Me ollaan pyöräilty sinne, kävelty soratietä kokomatka, mutta melkein aina ajetaan autolla ylös asti. Jimnyllä ainakin pääsee! Kuninkaanlaavusta tuli tänä kesänä meidän suosikkipaikka Rovaniemellä. Sinne saatetaan ajaa vaikka kauppareissun päätteeksi extemporena iltapalalle ja ainakin kaikille etelän vieraille paikka on pakko näyttää. Kymmenen kilsaa Ounasjoen itäpuolentietä Rovaniemeltä luoteeseen päin nousee Santavaara heti Ounasjoen laakson pohjalta. Pitkä ja paikoin huonokuntoinen soratie tulee neljän sadan metrin päähän laavuilta. Loppumatkan voi tallata kallioisen vaaran huipulle omin jaloin polkua pitkin.
Laavuja huipulla on kaksi. Varmaan se vanhempi ja perinteisemmän näköinen niistä on alkuperäinen kuninkaanlaavu, ja modernimpi sen jälkeen lisäksi rakennettu. Mutta hyvä että on rakennettu, sillä Santavaaran ainoana negatiivisena puolena on vähän sama juttu mikä kaikissa muissakin Rovaniemen kauniissa kohteissa. Siellä on melkein aina porukkaa. Ja paljon. Kaksi laavua antaa siis omaa tilaa, jos ei yksille tulille mahdu kaikki vierailijat yhtä aikaa. Lisäksi löytyy vähän kauempaa puucee sekä avonainen näköalapaikka eväspöytineen. Varjopuolesta on toki siitäkin kuitenkin hyötynsä, sillä yleensä aina pääsee valmiille makkaranpaistotulille tai voi jättää itse sytytetyt hiillokset seuraaville valmiiksi. Totta puhuakseni meille ei kovin monesti ole sattunut suoranaista ruuhkaa. Erään kerran löysin sieltä jopa uuden kaverin, jonka kanssa käyn nyt yhdessä Norjan kielen luennoilla!
Sanoinko jo miksi Kuninkaanlaavulle kannattaa vaivautua?
Me ollaan käyty tuolla alkusyksystä katselemassa auringonlaskua, kesällä yötöntä yötä ja pimenevinä iltoina on ihasteltu revontulia makkaran paiston lomassa. On käyty myös pahimpana sumupäivänä miesmuistiin. Ja tuolla vain maisemat on uskomattoman hienot kerta toisensa jälkeen. Se sumuinen iltakin vaihtui loisteeseen, kun pilvipeite alkoi repeilemään ja Ounasjoki kimaltamaan pilven raosta paistavasta auringon valosta. Mieli tyhjentyy kun pääsee puoleksi tunniksi laavulle istumaan ja tuijottelemaan joenuomaa pitkälle kohti pohjoista.
Kesällä näkee pitkälle…
…Mutta talvella katsellaankin taivaalle. Iltapalamaisemina kelpaa tuolla vaaran päällä minkälainen luonnonilmiö tahansa. Lähtisin vaikka joka viikko 🙂 Joko sie olet käynyt?
Postauksen kuvat monilukuisilta retkiltämme Santavaaralle.
Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!
12 Comments
Voi vitsit mitkä maisemat!
Sanoppa muuta! Tämä on kyllä helmi 🙂
Tuolta löytyy kyllä mahtavat maisemat. Pakko myöntää, että ihan liian harvoin itekki tuola käyny, kun asun vielä niinkin lähellä, kuin joen toisella puolella 🙂
Nyt viimeistään retkeilemään 🙂 Mulla kävi Sodankylän kohteiden kanssa vähän hassusti, kun ne alkoivat kunnolla kiinnostamaan vasta sitten kun muutin Rovaniemelle. Olis kannattanut käydä silloin kun vielä lähellä asui. ^^
No lähtisin heti jos Rollossa pitäisin majaani! 🙂
Tai sitten sun täytyy tulla käymään! 🙂
Nelostieltä itäpuolentietä alle 5km, 10kilsalla ollaan jo melkein Nuuksvaarassa. Milloinkohan siihen tienvarteen tulee kunnon parkkikset vaara-retkeilijöille? Varmaan vasta, kun joku teloo itsensä pysäköidyn auton kanssa ja menettää muutakin kuin peltiä. Harmi, että aina pitää sattua ennen kuin tapahtuu. Me Itäpuolentiellä asuvat olemme kyllä vaaran suosion huomanneet jo useamman vuoden ajan.
No joo, kymmenen kilsaa taisin laskeakin epähuomiossa omasta kotoa. Sorry! Tai ehkä jos keskustastakin asti laskee niin menee kymppiin asti?
Sais kyllä tulla parkkikset. Muutenkin tien haara on tosi huomaamaton. Kesällähän se Santavaarantien kylttikin oli katkottu ja ojaan heitetty niin muutaman kerran ajettiin ohi kun ei muistettu mistä piti kääntyä. :/
Tuo on niin suosittu kohde, että olisi kyllä mukavaa jos tie pidettäisi hyvänä ja tulisi parempi parkkis. Onneksi laavuja ja muutenkin sitä vaaran huipun aluetta pidetään hyvässä kunnossa. 🙂
Tuttu mesta, opiskeluaikoina tuli käytyä tuolla pari-kolme kertaa! Ihan mahtava paikka 🙂
Voi kyllä, rollolaisille ihan must! ^^
Mikä lamppu viimisessä kuvassa on?
Suprabeamin lamppu, mallia en muista 🙂