Yleinen

Tämähän meni ihan retkeilyksi – Kaihuanvaaran tornilla ja tuvalla

lauantai, helmikuu 25, 2017

Ilman Rovaniemen retkeilyalueiden Etiäinen-tietokirjaa ei oltais löydetty tätäkään paikkaa. Kirjakaupasta löytyi vielä yksi suomenkielinen painos, joka sitten piti lukea heti kotona läpi. Oltiin juuri käyty Korouomalla Posion suunnilla ja katseltiin löytyisikö samoilta suunnilta muita kiinnostavia kohteita. Vanttauskosken ja Pirttikosken välimaastossa sijaitseva Kaihuanvaara ihan Kaihuanjärven naapurissa näytti hauskalta. Alueelta löytyisi retkikartan perusteella useita laavuja, päivätupa, sekä korkeimmalta kohdalta näkötorni. Lauantai päätettiin viettää siellä. Meille sattui vielä ajoituksen suhteen mahtava tuuri. Aurinkoista. Sitäpä ei ole vähään aikaan ollut yhtä aikaa minun vapaapäivieni kanssa! Vähänkö luksusta.

Vanttauskoskelle on Rovaniemeltä 52km, mutta me jatkettiin vielä kymmenen-viistoista kilometriä. Retkeilypolulle on kyltit, joten sinne on helppo löytää. Me parkkeerasimme auton järven pohjoispään tienoille, jossa kesäisin pitäisi olla parkkipaikka. Nyt siinä oli pieni ohituskohta ja varmaan metri lunta. Laitettiin sukset alle ja rämmittiin hangelle. Jo parin sadan metrin päässä rinteellä häämötti tupa. Kaihuanvaara (12)

Sirenin päivätupa on hauska pyöröhirsinen tupa vuosikymmenten takaa. Välit on tilkitty sammaleella, mutta sisällä on moderni kamina ja kuivassa pidettyjä puita. Pihapiiristä löytyy puuliiteri, ulkovessa, sekä Gustav Sirenin ”luentosali”, joka talvella oli suurimmaksi osaksi lumen alla piilossa. Alle puolen kilometrin päiväreitti ei kuitenkaan ihan riittänyt, vaan halutti sinne mistä näkee ja missä on puissakin lunta. Kaihuanvaara (24)

Näkötornille oli tuvalta kaksi kilsaa. Markun aktiivisuusranneke kertoi matkalta sinne ja takaisin kuluneen 1400 kaloria! Ei ollut siis ihan asvalttikävelyyn verrattava pari kilometrinen. Lähellä järven pintaa puita ei paljon lumipeite koristanut. Pikkueläinten jälkiä näkyi siellä täällä ja lunta satoi kuin elokuvissa samalla kun tarvottiin eteemme latua ja pysähdyimme ainakin viisitoista kertaa tarkistamaan gps:n kartasta oikeaa reittiä. Muutamankin kerran kahlattiin nivusiin asti ulottuvassa hangessa, mutta ei haitannut tippaakaan. Aurinko paistoi silmään keskeltä metsääkin. Korkeammalla oli lunta myös puissa. Kaihuanvaara (49)Kaihuanvaara (88)

Jumalaisia jättiläisiä nämä suomalaiset kuuset!

Voihan aurinko ja lumi, miten komiaa olikaan korkealla.

Kaihuanvaara (52)

Reitti alkoi lopuksi käydä jo hankalaksi, joten jätettiin sukset kuusen alle talteen ja jatkettiin pelkkien sauvojen kanssa kelkkareittiä pitkin kohti korkeinta huippua – Hopianulkkia. Veikkaan että tämän suksien jättämisen jälkeen alkoi se kohta, millä ne suurimmat kalorimäärät poltettiin. Mie kuljin Markun jalanjäljissä, mutta tässä polulla ei paljon pohja pitänyt. Ylämäki oli jyrkkä ja hanki syvä. Kaihuanvaara (32)Kaihuanvaara (39)

Näkötorni ei näyttänyt kovin uljaalta kaukaisuudesta, varsinkaan keskellä näitä kuusia.

Kaihuanvaara (71)IMG_20170225_134527

Huipulla maistui pulla! Ne maisemat vain oli peittyneet utuisen lumisateen taakse. Tämä näkötorni ei ollut Kontonulkin kaimaansa kummempi, mutta kyllä siellä kelpasi tasata hengitystä, kun oli jaksanut olla reipas. Hopianulkki eli kuin eri aikaa talvesta. Ylhäällä puissa oli kaunis lumipeite kuten perilappilaisissa kuvissa #winterwonderland-tägein. Kaihuanvaara (74)Kaihuanvaara (86)Kaihuanvaara (91)Kaihuanvaara (87)

Matka alas kesti vain kolmasosan siitä mitä ylös. Suksilla kelpasi liukua itse tehtyä latua. Oltiin me vain rämmittykin. Paikoin latumme oli varmaan 40cm syvässä hangessa. Puolessa tunnissa olimme takaisin tuvalla ja laitettiin tulet kaminaan ja hodarit paistumaan. Tällaiselle tuvalle olisi mukava tulla vaikka toistekin ihan pikkuretkelle evästä puuhamaan. Rankan retken jälkeen (miettikää, hiihdettiin melkein neljä kilometriä! :D) oli aika mahtava fiilistellä niin lähellä autoa olevassa mökissä ja vetäistä koko reissun repussa kannettuja herkkuruokia. Markun mielestä paikka nousi heti ykkössuosikiksi!Kaihuanvaara (28)Kaihuanvaara (103)

Missä?

Aja Rovaniemeltä Vanttauskoskelle ja jatka suoraan eteenpäin tietä 9447. Käänny n. kolmen kilsan jälkeen vasemmalle. Tiellä on retkeilykyltti Kaihuanvaaralle. Seuraa opasteita ja aja Iso-Kaihuan järven oikeaa laitaa kohti koillista. Jätä auto vasta Sirenin kämpän kohdalla olevalle parkkipaikalle. Kohdalta lähtee opasteet kämpälle ja se näkyykin pian tieltä nousemisen jälkeen. Tie oli aurattu kun kävimme, joten tänne pääsee talvellakin.

kaihuanvaara kartta

Miten?

Metsäsuksilla, lumikengillä tai niiden välimuodolla. Kävelimme ylhäällä sen lyhyen osuuden, mutta autolta kämpälle kävely olisi ollut ihan sula mahdottomuus, ellei ole metrisessä hangessa rämpimisen suuri fani. Meidän liukulumikengät, eli seikkailusukset toimi mainiosti. Kelkan jälkiä näkyi myös paikoin ja muutamissa kohdin vedimme latua reitin päälle.  Kannattaa varata retkelle ainakin kolmesta neljään tuntia autolta huipulle ja takaisin jos haluaa ihan rauhassa retkeillä ja käydä myös kämpällä.

Annan mielelläni vinkkejä! Tänne me tullaan kyllä kesälläkin. Ei nimittäin ollut kovin ruuhkainen kohde, kuten vaikka Napapiirin retkeilyalue, josta minun myös pitäisi joku päivä kirjoittaa. Vieraskirjassa viimeisin käynti oli muutama päivä sitten, joten edes päivittäin tuolla ei porukkaa kulje. Näkötornit, laavut ja tuvat on parhaita retkipaikkoja, kaikkien käytössä olevia ja yhteistä hyvää ja kivaa. Tällaisen vapaapäivän retken jälkeen pystyy hetken olemaan ajattelematta sitä tosiasiaa, että sunnuntaina alkaa taas sellainen pidempi työviikko. Viikonloppuja teille!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

 

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 13:16

    Hei, laitoin sulle viestiä sähköpostiin! 🙂

  • Leave a Reply