Yleinen

Portaat Kiilopäälle

torstai, syyskuu 22, 2016

Nyt on kuulkaas pojat ja tytöt semmonen homma, että tästä blogista on hyvää vauhtia tulossa ainakin osa-aikainen retkeilyblogi! Sitä se syksy teettää. Ja ihana kesä.

Ruskaretki haaveissamme olimme jo syyskuun puolessa välissä auttamattomasti myöhässä kun otimme suunnaksemme Saariselän. Kiilopäälle vievän tien varrella ei ollut paljon koivuja, ja ne muutamatkin olivat jo varistaneet lehtensä ihan viimeistä myöten. Voi surkujen surku! Onneksi syksyllä voi lähteä tunturiin ilman ruskan ihasteluakin. Syyskuu taitaa muutenkin olla lempivuodenaikani luonnossa. Kesällä hyttyset ja muut lentävät ötökät häiritsevät yhdessä jopa paahtavan kuumuuden kanssa sen verran, että syksy kirpeillä aamuilla helteet mennen tullen. Niinpä me parkkeerattiin auto karavaanien katveeseen ja asteltiin jälleen puisen portin ali Urho Kekkosen kansallispuistoon. Viime kerran puisen portin alituksen sulan maan aikaan muistan edelleen selkeästi. Siihenastisen seikkailijan urani rankin reissu oli viimeisiä askelia vaille tehty ja mie olin niin väsynyt, uupunut ja kaikkeni antanut sekä aivan liian painavalla repulla liikenteessä.

Tällä kerralla selässä oli vain pikku-Kånken. Markulla ei ollut edes vesipulloa. Mahdottoman upealla näkyvyydellä haluttiin käydä tuijottelemassa kansallispuiston horisonttiin mahdollisimman korkealta. Parkkipaikalla olevien autojen määrä ehkä vähän ahdisti, mutta yllättäen polulla ja portailla ei ollutkaan jonoksi asti kavereita. 1,9km reitti huipulle oli mahottoman kätevä parin tunnin happihyppelylle. Rankkakin se oli. Rankempi mitä muistin, tai sitten kuntoni on radikaalisti toimistossa istumisesta huonontunut. Epäilen vähän molempia. Onhan se silti tosi, että kaupunkikävelyyn liiaksi tottuneelle parinkin sadan metrin vertikaalinen nousu hetkessä tunnahtaa ihan mukavasti sekä hapenotossa, että jaloissa! Polku kohti Kiilopään rinnettä oli noin kilometrin mittainen ja samalla sai ihastella vähän maaruskaa. Viimeksi tuota polkua kävelimme puoli vuotta aikaisemmin kaamoksessa aika paljon eeppisemmissä lumimaisemissa. Silloin taisi tosin olla reilu 40 astetta kylmempää kuin nyt.

Kiilopään portaat (31)Kiilopään portaat (5)Kiilopään portaat (27)

Hauskin osuus oli ehdottomasti portaat. Kyllä on helpoksi tehty retkeily ihmiselle, kun tunturitkin voi nykyään valloittaa vain portaita kiipeämällä askel askeleelta! Porrasreitti kulkee Kiilopään lisäksi Lapissa ainakin Ukko-Luostolle ja Saanatunturille. Mie huohotin jo ennen kuin päästiin varsinaisille portaille. Portaiden alkupäästä alkaa myös varsinainen puuton tunturi. Hiukan kiemurtelevat askelmat näyttävät melkeimpä huimaavilta. Tuonneko muka pitäisi kiivetä? Varmaan vanhempien retkeilijöiden helpotukseksi portaille on rakennettu useampi levähdyspaikka penkkeineen. Ne helpottivat minuakin. Kiipeämistä ja omaa jaksamista oli helpompi suunnitella aina pari penkin väliä kerrallaan. Sitten oli lupa kaivaa laukusta vesipullo ja istahtaa pariksi minuutiksi ja huijata tauko muka kuvien ottamiseen.

Kiilopään huippu (5)Kiilopään huippu (10)

Huipulla kelepas ihmisen olla. Seitoja oli rakennettu tusinoittain ja maisemat oli juuri niin hienot, kuin mitä alhaalta olisi voinutkin kuvitella. En varmaan ole kovin väärässä jos veikkaan, että kaukaisin näkyvä huippu idässä olisi jo Venäjän puolella. Meille ei ole tainnut koskaan sattua pilvetöntä säätä retkipäivälle Suomessa. Kiilopään huipulla se oli lottovoitto! Kun katseltiin pariskunnan nousevan tunturin toiselta laidalta huipulle rinkkoineen iski pienoinen kateus. Olisipa itsekin voinut jatkaa huipulta vaikka edes Luulammelle yöksi. Tai Sokostille asti! Tiesittekö muuten, että Sokosti on vielä Sodankylän kunnan alueella? En olisi uskonut! Ehkä ensi kerralla me sitten huiputamme sen. Koska näistä ympyröistä me kerta toisensa jälkeen vaan itsemme löydämme. Ja seikkailujen jälkeen munkkikahvilta Kiilopään hotellilta.

Kiilopään huippu (11)Kiilopään huippu (1)Kiilopään portaat (34)

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Sunna torstai, syyskuu 22, 2016 at 22:33

    Eihän meillä raukoilla ollu mitään ruskaa täällä Pohjois-Lapissa (tai no Norjassa), kun ruoste pudotti kaikki lehdet jo elokuussa! Ehkä ensi vuonna sitten 😀

    • Reply Maarit Johanna lauantai, syyskuu 24, 2016 at 10:01

      No niimpä! Rollossaki on nyt vasta tullu kunnolla väriä. Ja seki on pääosin pelkkää keltasta. Ei muuta ko ens syksyä ootellessa! 🙂

  • Reply Raili Lehtinen perjantai, syyskuu 23, 2016 at 14:06

    Portaat on tehty tietääkseni vähentämään herkän tunturikasvillisuuden kulumista pois.

    • Reply Maarit Johanna lauantai, syyskuu 24, 2016 at 10:02

      Käy kyllä järkeen 🙂 kiitos kommentista!

  • Reply Anna / 270 degrees keskiviikko, syyskuu 28, 2016 at 07:27

    Näyttää upealta ja täydellisen säänkin saitte! Oli pakko käydä kurkkimassa nuo talvisetkin kuvat samalta reitiltä ja voi hyvänen aika, miten kaunista. Oon kyllä vähän kade, että asut järkevien etäisyyksien päässä noista paikoista – etelästä tuonne lähteminenkin kun on jo ihan oma hommansa 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, syyskuu 28, 2016 at 18:17

      Järkevät etäisyydet – haha 😀 Meiltä Rovaniemeltähän tuonne onkin se 260km! Vaikka toki perheeni asuukin välillä Sodankylässä, mutta silti. Talvella Kiilopää onkin jopa maagisempi. Silloin ei ole parkkipaikallakaan ruuhkaa. Monesti on kaasuteltu paikalle niin, että hotellin portaiden edustalla on yksi auto ja pari poroa. Saa olla rauhassa ^^

    Leave a Reply