Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Tampereen näköalojen pauloissa

maanantai, heinäkuu 31, 2017

Vietin kesäkuun alussa kolme intensiivistä päivää Tampereella kuorolaulamisen ja kuorolaulun kuuntelemisen merkeissä Tampereen Sävel-festivaaleilla. Pitkästä aikaa kulutin päiväjunassa penkkiä seitsemän tuntia suuntaansa, söin vähän turhan tuhdisti ja kulutin aikaa kuorokatselmuksessa ja konserteissa. Kerkesin käydä myös vähän vajaan päivän tekemässä etätöitä Tampereen keskustan konttorilla. Aika meni ihan siivillä. Kuljimme porukalla Scandic Tampere Stationin ja Tampere talon väliä monta kertaa päivässä. Kerkesin pistäytyä Moro Sky Barissa katselemassa jo tutuksi käyneitä maisemia ja nukkua monet aivan liian lyhyet yöunet (herätys kuorokatselmusaamuna oli klo 5:00).

Tämä oli siistein kuva mitä hotellihuoneestamme Scandic Tampere Stationissa sain! Oli kuorokamppeet ja muut systeemit aika hyvin ympäri huonetta koko reissun 😀

Morosta tutkailin kerrankin aurinkoista maisemaa. Tampere on niin upea city, varsinainen kesäkaupunki, ja se rupesi ihan todenteolla harmittamaan. Vihdoin olin päässyt kaupunkiin ajan kanssa, mutta tekemistä oli silti melkein joka tunnille. Ei sillä, että se olisi mitään haitannut, mutta tutkittavaa kaupungissa olisi paljon, eikä minulla siihen taaskaan aikaa.

Onneksi sain sovittua tärskyt Sandran kanssa! Se on kyllä jännä miten sitä on heti matkabloggaajien kanssa niin samalla aallonpituudella, vaikkei koskaan ole livenä aikaisemmin tavannutkaan. Blogin perusteella silti tietää toisesta jo vaikka mitä, ja toki reissuhistoriasta 😀

Kiersimme keskustan ihanan Tallipihan, Finlaysonin palatsin, rantapuiston ja sen minun ehdottoman lempparin, Pyynikin näkötornin! Samalla koko Tampere aukesi mulle aivan uudella tavalla. Olin toki viehättynyt kaupungista jo aikaisemmin, mutta niin lyhyissä hetkissä ei ollut mitään mahdollisuutta nähdä keskustaa kummempaa. Morosta näkee maisemaa kauaksi ja sillä perusteella voi tehdä johtopäätöksiä, että keskellä sitä vihreyttä saattaisi olla jotain hienoja mestoja. Ja olikin! Olisipa vain varustautunut retkelle vähän paremmin. Siinä rantapuistolta lähteneessä ylämäessä hikoillessamme saatoin itsekseni kirota ottaneeni matkaan hupparin kannettavaksi. Kesän ekoina lämpiminä päivinä menin siihenkin halpaan vielä. Oli huikean kuuma päivä. Hupparin tilalta olisin voinut ottaa vaikka uimapuvun.

Odotin tornilta, no, jotain muuta kuin kahvilaa, terassia ja hissiä! En ollut muistaakseni aikaisemmin kuullut edes Pyynikin kuuluisista munkeista. Niitä tietenkin kokeiltiin. Olivat hyviä ja rasvaisia, niinkuin kuuluukin. Hissiltä sai pääsylipun yläilmoihin ja ylätasanteelta piti ottaa vielä portaat avonaisiin näkymiin. Ja kas vain, mieletön vihreys ja ne järvet! Morosta pääsee kuikuilemaan lähinnä urbaania kaupunkia, mutta täällä muutaman kilsan päässä on jo aivan eri tunnelma. Näsinneulakin kurkotteli siinä keskustan tuntumassa, mutta sitä minun ei ole pakko lähteä testaamaan. Moro ja Pyynikin torni olivat kesäpäivälle kerrakseen.

Onneksi oli Sandra oppaana, onneksi ihana ilma ja onneksi edes pääsin Tampereelle! Ilman tätä kierrosta olisi ollut jopa vähän surku. Ennakkoluuloton pööpöily on kyllä minun juttu, mutta paikkakuntatuntijan kanssa ei tarvitse muuta kuin seurata perästä ja kuunnella samalla historiasta ja muista merkittävistä käänteistä. Nyt taidan ymmärtää miksi Kristiinakin haikaili tänne aikoinaan opiskelemaan. Mie olen kans aika helposti vietävissä. Ainakin Tampere ja Helsinki on vieny jo täysin.

Voispa aina vaan palata.

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply