Yleinen

Syksyn aloittajaiset Frans & Mariessa

perjantai, syyskuu 20, 2019
*Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bistro Frans & Marie*

Syksy on tullut Tampereelle!

Perjantai 13. päivä ei osoittanut merkkejä surkeudesta kyllä missään vaiheessa. Oli kirpakka keli ja ulkona jo ekat keltaiset lehdet. Työpäivä oli ja meni, ja me käveltiin yhdessä Pyhäjärven rantaa pitkin Koskikeskukseen äpöstelemään. Sain kunnian testata Frans & Marien syyskauden maistelumenun ja Sonja lähti matkaan. Ruualla saa onneksi helposti houkuteltua!

Koskikeskuksen ja Sokos Hotel Ilveksen yhteydessä sijaitseva Frans & Femmes-ketjuun kuuluva Marie on samaa sarjaa kuin Rovaniemen Cherie, mutta ilme täällä on omanlaisensa. Kynttilät paloivat jo, vaikka kello ei ollut edes kuutta.

Heti tunnelmoimaan! Mulle on aina erityinen ravintolatunnelma nimenomaan hämärässä. Lapsena en edes tiennyt, että ravintoloista voi nähdä ulos. Mulle ravintolat olivat yhtä kuin jo muinainen kellariravintola Poronsarvi Sodankylässä. Tunnelma jäi päälle. Ja kyllähän mie hämärästä itsekin pidän. Kotona pitää aina olla kynttilöitä.

Henkilökunnasta huomasi heti sisään astuessa, että kaikilla oli hauskaa ja viihtyvät töissään. En ihmettele. Eikä ilmeisesti ihmettele muukaan väki, sillä ilta oli kuulemma varattu täyteen. Me tultiin tuntia aikaisemmin kuin oli alunperin tarkoitus ja saatiin vielä nauttia aika rauhallisesta tunnelmasta. Istuttiin melko lähellä keittiötä, joten oli hauskaa kuunnella myös kokkien leppoisaa sanailua. Me oltiin ihan hössissä ja nälissään.

Mutta keskitytääs sitten itse asiaan. RUOKAA!

Miltä syksy teistä maistuu? En oikeastaan ollut aikaisemmin ajatellut asiaa. Kun mie ajattelen syksyä, tulee väistämättä mieleen vähän samat asiat kuin talvella. Ruuat tukevoituu, tulee syvempiä makuja. Riistaa, kurpitsaa, uuniomenaa!

Ensin meille tuotiin leipää ja viiniä.

Olisin hapanleipä suussa ollut jo täydellisen tyytyväinen kaikkeen. Sonja ihastui aurinkokuivatusta tomaatista tehtyyn tapenadeen ja mie hölväsin voimakkaasti suolattua voita. Alkupalaviiniksi tuotiin talon viiniä ja ai vitsi mie tykkäsin.

Alkuun

Myskikurpitsakeittoa

Savulohibriossia ja kirjolohenmätiä

Vuohenjuusto brick-rulla

*Talon valkoviini: La Cour Des Dames Viognier, Ranska*


Kaikki kolme alkupala-asiaa tuotiin kerralla.

Tässä oli silmämääräisesti arvioituna erittäin instaystävällinen kombinaatio!

Suumääräisesti arvioituna ei ollut myöskään lainkaan epäystävällistä. Myskikurpitsakeitto oli suloisessa lasipurkissa ja aivan järkyttävän hyvää. Parhaita makuja. Viini ja keitto oli häiritsevän hyvä yhdistelmä. Mie pyyhin keiton leivän kannalla vielä purkista, koska sitä ei sopinut jättää. Sonjan mielestä briossi oli ihanasti valmistettu, mutta kalan makua oli liikaa. Mie söin sitten Sonjankin savulohet. Vuohenjuustorulla oli mauista erikoisin ja kesti hetken tottua ajatukseen. Vuohenjuusto oli vihreää (!) ja maukasta, ja sopi hyvin granaattiomenan kanssa.

Alkupalojen kanssa tarjoillusta viinistä tuli uusi suosikkini. Melkein maistamisen jälkeen harmitti, ettei oltu pyydetty koko pulloa vain sitä.

Mitäs näköhavaintonne sanoo tällaisesta värikkäästä kombosta? Mie olisin ollut melko lailla tyytyväinen jo tähän! Keittoa olisin kyllä voinut heti haluta santsata, se jäi niin pieneksi makupalaksi.

Keskelle

Poronpaistia, punaviinikastiketta, Mustaleima-emmental perunagratiinia

*Matsu el Picaro, Espanja*

Hunajaista kananpojanrintaa, punajuuricouscous, porkkanaa ja broccolinia

*Wolfberger Riesling, Ranska*

Poro kuuluu syksyyn.

Oikeastaan se kuuluu minusta jokaiseen vuoden aikaan. Tarjoilija sai suostuteltua meidät valkkari-intoilijat maistamaan punaviiniä poron kanssa. Ei mennyt vinkki hukkaan. Edellisen kerran hyvää punaviiniä join juuri Frans & Cheriessä. Matsu el Picarossa oli kevyt ja raikas tuntu.

Maistelumenun ideaan nähden pääruuan lihapalat olivat aika isoja. Ainakin meille pienille naisille. Isommille ihmisille varmasti aivan soppeleita, ettei jää näläkä. Mutta ei tästä kyllä meille ainakaan sellainen fiilis jäänyt. Että jollain ilveellä nälkä voisi edes jäädä!

Poro oli sen verran tuhti ja lisukkeineen niin passeli, että kanaa en meinannut hoksata edes maistaa. Maisteluksi sen kanssa loppupeleissä jäikin. Olisin kaivannut kanan seuraksi vielä jotain erillistä kastiketta. Lisukkeet olivat kivoja ja uudistettuja versioita perinteisistä.

Punajuuricouscous oli hauska yllärimaku, mutta ei säväyttänyt niin paljoa kuin voimakastuoksuinen mustaleimaperunagratiini ja pienet broccolinit.

Tulin ihan täyteen!

Loppuun

Uuniomena clafoutis, kardemummasiirappia, rahkajogurttijäätelöä

Mantelisuklaamousse, suolaista kinuskia, sokerihuurrettuja pähkinöitä ja mysliä

*Grafam’s Late Bottled Vintage Port, Portugali*

En tiiä teistä, mutta minusta syksy ja uuniomenat kuuluu jotenki saumattomasti yhteen. Toisille se on kurpitsa joka tuo lämmön tunteen jälkkäreihin, mutta mie viehätyn uuniomenasta. En ole oikein viehättynyt vielä siitä amerikkalaisesta tyylistä maustaa kurpitsalla vaikka erikoiskahveja. Kurpitsa kuuluu muihin ruokiin! Mutta uuniomena. Jo se tuoksu on samanlaista kuin laittaisi villapaidan päälle ja lähtis potkimaan pihalle lehtiä. Tämä omppuherkku oli muuten Sonjan lemppari! Ekan lusikallisen jälkeen Sonja vielä kommentoi: ”Nyt ymmärrän miltä se tuntuu, kun viinin ja ruuan paritus onnistuu kohdilleen.” Se jaksoi muistutella useampaan kertaan, että muistanhan varmasti kertoa miten uskomaton oli portviinin, uuniomenan ja jäätelön yhdistelmä suussa. Ja olihan se. Clafoutis, eli ilmeisesti suomeksi pannukakku oli vielä hothothot pöytään tuodessa. Meinasin polttaa siihen itse kieleni, kun oli pakko jo maistaa. Jäätelö oli annoksessa frozen yogurttia, ja uuniomenalla ei oltu kikkailtu liikaa. Makeus jälkkäriin tuli nimenomaan portviinistä. SE oli se jännä juttu.

Jos teitä naurattaa, niin naurakaa! Me ei olla mitään viinieksperttejä, joten on aina ihana yllättyä hyvistä viineistä ja onnistuneista parituksista. Tässä se tuli mainiosti esiin.

Sonja oli uuniompun jälkeen jo ihan täynnä, joten lusikallisen jälkeen mie sain syödä koko mantelimoussen itse. Sitä mainostettiin täysin vegaaniseksi jälkkäriksi. Tämä oli koko illallisen kruunu. Tahmeaa kinuskisoosia, kuohkeaa mantelihöttöä ja niin ältsimakeaa, että huh huijaa! Olin aivan tyytyväinen, että sain kaiken itselleni. Kaunis ja herkullinen. Ehkä aikuisempaan makuun tarkoitetun uuniomenan rinnalla makeudessaan täydellinen vastakohta.

Kaikille siis kaikkea.

Miten kauniita nuo annokset olikaan ja miten ne tarjoiltiin! Ei mitään perinteisiä valkoisia pöytäliinoja ja valkoisia pyöreitä lautasia, vaan maisteluun sopivia pieniä ja erimuotoisia.

Keviästi meillä kului aika, ja lähdettiin vaappumaan takaisin kotiin aika tyytyväisillä naamoilla. Kyllä se näin on, että ruoka helepottaa kaikenlaista oloa. Ei jäänyt pahaa sanottavaa mistään. Paitsi olisin ehkä voinut vaihtaa minun kanapalan toiseen mantelimousseannokseen. Onneksi en edes kysynyt olisiko sellainen mahdollista, koska minun pää ei tykkää järkyttävästä määrästä sokeria, vaikka se tuntuisi kuinka hyvältä ajatukselta tahansa.

Jos syksyn maut inspiroi ja Frans & Marien ranskalainen tunnelma kelepaa, niin voin suositella vaikka heti tälle illalle! Harvoin saa seitsemää ruokalajia näin hyvään hintaan! Jos tiedätte missä saa, niin kertokaa ihmeessä.

Tällaiset setit maksaa 48 euroa per naama, (S-kortilla 45 euroa/hlö) ja viineistä tulee erikseen lisähinta. Ja viinit muuten kannattaa aivan ehdottomasti ottaa!

Mie olen tässä just starttaamassa Jyväskylään blogimatkalle, ja ohjelmaan kuuluu myös lounas Frans & Sandrassa. Olen siis hyvää vauhtia keräämässä koko Frans & Femmes-sarjan! 😀

Ihanaa viikonloppua kaikille ja muistakaa tunnelmoida! Kertokaahan kommentteihin kokemuksia, jos olette käyneet jo syksyn menua maistelemassa!

Sonjalle kiitos postauksen kivoimmista kuvista ja aina parrrhaasta ruokaseurasta 🙂

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply