Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Viikinkiaikaa Rosalan saarella

sunnuntai, elokuu 30, 2020

Mie oon ollut pidempään kamalan kiinnostunut kaikesta mikä liittyy muinaisugrilaisuuteen, viikinkiaikaan ja -kulttuuriin. On tullut luettua saagoja, norjalaista maailman syntyä ja kaikkea tällaista. Kun tutkiskelin Kasnäsin ympäristöä kartalla ja kuulin Rosalasta, halusin sinne aivan ehdottomasti. Rosala oli kirsikkana kakun päällä koko reissulla!

Tälle puolipäiväretkelle lähdin Kasnäsistä yksin. Sonja jäi hotellihuoneeseen lukemaan, ja mie jännitin uskallanko lähteä. Rosalaan ei ajeta autolla, koska se sijaitsee noin puolen tunnin lossi/lauttamatkan päässä. Mie jännitän laivoja ja vesiliikennettä, koska kärsin helposti matkapahoinvoinnista, ja se liikennemuoto on tällaiselle Lapin maakravulle muutenkin melko harvinainen. Meri kiehtoo minua ja siinä on samalla jännitystä, pelottavaa ja vapautta. Lähdin siis kuitenkin. Ajoin auton jonon jatkoksi ja M/S Auroraan. Lauttoja menee noin kerran tunnissa, eikä ne maksa euroakaan. Ei tarvita lippuja, passeja eikä mitään. Kunhan on jonossa ajoissa, että mahtuu kyytiin. Kävellenkin voi toki mennä.

Tuntuu ihan pöljältä miten näin ”pieni” asia, voi tuntua niin isolta. Paikalliset käyttää samaa lauttaa hyvinkin vaikka kahdesti päivässä. Mie sain adrenaliinit yhdestä uskalluskerrasta. Laitoin puhelimen lentotilaan ja otin kuvia tuulesta pöllyttämässä hiuksia. Tsiigailin merimaisemia, lintuja, kauniita pikkusaaria ja veneitä, joista mentiin ohi. Mulle tuo puolituntinen oli kuin kesän paras miniristeily upeassa säässä.

Rosalan viikinkikeskus

oli se syy, miksi raahauduin koko saarelle. Rosalasta löytyy aito tuhannen vuoden takainen viikinkien asuinpaikka Idänreitin varrella. Tätä kautta on liikuttu merta pitkin Itämerellä Ruotsin ja Venäjän väliä. Tai miksi noita paikkoja silloin kutsuttiinkaan. Ajoin autolla viisi kilsaa kapeaa tietä Rosalan kylään, josta helposti huomaa perille pääsyn.

Keskuksen päätalosta saa kartan ja selityksen paikan kaikista löydöistä. Keskuksessa pääsee myös katsomaan videon, sekä tutustumaan sisällä olevaan näyttelyyn ja museokauppaan.

Maksamalla sisäänpääsyn, pääsee isolle alueelle tutustumaan rekostruoituun ympäristöön. Pihapiiristä löytyy melkein kaikki mitä muinaisesta pihapiirissä on voinut olla. Selvää on, ettei alkuperäisiä rakennuksia voi olla jäljellä, koska viikingit ovat rakentaneet pääosin puusta, eivätkä puiset rakennukset säily tuhatta vuotta. Komeita rekonstruktiot kuitenkin ovat!

Rakennuksiin pääsee sisälle ja niissä on autenttinen tunnelma. Pihoille on jätetty rekvisiittaa ja niitä saa kokeilla ja kosketella jos haluaa. Miekat, kilvet ja kypärät olivatkin näköjään aika suosittuja testattavia. Eräätkin perheet kuvauttivat itseään viikinkien taisteluasusteissa.

Mie lähdin tekemään omatoimista kierrosta alueella. Vaikka oli viikonloppu, sain kävellä ja tutkia ja ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Koko melkein kolmen tunnin aikana paikalla oli minun lisäksi vain kourallinen ihmisiä. Ihanaa luksusta. Hiljaisuus toi paikkaan ihan omanlaistaan elämystä, vaikka todellisuudessa tuskin viikinkikylät mitään rauhan tyyssijoita ovat olleet. Ehkäpä päin vastoin. Infosta saamallani kartalla suunnistelin kappelissa, muinaispolulla, rakennuksilla ja viikinkilaiva Alvildaa katselemassa.

Pihalta löytyy myös jatulintarha, joita Hiittisten saaristossa on useampikin.

Minusta mielenkiintoisin oli korkealla paadella oleva uhrialttari, jonka juurella oli riimukivi. Riimuja sai tihrustaa ihan kunnolla, koska näitä ei ole jäljennetty näkyviksi, kuten esimerkiksi Altan kalliokaiverruskohteessa Norjassa. Täällä on oikeasti oltu. Ja siitä on aika kauan.

Toinen suosikkini oli päällikön talo. Sisällä tuoksuu savu, mutta kodikkaasti. Koko talo on veistetty huolella ja sisällä tulee fiilikset kuin olisi Viikingit-sarjan lavasteissa. Aivan mahtava paikka. Tänne voi myös tulla majoittumaan. Seinustoilla on pieniä hostellin dormimaisia loosheja, joihin mahtuu hyvin. Tänne järjestetään kuulemma esimerkiksi leirikouluja ja vaikka polttarireissuja! Ihan mahtava idea. Olisimpa ollut lapsena liekeissä jos tällaiseen paikkaan olisi päässyt leireilemään. Päällikön talossa voi pitää myös pidot ja elokuun viimeisenä viikonloppuna paikan päällä juhlitaan Muinaistulien yötä. Yö on sama jona venetsialaisia juhlitaan. Tänä vuonna ei ollut meille mahdollista olla paikan päällä, mutta joku kerta haluan ehdottomasti tänne. Samalla yöpymään Kasnäsiin ja muutenkin fiilistelemään saaristoa.

Vielä joku kerta haluan tulla Rosalaan pidemmäksi aikaa.

Suosittelen lämpimästi!

Vinkkinä muuten, että paikan päältä saa myös erinomaista lounasta edullisesti. Rosalan reissuun kannattaa varata enemmän aikaa kuin tunti (oikiasti), ja ota aikaa katsoaksesi semiysärinen video erittäin tiiviisti kerrotusta viikinkien maailman synnystä. Jos haluaa tietää enemmän, kannattaa lukea esimerkiksi Neil Gaimanin Pohjoinen mytologia, tai vaikka sellainen kirja kuin Odinin ratsu.

Keskus on auki jokapäivä, mutta ajat kannattaa tarkistaa kylän sivuilta.

Sisäänpääsy aikuiselta 8 euroa ja lapselta 4 euroa. Lisätietoa, tarinoita ja myyttejä Rosalan viikinkikylän omilta sivuilta.

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Tuija Saari maanantai, elokuu 31, 2020 at 06:48

    Päällikön talossa on myös kaksi erillistä huonetta,,jossa toisessa on kaksi kerrossänkyä ja toisessa parisänky. Talon tyyliin tietysti. Ja siellä järjestetään päällikön pidot ainakin Muinaistulina. Oltiin pari vuotta sitten. Ruoka oli herkullista ja lohetkin savustettiin paikan päällä. Koko Kemiönsaari on tutustumisen arvoinen! Paljon nähtävää!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, elokuu 31, 2020 at 09:59

      Joo nekin huomasin! Ihana paikka ja tuossa talossa olisi mahtava pitää jotkut omat juhlat. Me oltiin samalla reissulla Kasnäsissä ja tehtiin autolla pikkukierros Kemiössä. Olisipa ollut enemmän aikaa koko paikalle, tahdon ehdottomasti tulla takaisin saaristoon pidemmäksi aikaa. 🙂

  • Reply Aallo.tar lauantai, lokakuu 10, 2020 at 02:13

    2013 kävimme tuolla 🤗

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 11, 2020 at 11:08

      Pitäs kyllä päästä takaisin! Oli hieno paikka 🙂

    Leave a Reply