Yleinen

Jaksamisen ehdoilla altaan reunalla

perjantai, helmikuu 23, 2018

Ensimmäinen loma jolla ei ollut mukana läppäriä, kameraa, tai luonnoslehtiötä blogia varten. Ensimmäinen sellainen loma, jolla en miettinyt minkään asian yhteydessä ensisijaisesti blogia tai muutakaan sellaista mitä olisi pakko tehdä.

Viimeiset puoli vuotta kului ohi sellaisessa kireydessä, jossa vapaista ja rennoista viikonlopuista tai edes illoista ei paljoa voinut haaveilla. Oli ehkä maailman paras sauma nyhtää viikko tulevasta kesälomasta talviloman yhteyteen ja pitää keskellä talvea kokonaiset kaksi viikkoa oikeaa lomaa.

Takana on ne ajat jolloin jaksoi ihan mitä vain kunhan nukkui yhdet hyvät yöunet viikossa ja lomailuksi riitti pitkä viikonloppureissu silloin tällöin. (Luonnollisesti vielä niin, että riensin töistä suoraan illalla kentälle ja kentältä suoraan aamulla töihin. Joskus vielä samoilla silmillä, ilman yöunia.)

Kaksi yötä Helsingissä, perään kolme Lontoossa, viisi Teneriffalla ja kaksi Tampereella menivät hujauksessa. En muista lomaa, jolla olisin nukkunut melkein joka yö kellon ympäri ja lisäksi päiväunet. Tai lomaa, jolla olisin useampana aamuna herännyt vain raahautuakseni altaan reunalle aurinkotuoliin aamukahvin, zero spriten ja kirjan kanssa jaksamatta välttämättä edes avata koko kirjaa.

Suurimmat ponnistukset liittyivät siihen, jaksaisiko hakea 100 metrin päässä sijaitsevasta minimarketista lisää zero spriteä huoneen jääkaappiin kylmenemään tai jaksaisiko illalla mennä rannalle kävellen vai otettaisiko bussi. Parasta oli kiireettömät aamiaiset, rennot iltaviinit, tuntien mittaiset tapasillalliset, sangriaillanistujaiset, yökukkujaiset ja diipit keskustelut heinäsirkkojen sirkutuksessa ja kiireettömät whatever. Kiire on ollut vain lennolle.

Sellaista kunnon lomarankkaa, oikeaa #firstworldproblems-ainesta.

Se oli täydellistä.

Omasta jaksamisesta kertoo jo sekin, että olin aika onnellinen miten tavanomainen kolmen tähden hotellimme Teneriffan Costa Adejessa oli.

Huh tästä ei varmasti tarvi tehdä hotelliarvostelua, ajattelin. Enkä aiokaan tehdä. Neptuno Costadeje oli aivan passeli kolmen tähden huoneistohotelli rinteellä vähän alle kilsan päässä Playa Fanaben rannasta. Meillä oli valtava huoneisto ja iso parveke. Luvattu merinäköala oli ohut kaistale, joka näkyi edessä olevan rakennuksen takaa. Huone siivottiin pyynnöstä viiden päivän aikana kerran, ja sekin oli lattialle rikkoutuneen viinipullon takia.

Uima-allasalue oli aivan ihana ja allasbaarista sai järkyttävän hyvää cafe con lecheä kolmella eurolla. Eipä meillä ollut paljon siellä elämässä valittamista. Enkä kyllä mistään valittanut. Viihdyimme.

Teneriffa oli loistava kohde ei-suunnitella-yhtään-mitään-lomalle. Been there, seen that, joten ei ollut paineita kokea kaikkea uudelleen. Yksi päivä oltiin pyhitetty roadtripille kohti Teideä, mutta se tuntui olevan aivan tarpeeksi viidelle päivälle.

Reissun päätteeksi lomailu vain jatkuu. Pääsin eilen kotiin Sodankylään äitin ja iskän täysihoitoon ja meillä on pitkästä aikaa koko perhe koolla. Tarukin on miehineen tullut Suomeen viikoksi. Todella harvinaislaatuista ihanaa yhteistä aikaa. Kun vain flunssani saisin vielä aisoihin. Ehkä se on vain hyvä, etten ala kotona liikaa touhuamaan.

Tämä hiihtoloma on opettanut, että matka ja loma voivat olla täysin eri asia. Joskus ne voi yhdistää, mutta monesti matkalla pää höyryää ideoita blogiin, töihin ja muihin sivutoimisiin hommiin. Lomalla rentoutuu mieli ja keho.

Tällaista rentoutumista en muista hetkeen kokeneeni ollessani matkalla.

p.s Sonjan ensimmäinen bloggaus reissusta ”Sonkkelin reissuvihko 2: Samaistuin rajusti purkauskraatteriin ja inhosin paellaa” on luettavissa täältä!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Inka perjantai, helmikuu 23, 2018 at 18:02

    Kuulostaa ihanalta, hyvä Maarit! Kieltämättä blogihommat on mielessä vähän liikaakin lomilla aika ajoin, ja just tuommoinen loma voisi kyllä tulla tarpeeseen itse kullekin. Tosin jo ajatus siitä että lähtisin reissuun ilman kameraa tuntuu niin hullulta, että tällä suorittajalla on vastaavaan rentoutumiseen aika pitkä matka.

    • Reply Maarit Johanna perjantai, helmikuu 23, 2018 at 18:12

      Onneksi, luojan kiitos, Sonjalla on hyvä kamera! Matkustettiin käsimatkatavaroilla, niin kaksi järkkäriä olis ollut ehkä vähän liioittelua. Ensi kerralla omakin lähtee todellakin mukaan. Silloin kuvaaminenkin tuntuu toivottavasti rentouttavalta enemmän kuin kuormittavalta 🙂

  • Reply Kthetraveller lauantai, helmikuu 24, 2018 at 12:00

    Voi muru, mä olen niin ylypiä susta! Tuommosta se lomailun pitää välillä olla. Hyggeilyä, antaa tuulen suhista hiuksissa ja olla vaan. Elää satasella hetkessä silleen, että tuntee joka solullaan näkemänsä ja tekemänsä. Ei siihen tarvita pohdintoja mitä blogiinsa kirjoittaisi.

    Halit. Olet blogivapaasi ja leposi ansainnut.

    • Reply Maarit Johanna lauantai, helmikuu 24, 2018 at 14:45

      Kiitos <3 Ihana ko tsemppaatta! Jopa lomailussa! 🙂

  • Reply Seinäkärpänen perjantai, maaliskuu 16, 2018 at 09:43

    Hei! Löysin blogisi sattumalta ja koukutuin samoin tein. En ole ihan varma olenko kaikki tekstisi lukenut, kun poukkoilin sinne tänne mutta ei se kaukana ole 🙂 Henkilökohtaisesti voisin sanoa, että tämä viimeisin postauksesi on ihana! Vaikka hotelli ja hotellihuone kuvauksia onkin välillä ihan kiva lukea, niin pitemmän päälle se on puuduttavaa. Asia josta voisin lukea tripadvisorista. Sen sijaan mua kiinnostaa paljon tunnelmat joita tästäkin tekstistä paljon välittyi. Seuraavaa postausta odottaen!

    • Reply Maarit Johanna perjantai, maaliskuu 16, 2018 at 10:01

      Voi kiitos, ihana saada tällaisia kommentteja! <3 Mulla on luonnoslaatikossa paljon tekstiä, joten eiköhän sieltä pian taas jotain pulpahda julkaisuun. 🙂

    Leave a Reply