Mulle seitsemäs kerta, Sonjalle toinen. Puhuttiin jo seuraavastakin kerrasta. Sen jälkeen lopetan laskemisen. Nimittäin visiiteistä Lontooseen.
Meidän Lontoo kahdessa päivässä oli täynnä taidetta, aurinkoa, viiniä, seikkailua, valokuvia, quesadilloja, hummusta,
cocktaileja, aamukahveja, chiapuuroa, haaveilua, väsyneitä jalkoja, hostellisänkyjä,
nälkää, ähkyä, suunnistusta, pitkiä kävelyjä, yllättäviä löytöjä ja eeppisiä junamatkoja.
Tällä kertaa on jopa antaa pari vinkkiä:
Smith & Whistle-baari Mayfairissa Piccadillyn varrella Sheraton Grand Hotellissa
Me oltiin epätoivoisen väsyneitä ja haluttiin vain oikaista jalkamme johonkin rauhalliseen paikkaan ilta-aikaan. Mie halusin tsekata Hard Rock Cafen, joten käveltiin sinne Piccadilly Circusilta. Kaikki pikkukahvilat oli ihan täyteen ängettyjä, ja epämukavat jakkarat ja kova häly ei kiinnostaneet kumpaakaan. Kävelimme HRC:lta takaisin kadun toista laitaa ja huomattiin ihan tyhjä hauskan näköinen baari, eikä aikailtu hyökkiä sisälle ihanalle puolipyöreälle ikkunasohvalle. Se taustamusiikki, se interiööri, ne viinit ja cocktail-lista (happy hour eli Whistle Monday, kaks cocktailia kympillä). Vaikututtiin! Jäätiin lopulta pariksi tunniksi. Koko aikana muita asiakkaita kävi yhteensä kolme. KOLME! Baarimikko myös osasi asiansa. Cocktailit ei todellakaan olleet mitään etelänkohteiden rantabaarien tusinatavaraa. 5/5.
Leake Street Graffiti Tunnel Waterloossa
Laillinen kohde tehdä graffititaidetta keskellä Lontoota. Löysin tämän kohteen ihan vahingossa googlailemalla katutaidetta. Paikan luonteesta kertoi kaiken se, että spreijaamista ja taidetta koskevia sääntöjä listaava taulukin oli peitetty graffiteilla. Ihan helkkarin hieno. Täältä saa ainakin rouheita instakuvia. (kuvat by Sonja)
Mall Galleries Trafalgar Squaren nurkilla
Sonjan päivän pelastus, koska Institute of Contemporary Artissa ei ollutkaan näyttelyjä laisinkaan. Tästä ei tiedetty, mutta onneksi kurkittiin sisälle. Ei pääsymaksuja, mutta sisään päästäkseen tuli osallistua töiden arviointiin. Ne oli tajuttomia! Kalpeni kuulkaas National Galleryn historialliset kuvat näiden rinnalla. Oli vaikeuksia valita mille taiteilijalle antaisi parhaan arvionsa. Ainoa miinus oli, ettei töistä ollut postikortteja myynnissä. (kuva by: Sonja)
Lontoo on mulle jo kuin toinen Helsinki. Melkein yhtä paljon tulee vietettyä molemmissa nykyään aikaa kun kumpaankin pääsee melkein yhtä helposti talviaikaan jopa Rovaniemeltä. Kyllä meillä oli melekosta. Kaiken tämän uutuuden viehätyksen ja kaiken muunlaisenkin viehätyksen (te tiedätte?) lisäksi pääsin käymään tekemään myös ne Lontoon must-do asiat, kuten syömään kuppikakun, ottamaan selfien London Eyen kanssa ja vetämään ähkyn teetä ja skonsseja.
Niin paljon kuin sitä reissaakin, oli tässä matkassa ja Lontooseen laskeutuessa jotaki muutakin ilimassa kuin perhosia minun vatsassa. Sonja oli jo laskeutuessa ihan mielissään ja kuvas suu pyöriänä merellä seisovia tuulimyllyrivistöjä. Ennen passin tarkastusjonoa me biletettiin Kool & The Gangin Celebrationia. Sillon mulla alako viimistään loma.
Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!
No Comments