Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Retkeily Tampereella – Kintulammin peikkometsät

tiistai, syyskuu 8, 2020

Ei tarvitse ajaa Tampereelta kauaksi – vain riittävästi ollakseen moottoritien äänien saavuttamattomissa, pikkuteiden päässä jossain Aitolahden takana. Neljäkymmentä minuuttia keskustasta ja jo parkkipaikka häämöttää keskellä metsää.

Me ollaan käyty kahdesti Kintulammilla. Tampereen kaupungin ylläpitämä retkeilyalue on syystä suosittu. Se on lähellä, maastot ovat monipuoliset ja fasiliteetit verrattain erinomaiset. Viitoitus toimii, ja poluilla on oikeasti mukava kävellä. Parkkipaikalta 300m päähän Kirkkokiven instafeimille laavulle pääsee jopa esteettömästi. Sonja arvostaa puucee-tiloja ja mie laavuja mahtavilla maisemilla. Kaikkea löytyy.

Jokaisella levähdyspaikalla on kartta, josta voi heleposti tarkistaa missä päin maailmaa sitä on just sillä hetkellä menossa. Mulla on aina toki päällä myös retkikartta kännykässä, mutta ilmankin pärjäisi.

Kintulammi on mahtava.

Täältä löytyy niin moninaista maastoa muutaman kilometrin matkalla, että välillä on pää ihan pyörällä. Tai no, melkein kokoajan. Arjen kiireestä tänne voi unohtua tunneiksi ihmettelemään. Ensimmäisellä kerralla otettiin kuvia ja syötiin kalliolla sushia. Ripustettiin Sonjalle riippumatto, jotta mie sain hetken mustikoiden poimimiseen.

Olen ihan varma, että täällä asuu henkiä. Tai siis totta kai täällä asuu, koska kaikissa metsissä asuu. Täällä se henkevä tunnelma vain on vähän todellisemmin läsnä kuin monessa muussa paikassa. Suoremmin sanottuna: reitit on suunniteltu aivan todella hyvin.

Korkeaa männikköä, kallioiden päälle kasvanutta jäkälikköä, tiheitä saniaispuskia, korkeita mustikanvarpuja.

Sammalten peittämiä siirtolohkareita, koivujen reunustamaa lehtoa, pitkospuita ja aarnimetsän tuntua.

Reitistö on pääosin helppoa kuljettavaa ja polku on helposti näkyvissä. Levähdyspaikat on tehty kivoiksi ja tunnelmallisiin kohteisiin. Laavuilla on paljon tilaa, ja jos paikalla on jo porukkaa, voi helposti leiriytyä hetkeksi vain vähän matkan päähän omaan rauhaan.

Kintulammen laavulta löytyy esimerkiksi puucee, laavu ja halkoliiteri. Sijainti ihan rannassa oli rauhallinen ja virkistävä. Ripustimme riippumaton rannan tuntumaan ja söimme hernekeittoa pekoninakeilla höystettynä, toki kuohuviinin ja Tallipihan Suklaapuodin konvehtien toimiessa hyvänä jälkkärinä. Luonnollisesti termari oli täytetty kahvilla, jonka voimin jaksoimme vielä takaisin autolle piiitkän levähdystauon päätteeksi.

Heti kotiin palatessa suunniteltiin trangiaa pestessä jo uutta reissua. Harmillisesti löi lappilaista totuus kasvoille kuin märkä rätti. Miehän se en ole tiennyt hirvikärpäsistä koskaan aikaisemmin mitään. Syksyn seikkailut Pirkanmaan metsiin taisi siis olla jo tässä. Onneksi Kintulammi pysyy ja sinne pääsee taas uudelleen vaikka alkutalvesta. Jos nyt tänne koskaan tulee kunnon pakkasia.

Oleksie käyny paikan päällä?

Bussiaikatauluja, reittikarttoja ja muuta hyvää infoa löytyy osoitteesta Kintulammi.fi

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Esa tiistai, syyskuu 8, 2020 at 20:46

    Olen käynyt vain kerran Kintulammilta, vaikka asun Tampereen seudulla. Kyllä paikka ansaitsisi useampiakin käyntejä.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, syyskuu 9, 2020 at 09:04

      Ansaitsisi kyllä! Onneksi se ei katoa mihinkään, niin voi käydä koska vain 🙂

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, syyskuu 9, 2020 at 22:50

    Enpä ole käynyt, Marika sen sijaan on käynyt tuolla äitinsä kanssa ja tykkäsivät kyllä kovasti. Näyttää kyllä monipuoliselta nuo maisemat, paljon metsää, mutta myös kalliota ja järvimaisemaa. Joo, hirvikärpäset on ikävä vitsaus. Nykyään ovat ilmeisesti levittyneet pohjoisemmaksikin. Täytyy toivoa, että niihin ei tulevalla lapinreissulla törmää.

    • Reply Maarit Johanna torstai, syyskuu 10, 2020 at 13:55

      Kalliot ja järvimaisemat tekee kyllä ihmeitä! Metsää onneksi on muuallakin. Ja sanos muuta, hirvikärpästen kanssa ei tekisi mieli tehdä yhtään tuttavuutta. Lapissa en ole niihin koskaan törmännyt. Ehkä olen onnekkaasti onnistunut sellaisia ryteikköjä väistämään.

    Leave a Reply