Yleinen

Väliaikainen stadilainen

sunnuntai, elokuu 6, 2017

Kirjoittauduin sisään viime perjantaina jo ties monettako kertaa. Tutut kasvot oli vastaanottamassa. Tuntuu ihan jo kodilta, sanoin mie respan iloiselle naamalle saadessani avainkortin taas ylimmän kerroksen huoneeseeni. Siihen samaan, jossa olen ollut useita kertoja aiemminkin. Parasta. Pakkohan se on myöntää heti alkuunsa, ettei viikko riitä mihinkään. Ei edes viikonloppu. Ihan sama, vaikka kuinka samalla eläisi arkea (yrittäisi ainakin) ja tekisi töitä. Ei yhtään mihinkään! Välillä tuntuu, että sinne pitäisi lähteä valtavan matkalaukun kanssa ja koittaa jäädä pidemmäksi aikaa. Helsingistä on tullut toinen koti. Sellainen, johon roudaan matkassani joko miehen, siskon, tai jonkun reissukaiffarin. Viihdyn mie toki siellä myös yksinkin.

Aina pitäisi aina ottaa mukaan sitä juhlavampaa kampetta. Melkein joka kerta olisi ollut tiedossa tilaisuuksia hienostelulle.

Ei kannata tehdä liikaa suunnitelmia, mitään ei kuitenkaan kerkeä. Parasta on päämäärätön haahuilu ja vaeltelu. Tälle vuodelle Keskuspuisto on edelleen kokematta ja Talvipuutarhakin käymättä.

Lemppariraflat on jo tulleet tutuksi ja uusia löytyy kokoajan.

Pyörällä on helppo kulkea ja ratikatkin kulkee alle 10min välein. Nyt kun niihinkin on oppinut ja uskaltanut alkaa käyttämään.

Etätyö 8 min kävelymatkan päässä on luksusta. Aamiainen Hesarin kanssa on luksusta. Puuro frozen jugurtilla on luksusta. Kylppäri citynäkymillä on luksusta.

Miltä tuntuisi asua hotellissa?

Varmaan tottuisin liian nopeasti passattavaksi. Sukat olisivat aamulla lattialla hujan hajan, mutta joku kävisi ne noukkimassa pinoon joka päivä ja samalla leippaamassa pyyhkeet ja viikkaamassa lakanat. Alakerran Burger Kingin valikoimaan loppuis varmaan kiinnostus äkkiä. Onneksi samasta rakennuksesta löytyy myös S-Market.

Aamuisin ei tulisi syötyä enää ylettömyyksiä (niin varmaan, ketä oikein huijaan). Omat normit on täälläkin kyllä kehittyneet ainakin niille pidemmille oleskeluajoille. Puuroa froyolla ja karjalanpiirakka. Smoothieta ja mustaa teetä.

Töihin kävelymatkaa on tosi vähän ja pyörällä vielä vähemmän. Ihan käsittämätöntä miten sattuikin työpaikan nurkalle tuo residenssi. Täydellisellä sijainnilla. Töissä kun jaksaisi vielä aina Helsingissä sen täyden päivän viettää. Ihan liian usein tulee karattua ulos nauttimaan väliaikaisstadilaisuudesta jo puoli kolmelta. Mutta kun ei haluta hukata niitä parhaita päiviä ja huippuja hetkiä sisällä istumiseen! Tai ainakaan töissä venymiseen.

Ja sama se sille pelkälle hotellille. Helsinki ja Meilahti tuntuu muutenkin jo kodilta. Siellä on omat rutiinit, oma huone 11. kerroksessa ja oma naapurusto iltakävelyalueineen. Merikin ihan vieressä. Hitto vie, mee loves it!

Onneksi vuotta on vielä jäljellä. Saa nähdä pitääkö joku kaunis päivä tehdä tikusta asiaa ja muuttaa tuonne sykkeeseen ihan oikiasti asumaan. Kokonaan.

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sonkkeli sunnuntai, elokuu 6, 2017 at 20:35

    Eisssssaakeli! Vähänkö siistiä. 😀 Ansaittua 🙂 Mieki haluan.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, elokuu 6, 2017 at 20:53

      Joo jee joo 😀 Saat luvan tulla käymään ku ollaan yhtä aikaa huudeilla!

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä sunnuntai, joulukuu 31, 2017 at 23:58

    Hauskaa 😀 Mulle Helsingistä on tullut rakas paikka käydä. Viihdyn siellä tosi hyvin ne muutamat päivät kun käyn ja sitten palaan tyytyväisenä kotiin rauhaan tai sitten jatkan reissua eteenpäin. Sopivasti se matkalla on. Enää en kyllä keksi syytä miksi sinne muuttaisin, mutta aina yhtä ihana on käydä! Nytkin 1,5vkon päästä 5 päiväksi taas 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, tammikuu 3, 2018 at 09:47

      Kuulostaa just parhaalta! Mullekin Helsinki on aina tärkeässä paikassa ja tulen varmasti palaamaan sinne tarkoituksella ja tarkoituksettomastikin monta kertaa vuodessa 🙂 Ihanaa oloa sullekin ens kerralle!

    Leave a Reply