Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Kesäloma pakotti pysähtymään

sunnuntai, heinäkuu 26, 2020

Ensimmäistä kertaa aikuisiälläni minulla on ollut yli kaksi viikkoa kestävä loma tänä vuonna. Aikaisemmin en ole ”tarvinnut” lomaa ja olen pirstonut lomani palasiksi. Tänä vuonna olisin halunnut sen normaalin neljä viikkoa. Sain kolme viikkoa. Sillä mennään.

Tavallisesti olisin ollut loman ensimmäisenä päivänä jo toinen jalka lentokoneessa, mutta tänä vuonna en. Aloitin lomani Clarion Helsingin uima-altaalla ja ajoin sen jälkeen kotiin. Sen jälkeen elin suoraan sanottuna sumussa seuraavat viisi päivää. Nyt en puhu mistään alkoholin huuruisesta nollauksesta. Hädin tuskin joimme edes loman aloitus-skumppaa. Kauniit kuvitelmat mitä sitä on ollutkaan lomailusta, eivät pitäneet paikkansa. Sen sijaan olen levännyt. Ehkä vihdoin, nyt toista viikkoa lomaillessa tuntee olevansa jo ns. ”nollilla.”

Juttelin siskoni kanssa puhelimessa. Taru puhui omasta jaksamisestaan sanoin, jotka saivat minutkin ajattelemaan: ”Tuntuu kuin oma persoonallisuus olisi vain kadonnut, kun arjessa toimii kuin robotti suorittaessaan työn ja kotityöt.” Siltä minustakin on välillä tuntunut.

Kroppa vaati totaalipysähtymistä.

Kevään mittaan olen ravannut kymmeniä kertoja lääkärissä, fysioterapiassa, psykologilla, osteopaatilla ja hammaslääkärissä. Olen saanut harjoitteita, joissa opitaan hengittämään. Saan kohta viimein yöraudat, jotka estävät minua narskuttamasta raivokkaasti hampaistoani hajalle. Olen oppinut ymmärtämään, että pelkkä tietokonetyöskentely ei ehkä ole hyväksi. Ja kun sanon työskentely, tarkoitan sekä työtä, toista työtä, harrastuksia ja lepoa. Mie oon ollut nauliutuneena tietokoneelle koko kevään. Tai oikeastaan melkein koko aikuisikäni opiskeluaikaa lukuunottamatta. Minun päivätyö on pelkkää koneella olemista. Minun toinen työ on vapaampaa ja luovaa aivotyöskentelyä, mutta sekin tulee purkaa koneelle. Mie kirjoitan blogia koneella, luen kirjoja BookBeatista, katson Netflixiä ja leffoja. Alustat vain vaihtuvat, mutta tuijotan päätteitä.

Loman alettua aloin kirjoittaa pitkästä aikaa muistiinpanoja käsin uuteen Moleskineen. Aloitin uuden villapaidan, jotta sain käsille töitä ja aivoille rauhaa. Olen ollut aivan hiljaa. Ne kuvitelmat miltä lomailu työssäollessa voisi olla – en mie jaksanut mitään sellaista. En jaksanut lähteä heti aamusta uimarannalle pulahtamaan, hotelliaamiaiselle, tai edes kävelylenkille. Hädin tuskin jaksoin poistua asunnosta tai kuunnella edes musiikkia. Tällaista lomaa mulla ei ole ollut koskaan. Tällaista kaikista tarpeellisinta nollauslomaa.

Samalla on ollut aikaa ajatella.

Mitä enemmän ajattelen, sitä useammin olen raivaamassa tulevaisuuteen enemmän aikaa luovuudelle.

Mie haluan kolmi- tai nelipäiväisen työviikon päivätyöstäni. Niin hyvä työ kuin mulla onkin, se ei ole vähääkään luovaa. Se on suoritteita ja suoritteita. Mie oon työssäni hyvä, mutta suorittamisen jälkeen todella väsynyt. Viimeaikoina vielä väsyneempi. En tiedä voisinko tehdä pelkästään luovia juttuja, mutta jonkinlaista balanssia haluaisin yrittää järjestää.

Minun korvat soi iltaisin musiikkia joka pitäisi nuotintaa. Päässä risteilee neulekuvioita, jotka pitäisi saada paperille. Ideoita projekteihin ja sisältöihin, kilpailuihin. Haluaisin enemmän virkeää aikaa bloggaamiselle, käsitöille ja muille töilleni. Sellaisille asioille, joista saan energiaa ja jotka innostaa minua. En hae tässä toista termiä downshiftaamiselle. Haluan vain tehdä muutakin kuin suoritteita.

Tuleeko teilläkin loman aikana samanlaisia suunnitelmia tehdä elämänmuutoksia? Edes pieniä, tai isojakin?

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

*Postauksen kuvat ovat Sonjan käsialaa ja otettu Pirunkivellä Pirkkalan Toiviossa*

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply