Yleinen

Timanttiset herkut ja takatalvi Tallinnassa

keskiviikko, toukokuu 17, 2017

Kun mukulakivikaduilla voisi melkein uida, on parasta tutkia Tallinnaa sisätiloissa. Vapun aatonaatton sää oli Tallinnassa vuoden kamalin, eikä se Suomessakaan ole kovin paljon iloisemmaksi muuttunut. Paitsi jos naurettava lasketaan iloiseksi, mutta ei ehkä tällä tyylillä. Pääsimme perille ilman laivan sen kummempaa keinumista, mutta jo satamasta Sokos Hotelleille kävellessä tuuli oli väkivaltaisen kova, ja riepotteli meitä laukkujen ja skumppasäkkien kanssa kulkijoita. Oikeastaan, sama se sille tuulelle, mutta samalla tuli räntäpalloja taivaalta sellaisella voimalla, ettei melkein pystynyt pitämään silmiä auki! Onneksi reitti hotellille oli tuttu ja sviitissämme sauna. Illalla pääsisi lämmittelemään, vaikka kastuisi sitä ennen ytimiään myöten. Ja kastuttiinhan me. Ei ole keli koskaan estänyt meitä nauttimasta reissusta. Kristiinalle tämä oli ensimmäinen reissu Tallinnaan ikinä. Samalla korkattiin hänelle Baltian maat kokonaan. Laitan kelinkin Kristiinan syyksi. Tyypillisesti hän on onnistunut saamaan aikaan hyvin epätyypillistä ilmastoa sinne mihin onkaan menossa! Oltuaan vuorokauden vieraanani Islannissa myöhäissyksyllä 2014, oli varmasti koko syksyn upein sää. Minä en ole koskaan ollut Tallinnassa, jossa ei olisi aurinko paistanut. Paitsi tietenkin nyt.DSC03044DSC03035

Eckerön lounge* on alkanut tulla jo pikkuhiljaa tutuksi! Ei paljon huvita enää matkustaa ilman kunnon paikkaa, kun loungessa on herkkutarjoilut koko matkan ajan.

DSC03157DSC03146

Meidän agenda ulkona oleilusta, Kadriorgin puistoalueesta ja Kalamajan tutkimisesta meni aika harakoille. Keli oli ihan järkyttävä. Se toinen vaihtoehto, eli kahvilasta ja pikkuravintolasta toiseen hyppääminen ei ollut yhtään sen huonompi suunnitelma. Samalla tajusin, etten oikeastaan koskaan ollut käynyt Viru-keskuksessa shoppailemassa. Siellä yläkerroksessa oli aivan ihana kirjakauppa, johon rakastuin ensisilmäyksellä! Ehkä te tiedätte heikkouteni. Kirjakaupat, joiden yhteydessä on kahvila ovat vain äärettömän kotoisia paikkoja.

Rahva Raamat-kirjakaupan Gustav-kahvilassa oli aivan ylihyvät sitruunapiiraat! Ja suomalainen hämmästys iski myös maksaessa. Ihan oikeasti konvehdin, piiraan ja ison teen hinnalla en varmaan saisi kohta edes erikoiskahvia Helsingin keskustassa. Kauppa oli muutenkin täynnä kampetta, jota olisin voinut kantaa mennessäni jos likviditeetti ja käsimatkatavaroiden rajat eivät olisi tulleet vastaan niin pian. Yhden synttärilahjan sain ostettua, ja tiesin, että siitä tultaisiin pitämään.DSC03058DSC03068DSC03057DSC03064DSC03050

Vinkkaan samalla myös sushimestaa vanhasta kaupungista!

Olin kuitenkin liikenteessä Kristiinan kanssa, jonka kanssa ei saada ikinä tarpeeksi sushia. Silk Sushi Bar näytti ohi kävellessä ulkoa niin lämpöiseltä ja kutsuvalta, ettei meidän tarvinnut kuin vinkata silmää toisillemme ja oltiin jo sisällä puistelemassa sateenvarjoa. Oltiin samalle illalle menossa vielä ihan kunnolla syömään, mutta paikka näytti niin houkuttelevalta ettei voitu vastustaa. ”No otetaan nyt muutamat maistiksi!” Ja tottakai sekin meni yli. Silk ylitti odotukset, seuraavalla matkalla suuntaan tänne ihan ajan kanssa! Tästä mestasta saa myös jälkiruokasusheja. Eli siis uramakeja, joissa on mm. mansikoita, mangoa ja muuta makeaa. Ihanaa!
DSC03164DSC03167

Ei siihen mennyt hetkeäkään, kun hyppäsimme sushin äärestä ulkoilmaan värjöttelemään ja pian ihan lähistöllä sijaitsevaan Pegasus*-ravintolaan ja ikkunapöydän ääreen tuijottelemaan Nigulisten kirkon suuntaan. Ravintola oli hauska yhdistelmä uutta ja vanhaa. Paikalla on perinteitä kuusikymmentäluvulle saakka, mutta tunnelmat oli viritetty kuin kasikytluvun tyyppiseen kirjastoon tai luokkahuoneeseen Vaikka ei luokkahuoneita kyllä tällaisilla näköaloilla ole varmaan missään! Perinteikkään paikan lista oli täynnä mielenkiintoisia kokeiltavia. Jos jo yksi ravintola aiheutti paljon päänvaivaa valikoimallaan, on koko Tallinnassa muutenkin sama stoori. Yhdessä päivässä ei ehdi syödä niin paljon kuin mieli haluaisi!

Ulkona piiskasi tuuli kun me jaettiin annoksia ja tutkailtiin pitkää cocktail-listaa. Mulla huvitti hirveästi mennä kasvislinjalla, mutta pyörsin sen verran päätäni, että maistelin alkupalaksi Kristiinan kanssa paikan erikoisuutta; härkätartaria. Alkuun tuodut kurpitsansiemenistä, hampusta ja mallassiirapista tehdyt leivät veivät kielen. Olisin voinut alkupalaksi syödä melkein pelkästään niitä. Tarjoilijamme Katerina oli ihana ja muistutti ulkonäköä ja maneereja myöten erästä slovakialaista vaihtarikaveriani! Tyyppi puhui kaikille asiakkaille, niinkuin olisi ollut niiden paras kaveri ja ihan vaan siellä kaljalla eikä töissä. Huippu! 😀

DSC03175DSC03201

Pääruuat eivät säväyttäneet ulkonäöllään, vaan maullaan ja tuhtiudellaan! Papupata paahtoleivällä uppomunalla ja vuohenjuustolla oli niin tuhti kokemus, etten jaksanut syödä loppuun. On ihan parasta että valikoimissa on myös vaihtoehtoja ilman lihaa, niin paljon kuin siitäkin pidän. Tämä ei ollut mikään kevyt herkku, mutta herkku jokatapauksessa. Perinteistä ruokaa nykyaikaisella twistillä.

DSC03230DSC03213DSC03218 Kristiinan ankka toimi punaviinin kanssa ja oltiin molemmat niin tyytyväisiä pääruokien jälkeen, ettei melkein jaksanut ajatellakaan jälkiruokaa. Onneksi tarkistin vielä listaa, sillä sieltä löytyi jotain, mitä en Suomessakaan ole ravintolassa saanut!DSC03240DSC03234

Yllätys yllätys, ihanin elämys oli mustaherukoista tehty mannavaahto minttumaidolla, eli kotoisammin kuohkea lappapuuro. Aivan täydellinen. Heti kotiin päästyäni tein lappapuuroa mustaherukoilla, mutta ei siitä tullut aivan yhtä ihanaa.

Illalla me vyöryttiin hitaasti kohti Viru-keskusta ja Sokos Hotelleja*. Torilla myytiin vielä sateessa kukkia. Hurjassa ähkyssä ja tihkussa ei voinut enää ajatellakaan ruokaa, vaan lähinnä huoneessa odottavaa pelastusta; saunaa!

DSC03290DSC03289DSC03295DSC03296DSC03091DSC03309

Onneksi olen todennäköisesti menossa Tallinnaan uudelleen vain parin viikon päästä! Ehkä reissulta voisi jo helatorstain jälkeen odottaa aurinkoa ja kirsikankukkia? 🙂

*Yhteistyön koordinoi ja ruokailun Pegasuksessa tarjosi Visit Tallinn. Yöpymisen tarjosi Original Sokos Hotel Viru*

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Annika -Tarinoita Maailmalta keskiviikko, toukokuu 17, 2017 at 20:28

    Voi minäkin olen aivan ihastunut kirjakauppa-kahvilayhdistelmiin!
    Ja onpa kyllä maukkaan kuuloinen reissu, ja se hyvä puolihan huonossa säässä on, että voi sitten istua ravintoloissa ja kahviloissa pitkään ?

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, toukokuu 17, 2017 at 20:32

      Noista vois melkein kehittää jonkun oman teemamatkailusysteemin, että juoksee kirjakauppa-kahviloiden perässä ympäri maailmaa 😀 Saa antaa jo vinkkejä jos on!
      Kahviloissa notkuminen on kyllä parasta. Huonointa oli vain se, että kun oli syönyt ”vähän” liikaa, ei oikein viitsinyt lähteä ulos palauttavalle kävelylle 😀

    Leave a Reply