*Sisältää kaupallisia linkkejä*
Ajettiin taas tässä Rovaniemeltä Tampereelle.
Olin havainnut jo tovi sitten, että kyllä ei ole hohtoa enää tässä nelostietä pitkin roadtrippailussa työpäivän jälkeen 700km. Siinä hajoaa selekä ja katuaa äkkiä järki. Päätin Rovaniemellä, että takaisin en muuten todellakaan aja yhtä kyytiä, enkä ainakaan nelostietä. Tutkin pari viikkoa majoitusvaihtoehtoja suunnilleen ”puolesta välistä”. Kerkesin haaveilla Kajaanin kartanohotellista, Iisalmen kultaisesta kupolihotellista ja Paltamon Jättiläisenmaan linnunpöntöistä. Se reitti on kuitenkin vähän pidempi, joten ajattelin Rantatien olevan ehkä juuri nyt sopivampi vaihtoehto mennä. En halunnut yöpyä Oulussa, koska se on vielä liian pohjoisessa. Muistin lukeneeni Henriikan blogista juttua aivan ihanan erikoisesta Langin Kauppahuoneesta Raahessa ja varasin sitten pahaa aavistamatta sen.
Saavuttiin Raaheen neljän tunnin ajomatkan jälkeen sunnuntai-iltana vähän ennen kuutta.
Tai ilmeisesti se kulissikaupunki oli Raahe.
Missään ei nimittäin näkynyt ketään.
Kuin ihmeen kaupalla päästiin kirjautumaan hotelliin sisälle. Meille kerrottiin, että ollaan ainoat asiakkaat tänä yönä. Saimme Sofia-huoneen. Juuri sen mitä olin toivonutkin. Majapaikassa ei ollut mitään vikaa. Se oli ihana! Huoneessa oli ajatonta tunnelmaa. Ihan hyvin olisi voinut hypätä 1800-luvulle.
Jokin paikassa ja paikkakunnassa kuitenkin karmi selkäpiitä. Meillä oli nälkä ja lähdettiin etsimään ruokaa. Oli aivan hiljaista. Autoja oli parkissa siellä täällä, mutta niiden omistajista ei tietoa. Vanhan Raahen talot olivat hiukan rapistuneesti paikallaan kuin huutaen huomiota. Me kuljettiin niskat luimussa ohi. Voiko olla karmivampaa paikkaa kuin sellainen, jossa on sunnuntai-iltana auki ainoastaan hautaustoimisto ja Pancho Villa?
Toistan itseäni, mutta oli ihan todella, todella hiljaista.
Aloin epäilemään kaiken olevan jotain suurta elokuvalavastetta. En olisi yllättynyt sellaisesta. Kierrettiin kohti modernimpaa keskustaa ja nähtiin vain takaapäin jonkin random patsaan takapuoli tyhjällä aukiolla.
Joo, creepy as f*ck.
Paettiin siis pikapikaa tutun ja turvallisen ketjuravintolan uumeniin. Sieltä sai onneksi ihan sairaan hyvät ruuat ja näki muutaman ihmisen. Hautaustoimisto kierrettiin kaukaa.
Sonjan sanoin: ”Antaisin mitä vain yhdestä viritetystä moposta, se sentään tuottaa elämän ääniä.”
Taustaksi kerrottako, että Sonja vihaa ylitse vuotavan paljon viritettyjen mopojen ääniä. Ja Sonja se meistä eniten säikkyi. Se, joka katsoo kauhuelokuvia ja nauttii niistä! Minä en kestä sellaisia ollenkaan. En ole katsonut kauhua koskaan, enkä aio katsoa vastakaan.
Laitoin illalla instastoryyn, että olemme saapuneet Raaheen. Aamulla (luojan kiitos ONNEKSI vasta aamulla) oli tullut useampi viesti inboxiin.
”Kummitteliko?”
”Kuulitteko mitään erikoista siellä Kauppahuoneella?”
”Tiesithän, että Raahen kummituksista on tehty ihan kirja?”
Siis eeei helekkari. Jos mie olisin tienny, niin olisin kiertäny kaukaa koko paikan 😀 Minua ei olisi saanut samaan lääniinkään! Yöllä pellavalakanoissani nimittäin tunsin minua kutitettavan niskasta ja varpaista. Sonja nukkui autuaasti. Vaikka illalla olikin creepy tunnelma, en ollut edes ajatellut mitään kummituksia. Aamulla oli kieltämättä aika erikoinen olo. En kyseenalaistanut enää mitään. Uskoin ihan saletisti paikan kummituksiin. Veikkaan, että jos olisin nukkumaan mennessä jo saanut kummitusviestejä olisin herkistynyt kaikkiin ääniin ja vanhan talon paukahduksiin astetta enemmän, enkä todellakaan olisi nukkunut silmäystäkään.
Aamulla kävin vielä rannalla aamukävelyllä.
Ulkona oli kylmää, kosteaa ja kirkasta. Ei vieläkään ketään. Ilmeisesti Vanhassa Raahessa vain ei asu muita kuin kummituksia. Kummituksia joilla on autot?
Ranta oli kaunis! Aamulla oli paljon kevyempi askel kävellä kaupungissa. Huomasin myös rannassa Tornitalon, jossa on näköalaravintola! Se paikka oli pakko googlettaa, näytti niin epätavalliselta pikkuisessa maakuntakaupungissa. Korkeuksissa pitää majaa kiinalainen ravintola. Olisihan se ollut hauska testata. Ehkä öö, joskus. En uskalla vielä luvata paluuta keskelle kummituksia. Varsinkaan, kun rannasta löytyi reilusti vain viisilehtisiä apiloita. Viisiapiloiden maine on kyseenalainen, enkä uskalla perustaa päätöksiäni niiden varaan.
Mutta Kauppahuone!
Ihan jo sen aamupalan ja aamupalamiljöön vuoksi voisin kuvitella istuvani tuolla aamupuurolla toistamiseen. Oikeasti, voiko olla kodikkaampaa hilipasta aamiaiselle tällaiseen saliin? Aamiastarpeet oli katettu vain meille kahdelle. Olipa idyllistä!
Jos Kauppahuoneella ei kummittelisi, voisin varata paikan suoraan uudelleen seuraavaa läpiajoa varten.
Hintansa väärti paikka oli kyllä. Ikimuistettava ja omalla tavallaan aivan todella ihastuttava. Kotitekoinen aamiainen kuumine sämpylöineen oli herkkua. Valikoima ei tokikaan ole mihinkään ketjuun verrattavissa, mutta tämä paikka ei sellaista yritäkään olla. Päin vastoin, ja hyvä niin.
Kiteytyksenä loppuun, vaikka aavistin muka pahaa, ei ne kummitukset meitä kutitteluja enempää häirinneet.
Joka viehättyy 1800-luvun maalaisromanttisesta tunnelmasta, kestää kummituksia, ja sietää vielä hiljaisuutta viihtyy Raahessa ja Kauppahuoneella varmasti.
*Langin Kauppahuoneen voit varata Booking.comin kautta tästä*
Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!
12 Comments
Hahhahaha voi sua. Onneksi kummitukset tuli esille vasta yöpymisen jälkeen. Mutta oon siis samaa mieltä, että hiljainen oli kaupunki kesälläkin. Autoja kyllä oli pilaamassa puutalomaisemiaa, mutta ei ihmisiä missään. Silti kyllä tykkäsin jotenkin tästä vanhasta charmista ja mietin miksiköhän ei ole tuollakaan tullut aiemmin käytyä kerta on niin lähellä.
Ja kesäisin ilmeisesti tuolla järjestetään niitä teemallisia kummituskierroksia että ehkä sitten uusiksi vielä. 😉
Tässä mun kesäreissulta myös: https://www.rantapallo.fi/kaksu/2019/07/08/raahe-pikkukaupungin-puutaloja-ja-perinteita/
No sulle tää on kyllä niin lähellä, että voisit käydä uuestaankin kokemassa! Mistä sitä tietää, vaikka sitä populaakin jostain ilmestyisi. :p Mutta olipa jännä. En tiiä kyllä uskaltaisinko kummituskierrokselle. Ehkä, ehkä en 😀
Ui teillähän on ollut mahtava reissu, onpahan mitä muistella! Ja seuraavalla kerralla käy ihmeessä siellä tornitalossa, sekin on vähän creepy mutta kiinalaisen ruoka on hyvää ja maisema Raahen saaristoon…no… sitä voisi tuijotella vaikka tuomiopäivään saakka. Ja Sonjalle terkkuja, ens kerralla ehdottomasti vuokraatte veneen varsinkin jos hylykeenpierua on tiedossa. Mikäpä veretseisauttavampaa kuin tulla merisumun haukkaamaksi pienellä veneenrupsukalla soudellessa! Vähän niinkuin jossain leffassa, siistiä! Jos älyttömästi pelottaa niin voitte vuokrata kipparin mukaan, se on ihan huippu, mistä lie kotosin, sieltä sumusta se yksi päivä tuohon rantaan ilmestyi…
Mahtava että tulitte ruokituiksi! Oispa noloa jos olisitte nääntyneet nälkään…huonoa mainosta! Pancho ja Langi on ihan huippuja. Kummitteleekohan Pancholla… Matkailuoppailla on muuten kummituskierroksia tuolla Wanhassa Raahessa, ne kertoo kuka kummittelee missäkin ja minkä tähen, ei tartte itse sitten arvailla että mikä se tuota ja tuota haamua reppii.
Mutta missäkähän lie olleet Raahelaiset, veikkaisin joko että Mestauskalliolla jossakin menoissa tai sitten kirkossa tai kello ei vaan ollut vielä tarpeeksi myöhäinen, meille vähän huonosti soveltuu tuo päivänvalo. Ootappa jotakin tuolla taas kolisee, jokumikäliesotilas on täällä toimistolla koko viikon haahuillu etsimässä puujalakaansa..ei se ole haudattu tänne…kuuletko solttu… ei ole täällä! Usko jo..mitä.. mit… ei…eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii………
Historiaa huokuva retkeilysaaristo – Kokemuksellinen kaupunki – Virkistävä seutukunta Tervetuloa ♥️ Böö!
Haha, IHAN BEST!! Pakko vissiin tulla joskus uuestaan, jos on tämmöstä meininkiä. Mutta vain jos mieki pääsen mestauskalliomenoihin! Kuulostaa sen verran diipiltä setiltä, että kelepaa. Kunhan ensin kerään uskallukseni rippeet jostain matkan varrelta… 😀
Hih, joo onhan Raahe hieman erilöainen mutta tosiaan välillä saat yksin käpytellä läpi keskustan joku kaunis päivä kaikki tutut on liikkeellä ja sit raatataan joka kavun kulumassa. Ruokapaikoista tuli mieleen notta käykää ihmeessä Alto maressa seuraavalla kerralla. http://Www.altomare.fi on muuten meijän vanhin pizzeria ja saa sieltä muutakin masun täytettä.
Nii ja ihan ehdottomasti yöpyä pittää katariinan kamarissa! http://Www.katariinankamari.fi Se O heti siinä museon rannan laidalla ja on sitte niin nätti että. Eikä niitä kummituksia tartte pelätä ihan mukavia ne on 😉
Kiitos vinkeistä! Ihanasti ihimiset (ja ne kummitukset) onkin minun säikyn jutun ottaneetkin vastaan. Jotta ehkä tässä vielä joku päivä ohiajaessa uskaltaaki olla painamatta kohalla vain kaasua. 😀
Veikkaisin, että tuona ajankohtana aika monessa pikkukaupungissa ja -pitäjässä saattaisit törmätä ihan yhtä creepyyn tunnelmaan.
Kiitos kommentista! Tämä on tosiaankin hyvin mahdollista. Olen Sodankylästä kotoisin, joten sellainen maalaispitäjän hiljaisuus on kyllä kovinkin tuttua. Täällä se vain jotenkin meni niin luihin ja ytimiin. 😀
Siis mitä häh!?
Raahessa koko elämäni asuneena, kuulostaa juttu vähän oudolta. Tulin siis tänne Raahen puskaradion kautta ja kyllä siellä kommenteissakin valiteltiin, kuinka tylsä Raahe on, että ymmärretään kyllä. Kaikkihan me tänne haluttais kaikkea kivaa, mutta ei sitä tule tehtyä. Ei täällä nykyään ookkaan, kun vaan partureita, baareja ja kouluja.
Outo juttu tässä oli se, että ketään ei ollut missään. Itse en ole oikeastaan koskaan nähnyt ”hiljaista” Raahea, paitsi tietysti yöllä, mutta se onkin ymmärrettävää. Aina löytyy joku mopojengi, tai koululaisia menossa kalaan, tai mummoja ja pappoja lenkkeilemässä.
Hauska kuulla, miten itselle hellyyttävät Vanhan Raahen talot, ovat toiselle pelottavia.
Oli mielenkiintoista kuulla Raahesta toispaikkakuntalaisen näkökulmasta 🙂
Ai tämäkö on puskaradiossaki jaettu?! 😀 Huikeaa! No ei se ihime, ko tuntuu että trafiikkia näkyy olevan kokoajan jostain somesta.
Ohan se varmasti ikänsä jossain paikassa asuneena erilaista lukea juttuja ulkopaikkakuntalaisen silmin katottuna. Meki oltiin Raahessa vain sunnuntai-iltapäivästä maanantaiaamuun. Ehkä jos olis ihan ottanut asiaksi tutkia paikkoja enempi ja harrastaa muutakin aktiviteettia kuin ruokapaikan etsintää näläkäsenä olis saattanut jotain elämää löytääkin.
Vai on niitä mopojakin kun just sitä ääntä olis hiljaisuuteen kaivannut 😀
Ohan se Vanha Raahe tosi kaunis! Mutta se vain sai creepyjä sävyjä siitä hiljaisuudesta. Se tuntui kulissilta. Ehkä ei enää ens kerralla jos tietää jo vähän mitä oottaa. :p
Kiitos kommentista! ^^
Toivottavasti pistäyvvyt Raahesa vielä toisenki kerran! Ruokapaikkavinkkinä, että käyt testaamassa Suomen parasta kebabbia TakeAwayssa. Siellä ne raahelaiset varmaan oli jonottamassa sunnuntai-iltana 😉
No niin kait se häätyy vissiin pistäytyä, kun niin paljon hehkutetaan 😀 On tullu kyllä usiampiki hyvä vinkki mistä niitä ihmisiä löytää ja hyvät safkat. Kiitos tästäkin, laitamma korvan taakse :p