Yleinen

Ei (vielä) ihan niin kova erämimmi liftaamassa Huippuvuorille

lauantai, maaliskuu 2, 2019

Osallistuin tällä viikolla Danske Bankin ja Ski Sports Finlandin Instagramissa järjestettyyn #haavekisa-kilpailuun.

Käjet tärisi kun latasin videota instaan. En ole osallistunut aikoihin mihinkään! Ei mitään käryä millaiset mahdollisuudet mulla olisi voittaa, mutta te tiedätte minut: aina on pakko yrittää. Ei voita jos ei koita!

Palkinnot olivat houkuttelevia. Kymmenelle jaetaan ”apurahaa” tai ”stipendejä” unelmien toteuttamiseen. Ykköspalkinto on 2000 euron stipendi, ja tottakai mie sitä lähdin havittelemaan. Kesti viikko määritellä tarkemmin mitä haluaisin tavoitella. Mistä mie juuri nyt haaveilisin. Mikä motivoisi?

Kävin läpi ajatuksia muutaman vuoden takaa. Mihin olen säästänyt rahaa ja mitkä ajatukset on luoneet mieleen sellaisia kipinöitä, joita on ollut hankala sammuttaa. Ei se ollut uusi kamera tai vuoden kuntosalijäsenyys. Tai edes uudet sukset ja varustekaapin päivitys. Loppujen lopuksi ajatusta ei ollut vaikeaa keksiä.

Haluan takaisin Huippuvuorille!

Mikään matka koskaan ei ole ollut niin suuri unelmien täyttymys kuin matka Longyearbyeniin. Olin haaveillut saarista kohteena jo useamman vuoden ja huokaillut kauniille kuville instassa ja matkalehdissä. En voinut ymmärtää, että pääsin sinne oikeasti. Lyhyellä reissulla kerkesi hädin tuskin tajuta olevansa perillä kun jo piti lähteä takaisin. Viimeksi reissu oli yhtä päivää lukuun ottamatta melkeinpä kaupunkiloma. Nyt mie haluaisin Huippiksille kunnolla, eli repun kanssa retkeilemään. Nooran postaukset viime vuodelta oli melkoista sytytysnestettä tälle haaveilulle! Eli joo, haluan sinne.

Haaveesta tekee kunnollisen vielä se, ettei minulla tällä hetkellä olisi todellakaan mahdollisuuksia maksaa sellaista seikkailua itse. Huippuvuoret ovat kohteena kallistuneet ja majoitushinnat huitelevat ihan omissa sfääreissään. Lisäksi lentojen ja majoituksen päälle tulisivat vielä opaspalveluiden kustannukset. Siellä kun ei omineen lähdettäisikään jäätikölle jääkarhujen kanssa pyörimään.

Tähän väliin paljastus: en ole nukkunut yhtään yötä teltassa viimeisen ehkä neljän vuoden aikana. Jos olette ajatelleet, että olen kovankin luokan eräilijä, olette olleet väärässä. Rakastan luonnossa liikkumista, mutta ulkona nukkuminen on jäänyt vähälle. Olen harrastanut enemmänkin päiväretkiä. Mikäli haaveeni toteutuu, haluaisin ehdottomasti yön yli vaellukselle.

Tiedän, että olisi ollut varmasti helpompaa lähteä tavoittelemaan vähän jotain helpompaa kuin sitä pääpalkintoa. Tällainen palkinto olisi melkein kuin kuu taivaalta. Parasta on, että sai miettiä pitkästä aikaa tositarkoituksella sellaisia haaveita, jotka on tällä hetkellä täysin ulottumattomissa.

Olisihan tämä kaikki aivan hullua. Mutta pitäkää mulle peukkuja!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply