Yleinen

Ruotsinlaivapäiväkirjat

maanantai, kesäkuu 3, 2019

Olin toukokuun puolivälissä ensimmäistä kertaa tämmösellä ”M/S Romanticilla”, jossa on tuo promenadeasia keskellä laivaa.

Olihan se hieno! Niinkuin olis vallan suuremmassakin paatissa seilannut. Olisivat vaan repineet ne valtavat Italia-plakaatit veks. Olisi risteilyn teeman vähemmälläkin ymmärtänyt. Meillä oli siis työpaikan nuorisoyhdistuksen risteily.

Harvoin lähden edes reissuun, jossa joku muu on vetovastuussa. Itse ei tarvitse suunnitella muuta kuin kalenteri vapaaksi ajankohdalle. 

Lähtökohtaisesti en ole tällaisten reissujen fani, ja tämä reissu lähti muutenkin omalta osalta väärällä jalalla. Meinasin jo saada lähtiessä vitutus- ja ahdistuskäyrän nousuun, kun junan saapuessa myöhässä Helsinkiin ei ollutkaan aikaa hakea ruokaa ennen laivaterminaaliin lähtöä. Olin ihan valmis alkaa huutamaan kun terminaalissakaan ei ollut tarjolla kuin ylihintaista pullaa, ja mulla tavoistani poiketen ei ollut yhtään mitään evästä mukana. Lääkitsin nälkäni heti laivassa aivan sikahintaisella fish&chips annoksella FastLinessa. 16 euroa, ja vedestä 2 euroa. Jäätävää. Olin ajatellut, että lähden budjettimatkalle, mutta se suunnitelma meni pieleen heti alussa. Siinä verensokeria tasatessa kiehuin itekseni jo, etten tasan lähe yhellekään matkalle, mitä en ole ite saanut suunnitella, kaikki on paskaa ja ei kiinnosta mikään. Onneksi syömästä piti juosta jo kutoskerroksen kokoustiloihin, jossa meillä oli yhdistyksen ohjelma alkamassa. Tarjoiluihin kuului skumppaa. Siinä vaiheessa kun sain jo dipata ballerinakeksejä kahviin ja hörppiä skumppaa sitä rauhoittui kummasti ja elämä näytti aurinkoiselta.

Laiva ei keinunut nimeksikään, keli oli täydellinen, ja kaikki oli oikein hyvin. Ohjelmakin oli parissa tunnissa hoidettu. Kun se akuutti verensokerin laskemisesta aiheutunut kriisikin oli selätetty, pystyi jo vähän vaihtamaan vapaalle.

Mulle tuli hyttikaveri Jyväskylästä, mutta sain kyllä viettää hytissä ihan nokko omaa introverttiaikaa ja tuijotella promenadelle. Yritin kirjoittaa blogia, mutta netti ei toiminut kunnolla. Ei ne promenademaisemat mitään merimaisemia voittaneet kuitenkaan. Välillä hämmästelin promella tapahtuvia käänteitä, kuten oopperalaulua.

Niitä oikeita merimaisemia piti tietenkin päästä itse myös näkemään. Kannella ei ollut ruuhkaa, ja sainkin ikuistaa kauniin Itämereen laskevan auringon, sekä pariskuntien siluetteja. Olispa joskus varaa taas parvekehyttiin! Meinasin saada slaagin, kun googlettelin Commodore-hyttien hintoja maissa. Joo, ehkä joskus kun säästää tarpeeksi kauan : D Nauttisin ultimaattisesti tuollaisista näkymistä omalta partsilta mansikkalautasen ja iltateen tai skumpan kera.

Illalla tuli Euroviisut kannella 13. Katottiin Islannin biisiin saakka. Meininki 5/5. Oli hauskaa miten yläkerran New York discosta oli tehty kunnon kisakatsomo. Tuolla olisi varmasti ollut Suomen pelitkin nähtävissä jos olisi osunut oikea päivä kohdalle.

Madonnan epävireet ja muut poliittiset Euroviisuselkkaukset jäi kuitenkin kattomatta, kun olin jo nukkumassa. Sitä ennen käväisin taxfreessä, sekä varmistamassa, että ainakaan viihderavintola Starlightin tarjonta ei ollut minua varten. Siellä sedät ja tädit pistivät jalalla koreasti. Kyllä nykynuoriso on pilalla kun ei edes coverbändi ja halpa kalja kiinnosta! Tämä nykynuoriso nukkui täydet yöunet molempiin suuntiin. Ja nautti!

Aamupalatunnelmointia: helvetillinen ryysis ja viereisessä pöydässä joku oksentaa lautaselleen. Kaunista. #vainruotsinlaivajutut p.s. Söin silti.

Tukholmaan oli luvattu sadetta, joten nakkasin Haglöfsit niskaan ja painelin metroon heti kun suurin osa oli päässyt laivasta ulos. Muut ottivat Siljan oman bussin keskustaan, mie lähin metsästämään maisemia. Jäin metrosta Zinkensdammilla ja kävelin Skinnarviksbergetille. Kaunis puisto oli saanut euroviisujuhlijoiden tai muuten vain idioottien lauantaiyön viettäjien jäljiltä kuorrutuksen silkkaa roskaa. Otin niistäkin kuvia, mutta päätin ettei nyt ihan sentään roskalla tarvitse bloginsta kuvitusta kuorruttaa. Se oli ihan järkyttävän näköstä. Nousin kallioille ihastelemaan esteetöntä maisemaa kohti Kungsholmenia. Siellä silmä lepäsi, ja oli mahtavan rauhallista ja raikasta. Nautin Kånkenin mukana tulevasta istuinalustasta, ja siinä kuvaillessa se jäikin sitten sille tielleen. No, pala muovia.

Suora reitti Gamla Staniin venyi pitkäksi Slussenin neverending-liikennejärjestelymuutosten vuoksi, mutta mikäs siinä kävellessä ja hotellilaivoja ihastellessa. Keräsin samalla päivän saldoksi melkein 17 000 askelta!

Kaikkialla oli muuten sähköpotkulautoja, mutta en ollut silloin vielä uskaltanut ladata sitä sovellusta. Nyt olen jo rutiinikäyttäjä.

Gamla Stan on edelleen muuten sikakallis. Mutta kaunis. Pikkukujilla sai olla ihan rauhassakin. Kuolasin kuplavohveleita ja jäätelöitä, mutta onneksi keli oli sen verran viileä, että kielsin itseltäni ylimääräiset herkut. Ehkä se päätös muka budjetissa pysymisestäkin vaikutti vähän asiaan.

Treffasin työkavereita Kungsträdgårdenilla ja käytiin Sephorassa. Palauduttiin porukalla kävelyistä aivan ihanassa Wienerkafeetissa. Mulle prinsessakakkua, Bellini-cocktail ja kahavia kannusta. NOM. Kristallikruunut ja bellini sopi hyvin yhteen. Ihana, ihanin, täydellinen kakkuvitriini! Söin aivan ylimakean prinsessakakun, koska oltiin sentään monarkian omaavassa valtiossa vierailulla. Se melkein koko Tukholmabudjetti käytettiinkin sitten tähän.

Vanhassa kaupungissa kaikista parasta oli scifi-kirjakauppa! Omg! Hengailin siellä melkein tunnin ja hypistelin varmaan sataa kirjaa. Olisin voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Olisipa tuonne voinut vain jäädä johonkin ihanaan nojatuoliin selailemaan. Yhteen kirjaan sitten sorruin, ja sen jäläkeen alkoikin haluttamaan pullaa. Kanelbullen tuoksua tuli melkein joka nurkalta, joten olin mainoksen uhri.

Paras kanelbulle löytyi Bröd&Saltista. Mussutin sen matkalla takaisin laivaan.

Olin sillä tavalla tosi fiksu pullan syömisen ajoittamisessa, että melkein heti sen jälkeen pääsi jo illan pääohjelman pariin: Grande Buffettiin. Toisilla oli krapula, mulla valamis ruokakooma. Söin silti, ko oli hyvvää.

Arvostin hyvin paljon työkavereideni makumieltymyksiä. Minusta se osoittaa hyvää luonnetta ja ruotsinlaivameininkiä jos hakee ranskalaisia dipatakseen niitä pehmikseen. : D

Buffet oli tosi jees, mutta jälkkärit eivät olleet ehkä kaikista parhaimpia. Lisäksi se pääruoka, eli paahtopaisti jäi hiukan vaivaamaan. Ei ollut mureinta. Kaikki muut – oh my gawd. Vihreille ruuillekin oli oma pöytä.

Meillä oli loistava tunnelma. Ehkä suurin syy seuraavan päivän lievään mahakipuun oli siinä miten kamalasti naurettiin. Miten pikkusormen heilautuksesta voi saada hepulin? En tiedä, ehkä syynä on jälleen #vainruotsinlaivajutut. Buffetin jälkeen päätin etten syö enää ikinä ja menin aika pian hyttiin saadakseni silmät kiinni.

Oli synkkä, muttei myrskyinen yö, ja nukahdin laivan aavistuksen omaiseen keinahteluun.

Aamulla oli Maaritin oma luksushetki. Aamiainen yksin ikkunapaikalla! Ei mainittavaa ruuhkaa, ja kauhian hyvä kahavi. Sitä vain ei opi, ettei buffetin jälkeisenä aamuna kannata syödä kovin paljon. Voin kertoa, että ei ollut yhdeksään tuntiin tuon jälkeen nälkä.

Lähdin laivasta melkein ensimmäisten joukossa. Kamraattini tulisivat vasta seuraavalla junalla Tampereelle.

Ehkä joskus uudestaan. Seuraavalla kerralla otan ehkä varalta niitä omia eväitä reppuun ja varaan samalla aikaisemman junan. Soli semmonen Ruottinlaiva!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply