Kotinurkille karkuun käristyskupolia

Luukku, jota kutsun kodikseni on ollut ilman yöpyjää 29.6.2018 alkaen. Minusta on tullut melkeinpä täysin tietynlainen nomadi vailla pysyvää paikkaa. Ensin vapaaehtoisesti ja sitten vastentahtoisesti. Tampereen viikkojen jälkeen raahasimme maalliset tomumajamme takaisin Rovaniemelle helvetillisen helteen keskelle. En edes tajunnut ajatella mikä meitä odotti, koska Sonjan ilta-aurinkoon antava kämppä Tampereella oli aina mukavan viileä helteistä huolimatta. Sama ei sitten todellakaan pätenyt minun kämpässäni, jonka voin hyvällä omalla tunnolla tituleerata ”omaksi henkilökohtaiseksi helvetikseni.”

Ulkona vallinnut +30 astetta varjossa tuntui leppeältä tuulahdukselta verrattuna sisälämpötilaan, joka tuntui ainakin kolme astetta kuumemmalta ja samalla tukalan seisovalta. Saatiin olla ihan todella onnellisia, että meillä oli kahdeksi viikoksi Rovaniemeltä yksityinen ja viileähkö evakkopaikka.

Evakosta lähdettiin viettämään neljän päivän lomaa (vuosipäivämatkaa!) Luostolle mökille. Siellä oli sisällä niin viileää, että villasukatkin olisivat voineet olla tarpeen. Me nautittiin. Hirsimökissä pystyi jopa nukkumaan ilman metrin väliä toiseen.

Sonjan kuvapostaus Luostolta luettavissa TÄSTÄ.

Maanantaiaamun lomapäivään oli hyvä herätä aamuneljältä ja aamuviiden piknikiltä päätettiin lähteä jo takaisin Rovaniemelle. Sonjalla halutti jääkahvia ja sitä ei tietenkään aamuyöllä Luostolla ollut tarjolla. Tavallinen kahavimaitokin oli jo loppu, joten ei muuta ko ajokki alle ja matkaan, jotta nainen saa kahavinsa.

Oltiin jo lujasti päätetty, että SOLE MIKKÄÄN olla yks yö pätsissä. Senhän nyt vaikka seisoo päällään. Ei muuten seiso. Aivot seisoo. Me oltiin aamusta asti istuttu jo kolmessa kahvilassa, yhessä ravintolassa ja lisäksi neljä tuntia rannalla kun kuuden maissa loppui into hengailla ulkona. Päätettiin lähteä yrittämään onnistuisko siellä sisällä olla. Me ihan tosissaan yritettiin ja kaikkemme tehtiin mitä ilman tuuletinta ja ilmastointia on mahdollista aikaan saada.

Sonja viritti sängyn päälle piknikviltin ja kasteltiin siihen päälle pyyhkeet kylmällä vedellä. Puolen tunnin sisällä syke nousi jo siihen kuin olisi ollut maratonilla. Eikä kyse ollut ärsytyksestä vaan silkasta epäinhimillisestä kuumuudesta. Ei siellä pystyisi nukkumaan ja mennä seuraavana päivänä töihin. Kyse olisi puhtaasta selviytymisestä.

Sinniteltiin vielä hetki. Sitten Sonja soitti Hostel Cafe Kotiin.

Yö kahdelle Valtakadun varrella Kodissa maksaa 84 euroa. Siihen hintaan saa myös aamupalan! Hintaan olisi kuulunut myös sauna, mutta no, you know… Huone oli kattoterassin puolelle varjoon ilta-auringosta, ja sen verran viileä, että me aamuneljältä heränneet nukahdimme jo yhdeksän jälkeen.

Seuraavana päivänä kävin hakemassa siskoni Tarun kentältä kun se vihdoin taas suvaitsi tulla Suomeen. En suunnitellut hetkeäkään tuovani sitä kokemaan kylmän pyyhkeen päällä nukkumista ekana lomapäivänään. Me tultiin myös Kotiin yöksi viereiseen huoneeseen edellisestä yöstä. #sponsoredbyporukat

Huone 208 / Lampela on peilikuva 210:sta.

Tarukin näytti aamulla ihan tyytyväiseltä.

Vähän on kuitenki ahistanu, koska #firstworldproblems

Maksan itteni kipiäksi Rovaniemen kämpästäni, jossa en ole (tästä saan syyttää itseäni), ja silloin kun voisin olla, en pysty olemaan (ketä tästä vois syyttää?).

Tuuletuksesta ei voinut edes haaveilla, koska ainoa yhteys ulkomaailmaan on ilta-/yöaurinkoon antavan lasitetun parvekkeen kautta, jossa on ollut noin iltapäiväkahdesta yökahteen ainakin +50 astetta lämmintä. Käytäväoveakaan ei kannata piettää auki, koska ei sielläkään ilma vaihdu ja on yhtä kuuma kuin kämpässä sisällä.

On varmasti monia, jotka on onnellisia näistä keleistä. Jos mie olisin kesälomalla, voisin ehkä olla myös. Työssäkäyvä tarvii kuitenkin unta, ja suhteellisen selkeää päätä.

En tiennyt hammassäryn iskiessä kumpi olisi kamalampaa: joutua olemaan töissä (ilmastoidussa yksityishuoneessa) siinä hermosäryssä, vai joutua ottamaan saikkua ja viettämään sen särkyhampaan kanssa KOTONA koko päivä. Onneksi särky helpotti ja pääsin töihin saamaan päivittäisen ”lepohetken” ilmastoinnin kanssa.

Meillä on varattuna kesälomamatka syyskuuksi Pargaan, Kreikkaan. Muutaman kerran ollaan mietitty voisko sen vielä perua niin, että saisi rahat takaisin. Samalla rahalla lähtisi sitten vaikka Islantiin, koska nyt Sonjallakin on tullut hellelimiitti täyteen. Just nyt ei semmonen auringossa oleskelu hirviästi nappaa. (Siis miten voiki olla ihmisellä nyt kamalaa, kun joutuu lomalle, jonka on itse maksanut ja nyt ei vaan ehkä enää halua? 😀)

Ihan kaikista pahinta on yötön yö. Aurinko ei lopeta tuijotustaan edes myöhään illalla, vaan paistaa sinnikkäästi vielä keskellä yötä suoraan parvekkeelle. Kaikki vinkit öisistä tuuletuksista ja kommentit, miten ”ainakin yöllä saa hengähtää, kun ei paista” ovat lappilaiselle ihan täyttä fuckoffia.

Tämän jälkeen en koskaan koskaan koskaan valita pakkasesta.

Empä mie siitä muutenkaan valittais, koska leppeä talvi on minusta muutenkin vuodenajoista paras. Ainakin viileän syksyn jälkeen jos sellaista on edes tulossa. Tällä menolla Rovaniemellä juhlitaan jouluakin helteessä. Toivottavasti tässä ei mennä ihan siihen, tai sitten on kohta pakko muuttaa takaisin Islantiin. Siellä on kuulemma ollut koko kesän korkeintaan +12 astetta lämmintä! Voi miten taivaallisen tavanomainen lukema!

p.s. Tämä oli pelkästään subjektiivinen kokemus ja etuoikeutetun sekava nillitys. En voi edes kuvitella miten heikomassa asemassa olevat, sairaat ja vaikka vanhukset voivat kestää kuumaa näillä keleillä jos ei ole esim. varaa tuulettimeen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta paeta hotelliin tai muualle viileään edes yhdeksi yöksi. Toki toiset kestää kuumaa luontaisesti paremmin ja toiset huonommin. Mie olen ikäni kuulunut jälkimmäisiin, enkä ole koskaan nauttinut esim. siitä saunomisesta tai suorasta auringonpaisteesta.

p.p.s Luojan kiitos viikonloppuna viilenee.

Onko täällä muita helleinfernoa karanneita? Onko missään muualla turvassa helteeltä paitsi Mummon möksällä Luostolla ja viileässä ho(s)tellissa?