Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Postikortti Vilnasta

maanantai, 2 maaliskuun, 2020

Jee jee Vilnaan, koska halvimmat Finnairin (tai no, Norran) lennot ja maanantaivapaat. Liettuasta tuli samalla molemmille uusi maa listaan.

Kristiina on minun luotetuin ystävä, ja asuu Helsingissä. Me nähään luvattoman harvoin ja tuskin ehditään toisillemme soitellakaan. Silloin tällöin keretään yhdessä lounaalle tai kahville, kun oon kaupungissa. Jos oikeasti haluaa vaihtaa kuulumisia, tarvitaan reissu puolueettomalle maaperälle. Ainakin yhden yön. Tämä matka oli sellainen. Tallinnat ja Tukholmat on koluttu jo niin monesti, että otettiin pikkumatka.

Olin taas surkea matkabloggaaja. En tutkinut etukäteen kaupungin hienoimpia ravintoloita ja tehnyt varauksia hulppeille illallisille tai varannut sviittiä hauskimmasta hotellista. Pitkän aikaa on menty lähinnä fiiliksellä ja niin nytkin. Hädintuskin matkalla kentälle olin selvittänyt miten pääsee Vilnan kentältä keskustaan. Onneksi kaikki selvisi ja minunkin neuroosini suunnitelmallisuudesta on kaikonnut tässä hektisessä elämänvaiheessa jonnekin romukoppaan. Oli vain niiiin kiva viettää yhessä aikaa! Parasta oli se, ettei meidän tarvi enää reissuista nauttiaksemme juosta päätä pahkaa nähtävyydeltä toiselle ja ottaa hyppykuvia jonkun patsaan edessä. Niitä on harrastettu jo ihan nokko tässä elämässä.

Vilna on pieni, ja suosittelisinkin reissua sinne korkeintaan pitkäksi viikonlopuksi.

Meillä meni kaikki oikein kivasti, koska ei jaksettu stressata mistään. Kaikki oli yhtä kivaa yllätystä, kun ei tiennyt paljon mitään etukäteen.

Rosoinen, neukkutunnelmainen, rappioromanttinen. Muhkuraiset mukulakivet, kunnostamattomat julkisivut, kohta ratkeavan näköiset parvekkeet, johdinautot, englantia puhumattomat ja oudot asiakaspalvelijat. Kaupungista löytyy rautatieaseman näköinen lentoasema ja lentoaseman näköinen rautatieasema. Otettiin bussi kentältä keskustaan, mutta bussikuski ei antanut meidän maksaa, koska ilmeisesti joko tultiin bussiin väärin, tai yritettiin maksaa väärin. Jäätiin keskustassa pois ja kukaan ei tullut perimään.

Ensimmäiseltä kadun kulmalta maisema oli tämä:

Nukuimme yömme Unescon maailmanperintökohteena tunnetun Vilnan vanhan kaupungin ytimessä Shakespeare Boutique Hotellissa.

Ehdottomasti voin suositella vähän persoonallisempia majapaikkoja hakevalle! Tässä oltiin kyllä taas niin boutiquehotelliasumisen ytimessä. Ihan niin outo kokemus ei ollut kuin taannoisella reissullamme Brysseliin, vaan tästä piti varauksetta. Kahden yön majoitus kahdelta aamiaisella kustansi vain 160 euroa.

Eniten painoi sijainti ja aamiainen, josta en edes tiennyt etukäteen mitä odottaa. Ja olipa mukava ylläri saada valita aamiainen listalta! Mie rakastan pöytiin kannettuja aamupaloja, ja täällä saikin valita melkein kaiken itse. Kylmät tarjottavat sekä leivät sai buffetista.

Kyllä me oltiinkin aika onnellista naista aamuskumpan, tuorepuristettujen mehujen, avocadoleipien ja pannukakkujen jäljiltä.

Matkan aikana nähtiin kaikenlaiset helmikuuhun sopivat kelit.

Sunnuntaina aamulla paistoi niin kaunis aurinko, että ulkoilutettiin itsemme nähtävyyskukkuloille. Kolmelle ristille käveli hotellilta alta puolessa tunnissa. Vaellus palkittiin upeilla näkymillä.

Yön aikana Ciara-myrsky toi lumet, jotka respa kertoi kiitollisuutta äänessään olevan ”first snow of the year!”

Uzupiksen kaupunginosa, joka on julistautunut omaksi valtiokseen on myös aivan must see. Me mentiin ensiksi vohvelille ja kahville, sitten vähän katutaidetta ihmettelemään. Pientä, kaikkialla niin pientä. Koko kaupunginosakin oli kävelty ympäri lyhyessä ajassa. Erehdyin kokoajan epäilemään karttaa miten pitkä matka jonnekin muka onkaan, vaikka tosiasiassa monet kohteet olivat ihan kulman takana.

Ihanan helppoa.

Paras löytö Uzupiksessa oli Baltic Shaman-kauppa, jossa hypisteltiin, tai ainaki mie hypistelin haltioituneena viikinkityyppisiä koruja, soittimia, taikakaluja ja muuta jännää. Ihana paikka.

Onneksi olin budjettimatkalla, enkä esim voinut ostaa omaa kanteletta käsimatkatavaroissa kannettavaksi. Höh.

Ainoa museokulttuurinen elämys oli Illuusiomuseo! Tällä reissulla ei paljoa taidetta kateltu. Ainakaan sitä enempää mitä hotellin seinillä oli ripustettuna ja maalattuna. Illuusioita voi suositella. Pään sai esim laittaa kaleidoskooppilaatikkoon. Mie laitoin, ja puhelinkin piti sinne tunkea. Oli vain kaikkea muutakin jännää.

Kaiken seikkailun lisäksi me syötiin.

Hotelliaamiaisten lisäksi käytiin kaksi kertaa melkein naapurissa sijaitsevassa Greyssä, koska sieltä sai taivaallisia friteerattuja hapanleipätikkuja juustomajoneesilla ja bataattiranuja, Mykolo 4:ssä punajuurivuohenjuustorisotolla ja Kaukazo Gerybesissä georgialaisilla chinkaleilla.

Mentiin fiiliksellä, mutta oli hyvä reissu!

Ainoat ”surkiat” jutut koko matkalla oli Kristiinan flunssa, ja liettualaisten tapa laittaa joka ikiseen ruokaan TILLIÄ. Sitä oli runsaasti jopa tuossa punajuuririsotossa sekä aamiasmunakkaan päällä. Toisena aamuna oli melkoinen selvittely, kun yritettiin google kääntäjän kanssa selittää ettei munakkaaseen haluta sitten mitään ylimääräisiä rehuja. Asiakaspalvelijat puhuivat kyllä hyvin englantia, mutta yrttien kääntämys ja ääntämys piti tehdä sitten venäjäksi. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja mekin hieno helmat saimme aamiaisemme ilman tilliä.

Kotiakin päästiin hengissä, eikä Ciara heiluttanut potkurikonetta paljon ollenkaan. Paluulennolla meitä oli 70-paikkaisessa Norran ATR-koneessa 11 matkustajaa. Että semmosta.

Onko täällä Vilnan kävijöitä? Mitäs ootte tykänneet kohteesta?

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katja / Historia de Viajes maanantai, 2 maaliskuun, 2020 at 21:11

    Voi että mua alkoi naurattaa tuo tilli, sillä mulla on ihan samat kokemukset sekä Liettuasta että Latviasta. Siis ne laittoin minun ranskalaistenkin päälle TILLIÄ!?! Ja ai että mää muuten vihaan tuota viheliäistä yrttikasvia.

    Mutta siis tuollaiset reissut on just parhaita. Spontaaneja ja virran mukana vieviä. Saa ihastua sitten siinä haahuillessa. Omasta reissusta tuonne on jo todella kauan. Aikana kun Rynkkiksellä pääsi suoraan Tampereelta Kaunasiin. Ehkä vielä joskus voisi palata, sillä tuonne on kyllä sopivan lyhyt lentomatka ja kaupunki on niin mukavan kompakti.

    • Reply Maarit Johanna torstai, 5 maaliskuun, 2020 at 09:23

      Siis mitä ihmettä? RANSKALAISTEN? Luojan kiitos minun ranut säästy siltä 😀 Tilli sopii lohikeittoon ja ei paljon kyllä muuhun.

      Sano muuta! Tää oli kyllä tähän hetkeen just hyvä. Vaikka toki helmikuussa joku lämmin kohde olis ehkä kivempi, mutta eipä ollu silti valittamista 🙂

    Leave a Reply