Yleinen

Puolen päivän loma Ruotsin puolella vei stressin mennessään!

tiistai, elokuu 2, 2016

Meillä on parhaillaan viisi päivää lomalaisia kylässä etelästä. Markun veli vaimoineen tuli visiitille ja mehän alettiin suunnitelemaan tekemiset ja olemiset. Ompahan ollut huippumukavaa! Viikonloppukin tuli ja meni, ja minun piti tietenkin mennä maanantaina taas töihin. Onneksi liukuva työaika joustaa hitusen, mutta olihan se pakko pyöräillä jo aamuvarhaisella keskustaan heti aamupuuron kauhomisen jälkeen. Ei siitä viikon aloittamisesta muuten tule yhtään mitään. Riemukkaan viikonlopun jälkeen tuntui masentavalta jättää lomalaiset kotiin loikoilemaan ja mennä itse toimistolle tietokoneen ääreen. Se tuttu maanantai-fiilis nosti päätään ja mieleen nousi niitä samoja kysymyksiä, joiden kanssa olen painiskellut viime vuoden potkuista lähtien. Maanantain olotilassa viikonloppu tuntui lyhyeltä ja toisten lomat aivan suoranaiselta epäreiluudelta.

Miten se viikonloppu sujahtikin äkkiä!?

Miksi toisilla on neljän viikon loma ja mulla vain yhden?

Milloin ihmeessä minäkin saan työn, jossa joskus kuukauden kesäloma on mahdollinen?

Sunnuntai-iltana oltiin väläytelty jo retkeä Ruotsin puolelle vielä arki-iltana. En todellakaan pannut vastaan! Ajattelin vain töissä miten ihmeessä jaksan istua autossa vielä yhteensä 250km illalla ja lähteä vielä seikkailemaan. Pieni kipinä siellä takaraivossa kuitenkin oli. Kohteeksi oltiin nimittäin valittu meidän kesäkuun alussa löytämä Luppiovaara Ylitornion kohdalla Ruotsin puolella. Ihastuttiin paikkaan Markun kanssa, eikä se hohto ollut kadonnut mihinkään. Lähdin töistä jo kolmelta, pyöräilin kotiin ja hotkaisin vähän hirvipataa. Reissuun kun kerta lähdettiin, haettiin ensin porukalle pari pussia Gifflareita Lidlistä ja päästiin vasta sitten matkaan. Aavasaksantien puolessa välissä pullat oli syöty, väisteltiin poroja tiellä ja reissufiilis oli jo päällä. Aurinko porotti ja vertailtiin maisemaa Keski-Ruotsin idylliseen peltomaisemaan. Övertorneån puolella shoppailtiin kaupasta Ruotsi-tuliaisia: Västerbotten-juustoa, suklaata, postikortteja sekä viiniä. Vaikka Ruotsi onkin meiltä tunnissa saavutettavissa, oli heti kuin olisi minullakin ihan oikea loma. Ulkomailla, jee!

Luppioberget (31)

Ajoimme mutkaista ja jyrkkää tietä Luppiovaaralle ja kiipesimme huipulle Ruotsin lipulle ihailemaan ympäröiviä ruotsalaisia metsämaisemia. Torniojokilaakso on kaunis ja niin vihreä! Rajasilta Ylitorniolla näkyi selvästi ilman kiikareitakin. Korkeat graniittikalliomuodostumat ihmetyttivät meitä. Paikka oli vielä hienompi nyt, kuin ensimmäisellä kerralla. Teimme uusia löytöjä. Vierailimme bunkkereissa ja luolassa. Se kesälomafiilis tarttui minuunkin ihan kunnolla. Vaaralta ei onneksi näkynyt kotiin tai työpaikalle. Pää sai hengittää ihan muita juttuja. Ajatukset olivat hetkessä, siinä porukalla olemisessa, kuvien vangitsemisessa ja muutaman tunnin takaiseen verrattuna ihan huikean paljon paremmissa fiiliksissä.

Luppioberget (37)Luppioberget (78)Luppioberget (127)Luppioberget (93)Luppioberget (119)Luppioberget (60)

Luppiovaaralta odotin eniten iltapalaa Restaurang Utblickissä. Edellisellä kerralla ihan pikaisen kahvin ja teen hörpinnän kautta testattu paikka oli pakko käydä toteamassa hyväksi vähän paremmalla ajalla. Ravintola on saanut tosi hyvät arvostelut ja se ympäristö on aivan mieletön herkutteluun. Jos joku asia tuolta jäi harmittamaan, niin englanninkielisen menun puute. Suomen rajan tuntumassa suomenkielinenkään ei olisi haitannut. Olen niin umpisurkea ruotsissa, että ravintolasanastokin tuottaa joskus vaikeuksia. Onneksi Dagens Special oli ymmärrettävä, ja minun lautaselle päätyi pinaatti-feta-aurinkokuivattu tomaatti-piirakka. Markku valitsi poropiirakan ja vieraamme erikoisen gourmetvoileivän puoliksi. Me aluksi mietittiin, oltaisiinko otettu piirakkapalanen puoliksi. Kun omaani maistoin olin tyytyväinen, että se oli vain MINUN. Utblick lunasti täysin meidän odotuksemme, ja herkuttelimme tovin ulkona terassilla. Onneksi otin jälkkäriksi vielä pienen kuppikakun! Piirakat olivat suussa sulavia, ja kuppikakut ihan niin hyviä kuin muistinkin. Omalle piirakalleni annan täydet viisi tähteä, ja poropiirakalle neljä. Pinaatti-feta yhdistelmän pehmeyttä vain ei voinut saada aikaan poropiirakan aineksilla. Luppiovaara on kohde täydellinen puolen päivän lomalle esimerkiksi Rovaniemeltä, Kemistä, Torniosta tai Haaparannasta, jos haluaa vähän seikkailla, katsella maisemia ja syödä hyvin ja laadukkaasti. Utblick meni kiinni seitsemältä Ruotsin aikaa meidän istuessamme vielä terassin täydellisissä löhötuoleissa paistattelemassa. Ei tarvinnut edes sanoa ääneen, kun me Markun kanssa jo suunnittelimme Luppiolle palaamista. Jos ei kaksin, niin aina silloin kun tulee vieraita etelästä.

Luppioberget (148)Luppioberget (152)Luppioberget (157)Luppioberget (201)

Kotimatkalla poikkesimme vielä Aavasaksalle katselemaan maisemia huipulla sijaitsevasta näkötornista. Keisarinmajaakin ihastelimme ja koitimme perehtyä tarkemmin Struven ketjun systeemiin. Alkoi jo väsyttää. Olin ehdottanut vielä patikkalenkkiä Kruununkierrokselle, mutta kello oli jo yhdeksän. Mullakin jo haukotutti. Seuraavan päivän töihin meno alkoi jo vähän takaraivossa kolkuttaa. Ihan sama! Olinpahan onnistunut olemaan ajattelematta töitä koko iltapäivän ja illan. Hurraa! Olin melkein kuin nuo lomalaiset! Nukkumaankin päästiin vielä ihmisten aikaan. Illalla oli sellainen fiilis, olenko muka samana päivänä ollut töissä. Ettei vain olisi viikonloppu vahingossa jatkunut pitkälle maanantaihin? Puolen päivän mielentuuletus, maiseman vaihdos ja reissu teki ihmeitä. Ainakin henkisesti.

Aavasaksa (4)Aavasaksa (9)

Ei vitsi. Näitä tämmöisiä lisää!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply miraorvokki keskiviikko, elokuu 3, 2016 at 11:40

    Täähän kuulostaa vallan ihanalta minilomalta!! 🙂 Näin se minilomakin vain virkistää!

  • Leave a Reply