeja. Vaikka sekin vaatii puikkojen heiluttelua.

Neuloosille kuuluu siis hyvää, mutta tahtia ajattelin ehkä hiljentää. Tai kukapa tietää, ehkä se vain kiihtyy kun saan tämän (tai nämä) omani tipahtamaan puikoilta jossakin vaiheessa. Kiinnostaisi myös tehdä itse neulemalleja, mutta en osaa kyllä piirtää. Tahtia hiljentää osaltaan myös kanssaneulojien määrän kasvaminen. Facebookissa Islantilaisneuleet-ryhmässä on jo yli 20 tuhatta jäsentä! Siis aivan älytön määrä. Aika huippua!

Toiveeni vuodelle 2022 (koska tälle vuojelle en elättele vielä mitään) on päästä ulkoiluttamaan lempparineuleitani Islantiin ja raahata kotimaahan matkalaukullinen (tai kaks) lankoja! Tai jäädä sinne.

Minun neulehulluutta pääsee seuraamaan ainakin Instagramissa @magellant.

Juttuni viime vuodelta hullutuksen alkuvaiheesta: Islantilainen neuloosi

Neuloosin myötä kävijämääriä jokapäivä keräävä postaus vuodelta 2016: Alafoss – neulootikkojen unelmakohde

Ylen juttu haapajärveläisestä neulootikosta ja Euroopan ”lankakriisistä”

* * *

ja pssst! mikäli Islanti-aiheiset matkajutut tai vaihto-opiskelu Islannissa kiinnostavat, IHANA ISLANTI-kohdasta löytyy yli kuusikymmentä juttua aiheesta neljältä vuodelta.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Veera torstai, helmikuu 11, 2021 at 10:56

    Ihania paitoja! Itse olen ollut aktiivineuloja noin viisi vuotta enkä ole vieläkään päässyt villapaitoihin asti. Teen sukkia koko ajan ja tuntuu tosi isolta kynnykseltä siirtyä niistä paitoihin. Islantilaispaidat miellyttää silmää sen verran, että pitäisi niistä alkaa valkkaamaan mieluisinta ohjetta, mutta pitää nyt odotella sen verran, että noita islantilaislankojakin alkaa taas saada jostain kunnolla.

    • Reply Maarit Johanna torstai, helmikuu 11, 2021 at 15:45

      Kiitos! 🙂 Uskon, että sukkiin tottuu jos niitä on tehnyt ikänsä. Paita varmasti tuntuu isolta työltä ajatuksena, mutta oikiasti nuo langat on niiin paksuja ja helppoja, että tulosta syntyy nopiasti.
      Totta sekin, että nyt saattaa olla vähän huono aika alkaa haaveilemaan islantilaisharrastuksesta, kun välineet puuttuu. Lankoja on kuulemma just alkanut tulla, mutta pyöröpuikotkin on vissiin kortilla 😀

    Leave a Reply