Yleinen

Helsingissä on supertaidekevät!

keskiviikko, huhtikuu 10, 2019

Yksi viikonloppukin on vähän, mutta sinä aikana kerkeää saada kunnon ähkyn. Taideähkyn.

Viime kesänä oli kärvennyskupoli ja talvella voi aina sanoa kokeneensa hirviöpakkaset. Minä ennustan taidesäätä. Ja Helsingissä se on nyt ihan SUPER!

Me vietettiin viime viikonloppu Helsingissä ja keskityttiin vain taidenautintoihin. Helsingistä on tullut hetkessä ihan kunnon kulttuurikaupunki, jossa keskustassa on täydellinen nykytaidekeskittymä Amos Rexin auettua.

Ensinnäkin:

ATENEUM – FRANTISEK KUPKA

Kupka on taiteilija, joka sai värit soimaan. Alla lempiteokseni Newtonin renkaat. Tämän näyttelyn nähtyään ei ollenkaan kyseenalaista, että Kupkan taidetta sanotaan moderniksi värien runoudeksi. Taiteilija itse on halunnut saada maalauksensa soimaan kuin fuugat. En tiedä miten se on mahdollista, mutta kuvia tehdessään hän on soveltanut muun muassa musiikin teoriaa. Minusta se näkyy ainakin näissä Newtonin renkaissa. Tarjolla oli paljon silmiä hivelevän kiehtovia abstraktioita älyttömillä väriyhdistelmillä.

PIDIN. PALJON.

ATENEUM – TARJA ERVASTI

Tämä helmi löydettiin puolivahingossa poistuttuamme Kupka-näyttelystä. Eräästä huoneesta suoraan portaikolta kuului melodiaa ja näkyi valoja. Tarja Ervastin teos Värimusiikkia Säröillä kommentoi Kupkan näyttelyä ja antaa kävijän luoda itse osansa teoksesta. Huoneessa on ohjain, josta voi valita numeron melodialle ja värin sen taustalle. Tietyissä melodioissa pariksi laskeutuu ”esiripun” takaa hypnoottiset lamput, jotka ovat kuin yöperhosia. Riippuen tietenkin minkälaisen värimaailman niille valitsee. Tämä oli upea. Huoneessa istui alakouluikäisiäkin hipihiljaa pitkän aikaa. Kuvaaminen siten, että kokemus välittyisi edes jotenkin oli sula mahdottomuus. Tämä pitää kokea itse.

Varoitan, että tänne saattaa unohtua vähän tarkoitusta pidemmäksi aikaa.

 

AMOS REX – STUDIO DRIFT

Ihan niinkuin Kupkan ja Ervastin värien ja musiikin tietynlaisessa harmoniassa ei olisi ollut tarpeeksi taide-elämyksiä yhdelle päivälle me lähdettiin jonottamaan Amos Rexiin. Studio Driftin näyttelyn nähtyäni en ihmettele enää ollenkaan miksi jonot ovat näköjään tulleet museon eteen jäädäkseen. Taiteilijapariskunta Studio Driftin takana on osannut koostaa jotain ihan superkiinnostavaa, superhämmentävää, mykistyttävää, liikuttavaa ja samalla pelottavaa ja kaunista. Erikoisin ja varmasti tunnetuin näyttelyobjekti on tämä Drifter – ilmassa robotiikan keinoin leijuva betonipalikka.

Samalla kun Sonja näki leijuvassa palikassa itsensä ja tuumi syntyjä syviä, mie yritin miettiä pääni puhki miten teos on voitu toteuttaa tieteellisesti. Yritin googlettaa mahdollisuuksia, mutta minun pää ei osannut päästä lopputuloksiin. Kovasti näyttelytekstissä lukee, että objekti on oikeasti betonia. Minusta se on joko heliumilla täytetty styroksipalikka tai taikuutta. Maaginen paikka tuo oli ja ympäröivä äänimaailma toi tunnelmaa, joka oli samalla lohdullista ja hiukan pahaenteistä.

Drifterin liikkeitä seuratessa tulee myös tutkailtua museon huippuhienoa arkkitehtuuria. Tällaisiin tiloihin tämä näyttely sopii ihan täydellisesti.

Ihan niinku pelkkä leijuva palikka ei olisi ollut tarpeeksi älytön taideasia, me nähtiin niitä vielä lisää videolta. The Drifters oli videotaidetta minun makuun! Skotlannissa kuvattu luontovideo oli saanut uuden ulottuvuuden, jossa lentävä betonipalikka nousee vuoristojärvestä ja lähtee etsimään kaltaisiaan. Ajatuksena outo, mutta niin kaunista. Traileri videoon löytyy tästä! Ihan niinkuin asmr-viboilla varustettu scifiluontopätkä.

Piste kaikelle oli tämä Fragile Future-teos pimeässä huoneessa. Niiiiin kaunista. Kattokaa näitä. Voikukkia! Kaikki tyyppien ite keräämiä, kävin niiden nettisivuilla vähän tutkimassa. Voi että tykkäsin.

Studio Drift meni melkeimpä TeamLabin ohitse siinä millaisesta taiteesta minä pidän. Tässä oli taide yhdistettynä tieteeseen ja minun näkökulmasta myös magiaan (koska se tieteellinen osuus oli niin pitkälle vietyä.)

 

AMOS REX – RENE MAGRITTE

Magritten surrealistiset työt sai ihan uuden ulottuvuuden kun viereisestä tilasta kuului Drifter-teoksen taustamusiikki. Olin odottanut näiden näkemistä ja ilmeisesti moni muukin. Paikalla oli yllättävän paljon porukkaa kiertämässä. Näyttely oli järjestetty Magritten kausien mukaan. Jos olisin ollut katsomassa erikseen vain tätä näyttelyä innostus olisi varmasti ollut suurempaa. Juuri Kupkat nähneenä en jaksanut viehättyä erikoisemmin Magritten hyvistä ideoista. Sikailukauden maalaukset olivat hauskinta antia, samoin teosten nimien bongailu. Niiden on kerrottu keksityn vasta teosten valmistumisen jälkeen ja kuvaavan mahdollisimman vähän sitä, mitä teos esittää.

KIASMA – HRAFNHILDUR ARNARDOTTIR

Shoplifter-teos Kiasman ylimmässä kerroksessa oli jo tullut Instan kautta tutuksi, että tiesi mitä odottaa. Olihan se näyttävä: koko valoisa tila täynnä neonvärisiä karvaköynnöksiä, joiden edessä oli kokoajan joku ottamassa selfietä.

Jostain syystä en vaikuttunut erityisemmin. Pidin väreistä. Pidin ideasta, että teosta saa hellästi silittää. Pidin valokuvauksellisuudesta, mutta en oikeastaan syttynyt kokonaisuudesta. Tilataiteena hieno idea, mutta jostain syystä toimi minulle paremmin yksittäisinä otoksina Instassa kuin kokonaisuutena paikan päällä.

TAIDEHALLI – NUORET 2019

Ihan jo uuvuksissa kaikesta hienosta ja ylihienosta haahuiltiin vielä Taidehalliin. Nuoret 2019-näyttelyssä oli maalauksia, valokuvia, installaatioita, veistoksia ja liveperformanssi, joka jäi soimaan päähän päiväkausiksi.

Vaikuttavinta oli tämä allaoleva viiden teoksen sarja. Valitettavasti en muista taiteilijan nimeä.

EMMAan ei keretty ja sekä Helsinki Contemporary, että Punavuoren galleriatkin jäivät nyt seuraavaan kertaan. Onneksi nähtävää on. Tarja Ervastin valoja ja Studio Driftin lentävää palikkaa on ainakin pakko käydä vielä uudestaan ihmettelemässä. Taiteen katselemisessa on jotain todella meditatiivista. Onneksi parin viikon päästä on Querelle, jolloin rantaudumme jälleen pääkaupunkiin ihmettelemään kyltyyriä pariksi päiväksi.

Nyt ei muutako museokortit ihan viimeistään ostoon ja hönkimään taidetta!

Onko teille jo nämä näyttelyt tuttuja? Saa myös vinkata jostain helmestä pääkaupunkiseudulla! Mitä meiän kannattais ihan ehottomasti käydä katsomassa?

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply ArjaElina perjantai, huhtikuu 12, 2019 at 08:04

    Kiitos inspiroivasta taidepostauksesta! Olemmekin menossa mieheni kanssa ihan pian Helsinkiin ihastelemaan taidetta ja hengittämään kulttuuria – siis rentoutumaan. Nuo kohteet käydään ehdottomasti! Kyselit vinkkejä. Löysimme hiljattain pienen taidemuseon, tosin kokoelmiltaan varsin vaikuttavan, kotimuseon Apollonkatu 23:sta. Reitzin säätiön kokoelmissa on esillä Helsingin merkittävimpiin rakennuttajiin kuuluneen Lauri Reitzin taide- ja antiikkiesinekokoelmat. Suomalaisen vanhan maalaustaiteen huikeita merkkiteoksia ja upea hopeakokoelma, miekkoja, haarniskaa…jne. Kaikki tunnelmallisessa taidekodissa, jossa haluaisi aina vain viipyä. Suosittelen! Avoinna vain ke ja su klo 15-17. Heinäkuussa suljettu. Paikalla on opas.

    • Reply Maarit Johanna perjantai, huhtikuu 12, 2019 at 11:15

      Kiitos kommentista ArjaElina ja eritoten tuosta vinkistäsi 🙂 Miekat ja haarniskat kyllä kiinnostaa!

    Vastaa käyttäjälle Maarit Johanna Cancel Reply