Yleinen

Suloista skandinaavikielten sekamelskaa

sunnuntai, helmikuu 5, 2017

Viimeaikoina olen tuuminut paljon kielten opiskelua ja harkinnut kursseille ilmoittautumista. Nyt tuntuu, että olen vähän hukassa siinä mitä haluaisin tai tarvitsisin! Vielä seiskaluokalla loistin ruotsissa. Lukiossa osaaminen oli heikkoa, koska teini-ikä yllätti jostain takavasemmalta muutamaksi ei niin kirkkaan väriseksi vuodeksi. Ainakin hiusvärin suhteen. Ei jostain syystä ruotsi kiinnostellut ja kieli tuntui ylivoimaisen vaikealta. En todellakaan kirjoittanut ylioppilaskokeessa ruotsia, vaan kurssitkin suoritin rimaa hipoen. Siis oikeasti. Voin siis ihan täydestä sydämestä sanoa ruotsin olleen heikoin oppiaineeni lukiossa. Ammattikorkeassa oli pakko opiskella virkamiesruotsia ja yhtäkkiä se rupesikin maistumaan. Niin paljon, että otin päälle jopa yhden ekstrakurssin jonka suoritin kokonaisuudessaan etänä. Teneriffalla reissatessamme pidin Suomessa olevalle ryhmälle jopa esitelmän ruotsiksi Kiirunan kaivoksesta omalta parvekkeelta. Myöhemmin ilmoittauduin myös norjan kielen kurssille joka vei ihan kokonaan mennessään. Ruotsi oli superhyvä pohja opiskella norjaa. Kiinnostuskin oli aivan eri sfääreissä. Olisin niin mielelläni jatkanut norjaa alkeiskurssin jälkeen, mutta opettajamme muutti takaisin Tromssaan. Eikä mennyt kauaa kun olin jo Islannissa opettelemassa islantia. Norja ja ruotsi pohjanani se tuntui todella helpolta. Ääntäminen on helppo oppia, intonaatio on melkein kuin suomessa ja tunsin kielen heti omakseni.20140908_180443

Kotiin palatessani olin vähän ihmeissäni. Kielet olivat sekoittuneet päässäni. En osannutkaan enää ruotsia, koska yritin vahingossa höpöttää päälle islantia. Välillä vastasin rajalla kaupassa kassalle norjaksi. Norja, ruotsi ja islanti olivat suloisena sekamelskana päässäni. Jos joku kysyi osaanko puhua ruotsia, vastasin puhuvani tai ainakin ymmärtäväni melko yleispätevää skandinaavia. Ihan kamalaa! Ehkä islannilla voi pärjätä Ruotsissa, mutta kylläpä suomalaisena vähän hävettäisi jos ei osaisi puhua edes normaaleja hyvän päivän asioita paikallisella kielellä.

Muutettuani taas Rovaniemelle opiskelujen jälkeen otin selvää kansalaisopistojen tarjonnasta. Ilmoittauduin kaimani kanssa alkeisnorjan tunnille ja ahkerasti kävinkin siellä viime syksyn aina torstai-iltaisin. Kunnes marraskuussa tein ryhmälle oharit ja lähdin Islantiin. Eipä tullut norjasta sen jälkeen taas yhtään mitään. Kaikki sanat vääntyivät mielessä islantiin päin ja aina tehtäviä kirjoitellessa mietin, miten se asia lausuttaisiin islanniksi.

Tällä hetkellä tilanteeni on tämän ”skandinaavin” suhteen aika nolo. Puhun jopa Haaparannassa ja Ylitorniolla suomea osaamattomille englantia. Norjassa vaihdan myös tähän yleiskieleen. En kehtaa avata suutani toisella kotimaisella, jos sieltä tulee lause, jossa onkin sekaisin kolme-neljää kieltä.

Mitä tälle ratkaisuksi? Yrittäisikö opiskella kaikkia vähän, vai pitäisikö saada yksi kieli hallitsevaksi? Jos joku, niin mikä? Ja miten? Voisin ihan yhtä hyvällä todennäköisyydellä kuvitella asuvani missä tahansa noista kolmesta maasta vaikka viiden vuoden kuluttua. Matkailun puolesta tulen varmasti käymään kaikissa aika säännöllisesti. Islanti tuntuu eniten ”kotikieleltä”, mutta jotenkin kieliryhmän koon puolesta vähiten järkevimmältä. Ruotsiin olisi olemassa ehkä paras pohja, mutta into siihen norjan ja islannin jälkeen on ehkä heikoin. Norja olisi niin mielenkiintoinen, mutta jotenkin turhan lähellä islantia ja turhan lähellä ruotsia, että sen oppiminen saattaisi olla vaikeinta. Itsestä tuntuisi siltä, että joku parin viikon intensiivikurssi kieltä missä tahansa edellämainituista maista kesäloman yhteydessä olisi paikallaan. Olisipa islannin kursseja vaikka puhelimelle. Kunnon tehokurssin jälkeen ehkä pakolla uskaltaisi avata edes suun. Kumpa sellainen kurssi ja loma vain olisi mahdollinen!IMG_1670

Jotenkin veikkaan, että kansalaisopiston kaksi tuntia kerran viikossa ilman läksyjä-kurssit eivät taida olla mulle vaihtoehto. Parhaiten oppii, kun kuulee kieltä myös vapaa-ajalla, tai kieltä on pakko opetella esimerkiksi yliopistossa useamman kerran viikossa. Rovaniemellä sellaisia intensiivikursseja ei oikein ole, ja vähiten näille himoitsemilleni kielille.

Onko täällä muita kieliongelmien kanssa painiskelevia? Kuulisin mielelläni kokemuksia varsinkin tuosta kielipäiden keskinäisestä sekoittumisesta. Toivottavasti en ole ainoa… 😀

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply ananas2go sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 12:10

    Kiintoisaa!

    Kansalaisopistojen kurssitahdista olen varmasti samaa mieltä. Esitevihkosen kuvailuja lukiessaan jo tulee pitkiin täihin, kun huomaa kakkoskurssin jatkavan kappaleesta viisi bee. Jokin iltalukion tapainen tahti olisi varmasti antoisampi, eikä toivottavasti opetuksen tasokaan sitä kuin kerran tietokonekurssilla, että onko kaikki kuitenkin joskus klikannu hiirellä.

    Kun yritän puhua ruotsia, en ole koskaan aivan varma, kumpaa tulee ulos, saksaa vai ruotsia. Jo ylioppilaskirjoituksissa totesin, että saksan rakennetehtävät sai suoraan kun katsoi sivun reunasta ruotsinkielisen kohdan (ylioppilastutkintolautakunta kun ainakin siihen aikaan painatti paperit kummallakin pääkotimaisella). Ja tähän vielä sivuaineopinnot vastaan neljäsosasuomenruotsalaisuuttani, kun ei ursprungligen svenskspråkig isänäiti minusta kaksikielistä kuitenkaan tehnyt (ikiharmitus). Koen jatkuvaa epävarmuutta yksittäisten sanojen suhteen saksan ja ruotsin välillä; jos Hemd on saksaa niin mikä on paita ruotsiksi?

    Onneksi ainakin Suomen ruotsinkieliset suhtautuvat lunkisti ja toteavat rennosti vain, että du pratar vad du vill. Useimmat ymmärtävät suomea ja auttavat sitten.

    Toivottavasti jokin sopiva menetelmä löytyy!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 18:49

      Kiva kuulla sinun kokemuksia! Mullakin on tosiaan eestiläisiä sukujuuria, mutta harmikseni kieli ei tartu samalla kuin geenit 😀 Olisipa joku iltalukion tyyppinen kurssikokonaisuus, lähtisin niin mielelläni petraamaan! Ruotsi lähtisi ihan varmasti sujumaan, koska pohja siihen on niin kova. Ei siinä muuta olisi, kuin herätellä ne unohtuneet sanat ja kieliopit. Harmi vain, kun nuo norja ja islanti silti vähän enemmän kiinnostelisi.
      Minut melkein pakotettiin viidennellä valitsemaan luonnontieteiden ohi saksa. Jälkikäteen olen ollut ihan tyytyväinen, etten lähtenyt siihen! Se tästä vielä puuttuisi, kun saksakin olisi mukana sekoittamassa 😀 Ehkä tähän nyt joku systeemi vielä löytyy. Toivotaan parasta. Siihen asti puhutaan englantia ja yleispätevää skandinaavia ^^

  • Reply Marja sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 13:32

    Eikä, pakko kommentoida että mulla on ihan täysin sama ongelma! Sekä Ruotsissa, Islannissa että Norjassa lyhyitä pätkiä asuneena ja kaikkia kieliä jonkin verran opiskelleena on niin helppo samaistua tuohon tilanteeseen 😀 Joskus kuvittelin puhuvani ihan hyvää ruotsia, mutta nyt Suomessa jo pari vuotta pysyvästi oleskelleena en enää kehtaa avata suutani ruotsiksi kun ei ikinä tiedä mitä kieltä sieltä tulee ulos. Kaipa sitä täytyy vaan hyväksyä se, että niin kauan kun ei ole jonkin edellä mainitun kielen vaikutuspiirissä, niin ne riitelee sielä päässä keskenään, mutta uskon kyllä, että jos joku kieli pääsisi taas aktiiviseen päivittäiseen käyttöön, niin kyllä ne toiset jäisivät taas sinne aivojen taka-alalle. Ja rohkeutta pitäisi kai löytää siihenkin että niitä virheitä tapahtuu, ja tulla sinuiksi sen kanssa. Eihän me suomenkielisetkään tuomita niitä rohkeita ihmisiä jotka ovat suomea opiskelleet ja uskaltautuvat sitä puhumaan, ei ne pienet virheet mitään haittaa. Vinkkejä hyviin kielenopiskeluappeihin saa linkata tänne blogiinkin jos sellaisia tulee vastaan! Tsemppiä kieliopintoihin! 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 18:52

      Hyvä että joku muukin kamppailee näiden skandikielten kanssa! Tai siis, eihän se toki hauskaa ole, mutta henkisesti helpottaa, ettei ole tilanteessa yksin näiden kielten kanssa 😀
      Tuo tunne siitä, ettei tiedä mitä kieltä suusta tulee on niiin tuttu! Mie luulen, että jos olisin jäänyt Islantiin vuodeksi, olisin varmasti saanut kielen sujuvaksi. Se oli niin hilkulla lähteä soljumaan tosi hyvin sen neljän kuukauden aikajakson loppupuolella, mutta aika vain loppui kesken. Muutama vaihtarikaveri jäi sitten kevätkaudeksi ja ne puhuu sujuvaa, joskaan ei ihan kieliopillisesti täydellistä islantia. Vähän meinas tulla kateuden pistosta, mutta minkäs teet! Mie ehottomasti kirjoitan updatea jos/kun tilanteeseen olisi tulossa jonkin sortin muutosta ^^ 🙂 Ja kiitos samoin tsempeistä!

  • Reply Veera sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 13:49

    Mä en ole yleensä sekoittanut kieliä, mutta nyt norjaa opiskellessa ruotsi tunkee sinne väliin varsinkin puheessa, kun en osaa kieltä riittävän hyvin vielä. Kirjoittaessakin pitää aina keskittyä, että muistan kirjoittaa sanat norjalaisittain enkä ruotsalaisittain vaikka ne puheessa kuulostaisivat samalta. En ole itse vielä sillä tasolla, että sanoisin ymmärtäväni islantia – tanska tuntuu tutummalta (toki enempi kirjoitettuna kuin puhuttuna).

    En tuosta sekoittumisen estämisestä tiedä, mutta luotan siihen, että sitten kun osaa riittävän hyvin jotain kieltä, niin siihen ei sekoitu enää mitään muuta. Ja siinä opiskeluvaiheessa ei kannata yrittää liian montaa kieltä samaan aikaan…. Ootko muuten kokeillut Duolingoa? Siitä on tietokone- ja mobiiliversio, soveltuu just hyvin itsenäiseen kertailuun tai kielen ylläpitoon. Islantia ei ole vaihtoehtona, mutta ruotsi ja norja on.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 18:56

      Ai siekin opiskelet norjaa! Tuo ruotsi tulee tosi helposti norjan kimppuun kyllä ja sillä on jotenkin niin vaivaton ”korvata” sanoja, joita ei norjaksi vielä osaa. Nyt mulla vain sekoittuu sinne vielä kolmas kieli. Onneksi tanska on mulle vielä suht tuntematon ja sellaisena toivottavasti pysyykin 😀
      Tuo on muuten varmasti totta! Mulla oli islanti tosi vahvana sieltä tullessa ja hetken se sellaisena pysyikin ilman sekamelskoja. Kun joutui vaikutuspiiristä pois ja alkoi kuuntelemaan taas ruotsia ja norjaa, se katosi. Minun pitäis kyllä kokeilla tuota! Ainakin norjan osalta vois ladata sen. Kiitos 🙂

  • Reply Anu / Mielilandia sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 15:03

    Ah, mie niin allekirjoitan tämän tuskastelun. Toisin kuin sulla, ruotsi oli mulla lukion jälkeen aika vahva ja hain jopa yliopistoon opiskelemaan ruotsia! Mutta kun ei sitä juuri Suomessa suomenkielisissä duuneissa kuule, niin pikkuhiljaa se alkoi unohtua.

    Ja nyt mun päässä on ruotsi ja hollanti aivan sekaisin! Niissä on sanasto hyvin samankaltaista ja ruotsi on auttanut valtavasti hollannin opiskelussa. Kuitenkin tuntuu nololta, kun avaa suunsa, niin sieltä tulee useimmiten nolonkuuloinen yhdistelmä kahta kieltä. 😀

    Ruotsi on varmaan skandinaavisista kielistä tärkein, mutta toisaalta jos esim. opiskelet mieluummin norjaa, niin siinä sivussahan sie alkaisit varmasti ymmärtää ruotsiakin sujuvasti. Harmi, ettei Rovaniemellä ole mahdollisuutta intensiivikursseille. Ne on kyllä tosi tehokas tapa oppia. Ehkä sun pitää lähteä vaikka kesäkielikurssille Norjaan tai Islantiin. 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 19:00

      Siis opiskelmaan ihan ruotsia! Respect, sulla on ollut sitten tosi hyvä kielipää sen suhteen 🙂 Mulla ei mahu kaaliin, miten hollantikin voi olla niin samankaltaista ruotsin kanssa. Mutta kai se sitten on, kun kerta englantikin periaatteessa on.
      Siepä sen sanoit, ruotsi olis se tärkein. Markun työnkin puolesta varmasti olisi fiksuin minunkin opetella tuota toista kotimaista. Ei sitä tiiä jos me joskus päädytään rajan taakse asumaan. Olisi sellaisessa tilanteessa ihan hyvä olla jonkinlaista kielipohjaa, ja muutenkin!
      Haaveissa olisi sellainen intensiivikurssi. Sellaisen jälkeen vain pitäisi jäädä hetkeksi maahan asumaan, ettei se menisi aivan hukkaan Suomeen palatessa 🙂

  • Reply Pirkko / Schildt sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 19:17

    Ruotsia osaavalle norjasta saa aika hyvin selvää, vaikkei sitä puhua osaakaan. Tanska on jo haastavampaa.
    Mutta tuosta kielten sekoittumisesta. Omasin jonkinlaisen ranskan kielen taidon aloittaessamme (yhtä aikaa Lassen kanssa) espanjan opinnot ja se ”häiritsi” kyllä monessa kohdin. Toisaalta se tarjosi paljon sanoja, mutta ääntäminen esimerkiksi meni aina ensin vakioksi ranskan mukaan. Nyt espanjan opinnoistammekin on taas jo jonkin aikaa eikä sitä espanjaa ole kovin usein tarvinnut, joten se alkaa ruostua, mikä näkyy siinä, että kun sitten yrittää jotain espanjaksi sanoa, niin ranskaahan siitä tulee, kun ranska on ollut aivoissani pitempään kuin espanja 🙂

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 6, 2017 at 18:57

      Ranskan ja espanjan sekoittumisesta olen muuten kuullut muutamalta muultakin! Pikeastaan voisi olla jopa helpompaa aloittaa kokonaan uusi kieli puhtaalta pöydältä, kuin lähteä opiskelemaan kahta saman kieliryhmän kieliä peräkkäin. En siis yhtään ihmettele samanlaista ongelmaa 🙂 Mulla juurikin nyt viimesyksyn norjan kurssilla ääntämys meni aina islannin mukaan siinä missä muilla ruotsin 😀

  • Reply idahhh sunnuntai, helmikuu 5, 2017 at 22:23

    Minulla ei tavallaan ole sama ongelma kuin sinulla koska olen suomenruotsalainen ja hallitsen ruotsin hyvin mutta luulen että järkevintä olisi hallita se tylsä ruotsi. Kun osaa sen niin on helpompi jatkaa muihin skandikieliin. Olemme pärjänneet matkoilla mm. Norjassa, Huippuvuorilla ja Tanskassa puhumalla ruotsia ja vastavuoroisesti meille on puhuttu skandinaviaa – ja kaikki ymmärtävät toisiaan 🙂 pakko muuten sanoa että on super siistiä jos sinusta islanti on kaikista kotoisin kieli ja hallitset sen siinä missä norjan ja ruotsin! Itselläni ainakin kun käytiin islannissa en ruotsia osaavana ymmärtänyt islantilaisen puheesta mitään. Luettua olikin sitten vähä helpompi ymmärtää 😀 mutta se onkin juuri varmaan se kun osaa jo ruotsia niin islanti tuntuukin sitten kaikkien muiden skandikielien rinnalla tosi vaikealta. Mutta ehkä su sittenkin pitäisi vaan opetella se minusta vaikein kieli eli islanti ensin jos siihenkin sitä intoa riittäisi eniten? 🙂

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 6, 2017 at 19:01

      Oi sie onnellinen kaksikielinen! Joo niinhän se tylsin olisi varmasti tärkein. Islanti tuntuu eniten kotoisimmalta, koska sen kielen olen itse oppinut paikan päällä ja paikallisia kuuntelemalla. Olen monille kavereille kertonut tilannetta, jossa olin paikallisten naisten kyydissä matkalla Reykjavikiin Akureyrista ja kesken matkan tajusin, että he puhuvat keskenään alamäkipyöräilystä (!?!) islanniksi. Oli pakko puuttua keskusteluun englanniksi ja tarkistaa asia ihan vain, että olinhan ymmärtänyt oikein. Oli vähän ehkä töykeää, kun olin ”salakuunnellut” heitä, mutta innostuivatkin kielenoppimisen ahaa-elämyksestäni ihan samalla tavoin kuin itsekin!
      Ruotsin ja norjan opiskelussa noita ahaa-elämyksiä ei ole päässyt syntymään, koska se kaikki opettelu on tapahtunut luokkahuoneessa ja kieltä ei varsinaisesti koskaan ole kunnolla päässyt käyttämään.
      Ja minusta islanti on suomalaisen korvaan helpoin, koska se on ääntämyksellisesti tosi lähellä suomea! Vähän kuin monotoninen suomenruotsi. Islantia pitäisikin minun mielestä kuunnella enempi sillä suomalaisella korvalla, kuin ruotsalaisella 😛

  • Reply Sunna maanantai, helmikuu 6, 2017 at 03:51

    Ei muuta kuin kielikylpyyn maahan! Harmi (:D ei oikeasti), että sulla on vakituinen työpaikka, niin ei tarvi mennä luutuamaan vessoja Pohjois-Norjaan. Mutta juu, ymmärrän tuskan aivan täysin. Mun norja ja ruotsi on kyllä molemmat parantuneet Barents-hommissa – mutta sekoittuneet täysin samalla keskenään. Aika näyttää, kumpaan suuntaan kallistun vai tuleeko musta täysverinen skandinaviska-ihminen. Mutta rikkaus kai tämäkin.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 6, 2017 at 19:02

      Ihan totta puhuen, kielikylpy maistuis nyt todellakin! Vessoja en lähe siivoamaan, mutta jotain hommia varmaan joku kaunis päivä vois Norjasta mullekin löytyä. Ehkä NAV ottais minusta työntekijän 😀 Ilmoittaudun myös tuolla skandinaviska-kielellä!

  • Reply Jenni / Unelmatrippi tiistai, helmikuu 7, 2017 at 15:47

    Kyllä kielet menevät välillä iloisesti sekaisin myös minulla! Neuvoni on, että ota se huumorilla. 😀 Itse olen nyt siinä tilanteessa, että piiiiiiitkästä aikaa tulen kohta tarvitsemaan ruotsia työelämässä (muutakin kuin kirjallista), ja tiedän jo valmiiksi, että alku tulee olemaan haasteellinen. Mutta kyllä se siitä varmasti sitten vetreytyy. Mulla menevät ruotsi ja saksa iloisesti sekaisin, mutta ei se siihen jää. Olen joskus jollain reissulla muodostanut lauseen, jossa on ollut suomea, englantia, ruotsia, saksaa ja päälle vielä espanjaa! Keskustelukumppania nauratti, kuten myös itseäni. Puhuessa ei aina mene ihan putkeen. 😀 Kirjoittaessa asia on tietty eri, silloin ehtii paremmin miettiä. Ehkä noista sinun vaihtoehdoistasi se ruotsi kuitenkin olisi fiksuin keskittymiskohde, koska sillä pärjää niin monessa maassa (kuten tuossa joku jo kommentoikin).

    • Reply Maarit Johanna tiistai, helmikuu 7, 2017 at 22:15

      Mun ongelma vaikuttaa tässä sinun viiden kielen iloisessa mixissä aika pieneltä! 😀 No, saapa ainakin keskustelua aikaiseksi, jatkui se sitten millä kielellä tai sekoituksella hyvänsä, heh.
      Ruotsiin se varmaan on kallistuttava tässä näköjään! Ei se preppaus pahaa tekis. Ruotsin suhteen vain myös tietäisi miten hyväksi sen saisi, jos vaikka pääsisi maahan töihin hetkeksi ja olisi pakko sitä käyttää. Varmaan siltä pohjalta tuota islantiakin olisi helpompi opetella. 🙂

  • Reply Arja / Haavematkoja torstai, helmikuu 16, 2017 at 22:40

    Oi että, olisipa noin monipuolinen skandinaavisten kielten taito kuin sulla, vaikka varmasti tuo sekoittuminen aiheuttaakin päänvaivaa! Olin just oman ammattialani pohjoismaisessa konferenssissa ja pulassahan minä olin kun norjalaiset pitivät esityksiä norjaksi ja tanskalaisten englantikin oli hiukka vaikeaa ymmärtää kun slaidit oli tehty tanskaksi… Itse loistin aikanaan ruotsissa lukion hyvän opettajan ja nuoruuden kaksikielisen poikaystävän ansiosta, mutta kummasti on sekin kieli päästä haihtunut. Viime kesän Norjan reissulla yritin innoissani puhua ruotsia paikallisille, mutta jostain ihmeellisestä syystä aiheuttivat mulle kerta toisensa jälkeen pettymyksen vaihtamalla englantiin 😀 Olisi varmaankin kertauskurssin paikka ja tosiaankin, ei noista muistakaan skandinaavisista haittaa olisi!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 14:21

      Hmm, no en nyt tiedä onko se kovinkaan monipuolinen, kun yhtään kieltä en osaa mitenkään kamalan hyvin vaan kaikkia kolmea vähän ja melko huonosti 😀 Voisin vain kuvitella oman hämmennykseni tuollaisessa konferenssissa!
      Onneksi tosiaan skandinaavit puhuu todella hyvää englantia, niin ei ihan hävetä jos yhteistä kieltä ei näistä skandikielistä löydy heti 😀

    Leave a Reply