Kovasti luulin, että tiedossa olisi rentouttava viikko.
HA HA HA.
Kuorokisat ei ole kyllä mitään varsinaista lomailua.
Mutta mukavaa meillä oli!
Lauantai-illasta tiistai-iltaan tarkkaan aikataulutettuja harjoituksia, ystävyyskonsertti, akustiikkacheckit, kilpailuohjelmistojen esittämiset tuomaristolle Arcon Casinolla, ja lopuksi Grand Prix-kilpailu ja päätöskonsertti, jossa olimme vain katsomassa euroviisumaista tunnelmaa upeassa Chiesa San Giuseppen kirkon konserttisalissa. Huh! Kyllä vain olikin kilpailut.
Välillä kerkesi muutamaksi tunniksi kaupungille, gelatolle, risotolle, spahan tai rannalle maisemia ihmettelemään, mutta muuten oltiin koko aika kisatunnelmissa. Meinas loppua itestä melkein akku. Kyllä kaikki oli kaiken vaivan arvoista.
Naiskuoro Ultima Thule palkittiin kultaisella 2-tason palkinnolla naiskuorojen B3-sarjassa ja hopeisella 10-tason palkinnolla Sacred-sarjassa.
Kyllä kelepaa jatkaa harrastelua jatkossakin.
Siellä kisojen tiimellyksessä mie, koko kuoron kuopus ja varmasti ainoa alle 30-vuotias täytin 27 vuotta. Lahjaksi sain aamulaulun harjoituksissa ja Sonjalta suomalaisia puisia designkoruja. Ei ollut hullummat puitteet täyttää vuosia. Vietimpä myös pitkästä aikaa syysloman, jossa oli myös aktiviteetteja ja vähän jännitystä! Kuoromatkoille voisi lähteä joskus uudelleen. Mutta ei ehkä ihan heti. : )
Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!
2 Comments
Kylläpä tuli silmille taas nuo maisemat! Viikonloppuna neljännen lennon jälkeen vannoin taas, etten matkusta enää yhtään mihinkään (paitsi Lappiin, tottakai). Vihaan matkantekoa, vaikka perillä olisi sitten kuinka ihanaa. Näitä kuvia kun katsoo, tulee toisiin aatoksiin.
Hmm… ehkä matkaankin jatkossa vain niihin upeisiin paikkoihin, joissa olen käynyt. Esim Gardalle. Tietäisi mitä saa, mitä odottaa jne. Ehkä tässä syntyikin loppuelämäni tarkoitus…?
Kuulostaa aikalailla samoilta kokemuksilta! Mulla oli kans matka-ahistus takaisinpäin. Kyllähän sen muutaman lennon kestää, mutta kaikki pomput ympäriinsä yhteen paikkaan pääsemisen tähden tuntuu niin pöljältä. Onneksi sitä on kerennyt käydä jo niin monessa paikassa, että on kerennyt jättää palan sydäntään moniin ihaniin kohteisiin. Kuten vaikka tänne! <3
Loppuelämän tarkoitus ei kuulostanu ollenkaan hullummalta :p