Yleinen

Polar Girl Koillis-Lapin Nivatunturilla

sunnuntai, heinäkuu 31, 2016

*Yhteistyössä Scandinavian Outdoor

Nouse meidän kanssa tunturiin! Koillis-Lapin komea Nivatunturi sijaitsee puolessa välissä matkaa Pelkosenniemen ja Savukosken välillä. Sinne pääsee kahta reittiä, ja me valitsimme kulkea Matalaisentien kautta. Molemmilta puolilta lähtee n. 2,5km pituiset reitit huipulle. Netissä reitti määriteltiin vaativaksi, mutta me ei siinä sellaista pätkää kyllä hoksattu. Ensimmäinen vähän alle kilometri seikkailtiin oikein mustikkaisessa kangasmetsässä ja pysähdyttiin kymmenen metrin välein poimimaan ihan valtavan kokoisia mustikoita. Varvut olivat kasvaneet melkein pensasmaisiin mittasuhteisiin ja me täytettiin kouramme useita kertoja maaston viettäessä loivasti ylös päin. Alue on kuulemma tunnettu pikimustista pyöreistä mustikoista. Tällä polulla niitä näki myös. Kontrastina tavallisiin mustikoihin ne näyttävät ensin aika oudoilta, mutta ovat ihan tavallisia mustikoita. Yllättävän makeita vain! Polku ylös oli merkitty retkeilyreitin tunnuksilla, ja suut sinisinä seurasimme polkua minkä kerkesimme.Nivatunturi (23)

Nivatunturi (89)Nivatunturi (57)Nivatunturi (24)

Oli painostavin päivä koko kesänä. Kotoa lähtiessä oli ollut jo hellelukemat, mutta metsässä seikkaillessamme asteet hätyyttelivät varmaan jo kolmea kymppiä. Oi sitä onnea kun puut alkoivat harventua ja ilmakin muuttui vähemmän seisovaksi. Tunturin rinteessä oli hurjasti kaatuneita puita. Myrsky oli tehnyt tuhojaan siis täälläkin päin Lappia. Pariin otteeseen kadotimme jo reittimerkitkin, mutta rakkarinteelle löysimme ilman suurempia vaikeuksia. Ilmeisesti reitin vaativuus tarkoittaa rakkarinteessä kiikkerillä kivillä kävelyä. Onhan se rinteessä tasapainoilu kieltämättä aika vaikeaa, mutta ei nyt mitenkään ylitsepääsemätöntä varsinkaan noin lyhyellä matkalla. Matalaisen kautta suunnistaessa matkan varrella on kaksi rakkarinnettä. Niitä täplittää ja juovittaa valkoiset kvartsiittilohkareet siellä täällä. Näimme pieniä kiviä, sekä isompia keskellä rinnettä paistattelevia ympäristöstään erottuvia lohkareita. Muutama selkeä kvartsiittijuoni oli myös nähtävissä. Auringossa ne kimmelsivät hienosti. Geologisesti Nivatunturi on muutenkin aika erikoinen. Kivimuodostumia ja poimuttumispaikkojakin löytyy. Eivät ne mielenkiintoisuudessaan toki vedä vertoja meidän lempparikohteellemme, eli Pyhä-Nattaselle tooreineen. Erikoisia olivat yhtäkaikki! Tällaisia ei näe ihan joka nyppylän päällä. Sykkeet oli aika kivasti koholla siinä toisen rinteen puolessa välissä. Tällä reitillä ne pystyin jopa tarkistamaan.

Nivatunturi (90)Nivatunturi (98)Nivatunturi (100)Nivatunturi (101)

Aloitin juuri yhteistyön Scandinavian Outdoorin kanssa ja tilailin sieltä kuun alussa käyttöön Polar A360-aktiivisuusrannekkeen. Meni pari viikkoa että lämpenin laitteelle, mutta sitten olinkin jo koukussa. Markulla oli ollut puolisen vuotta käytössä Fitbitin aktiivisuusranneke ja se sai heti ostopäätöksen jälkeen fiksaation käydä joka päivä kävelemässä 10 000 askelta täyteen. Kyseinen ranneke meni vastikään rikki ja samalla Markulla siihen hermot. Ei ollut kovin vankkaa tekoa se. Markku oli haaveillut Polareista, joten se sai minutkin ylipuhuttua. Yhdessä sitten valittiin minulle paras ranneke, joka on saanut kehuja arvosteluissakin ja on ominaisuuksiltaan sellainen, etten sitä heti hajota. Kunnon testikokeiluun se pääsi tällä reissulla. Mulla on aikaisemmin ollut sykemittari joskus opiskeluaikoina treenejä varten, mutta siinä oli sykevyö. Mie inhosin sitä miten se hiosti ja oli kokoajan huonosti. Kerronpas vain, että tekniikka on nyt vähän kehittynyt. Tämä kampe mittaa sykkeen onneksi jo ranteesta.

Nivatunturi (182)

polara360Oikeastaan ihan sama millaiset sykkeet olisi olleetkin, koska meillä oli matkassa ihan huippuevästä! Sodankylässä syödystä aamiaisesta alkoi olemaan jo viisi tuntia ja takana ajomatkan lisäksi hikinen patikka ylös. Hassunhauskasti vähän vinossa tunturin huipulla tönöttävä palovartijan maja oli kerrassaan ihana paikka evästelyyn. Maja oli vain 12m2 ja hyvin niukalti kalustettu. Ei siellä oikeastaan ollut muuta kuin laveri ja kamina. Ja aika hienot maisemaikkunat joka suuntaan.

Teetä ja kahvia. Pullaa ja ruisleipää. Suklaata ja uusia Arctic Superfoods-patukoita. Ulkona kaikki vielä maistuu kymmenen kertaa paremmalta.

Nivatunturi (129)Nivatunturi (174)

Samalla kun nautittiin herkkuja me tiirailtiin maisemia. Venäjältä päin oli tulossa saderintama, joten itään päin ei ollut näkymiä nimeksikään. Edes Koillis-Lapissa ei pystynyt välttämään suomaisemia. Valtava Sakkala-aapa levittyi Luirojoen kanssa kuvaan. Näimme jopa Pyhätunturille asti. Nivatunturin kyljessä seisovalle Pikkutunturille emme kiivenneet, mutta sieltä olisi myös saattanut myös olla kivat näkymät. Jäätiin majalle hengailemaan vielä hetkeksi pienen sadekuuron tullessa päälle. Majassa oli mukava pidellä lyhyttä sadetta. Vieraskirjan mukaan edellisestä vierailusta oli jo yli viikko aikaa. Rauhan rakastajalle Nivatunturin majalla vierailu on varmasti jopa parempi vaihtoehto kuin Nattasen huiputus. Täällä ei näkynyt Matalaisentielläkään ristin sielua liikenteessä. TÄTÄ on se Lapin rauha. Ei se, että patikoidaan jonossa jossain Karhunkierroksella kesän vilkkaimpana sesonkina satojen muiden turistien kanssa. Tosin onpa sekin tullut testattua ja ihan mukavaahan sielläkin oli. Omasta rauhasta vaan ei ollut tietoakaan. 😀

Nivatunturi (235)Nivatunturi (242)Nivatunturi (150)Nivatunturi (148)Nivatunturi (228)

Takaisin alas ja autolle kuljimme nopsasti ja rakkarinteellä liikkuminenkin tuntui helpommalta alaspäin, vaikka paikoin suuretkin lohkareet keikahtivat vaelluskengän alla salakavalasti. Suunniteltiin poimivamme eväspussin täyteen mustikoita, mutta metsästä ilmestyikin aikamoinen itikka-armeija meidän kimppuun. Pidimme tahtia aika ripeänä. Siinä hosuessamme näimme myös vuotisen hirven juoksevan ihan meidän vierestä! Hyttyset ahdistavat varmasti muitakin luontokappaleita ihan yhtä paljon. Olin myös kompastua sammakkoon useammankin kerran. Muutamin paikoin polun vierestä löytyi kosteikkoja, mutta meidän jalkamme eivät kastuneet lainkaan.

Retkemme autolta huipulle ja takaisin kesti kolme ja puoli tuntia. Kerrankin ei tarvinnut muistella lähtöaikoja ja todistella toiselle miten rankalta nousu rinteelle tuntui. Sen pystyi tarkistamaan niin helposti kännykän Polar Flow-sovelluksesta heti laitteen synkronoinnin jälkeen. Harjoituskohtaisen infon käyrästä näki selvästi missä kohdassa oltiin nousemassa rinteellä, missä syötiin eväitä ja missä oltiin liikkeessä alaspäin. Tuli aika yllätyksenä miten järkyttävän paljon tuollainenkin ulkoliikunta polttaa kaloreita. Ei sillä, että kalorin kulutus mielessämme oltiin retkellä. Mutta kyllä tuo päiväpatikkakin käy ihan kunnon liikunnasta ja treenistä. Toistaiseksi olen käyttänyt aktiivisuusrannekettani treeneissä, mutta se mittaa aktiivisuuden ja harjoittelun lisäksi jopa untakin! Akun kesto on hyvä, joten tämä on erikoinen uudistus verrattuna aikaisemmin kokeilemiini pelkkiin perussykemittareihin. Jos kaipaa uudistusta vanhoista sykevöiden kanssa pelleilyistä, niin tämä on älyttömän kiva valinta! Kaiken lisäksi värinäyttöön saa myös tiedon saapuvista puheluista ja viesteistä. Eli hyvin toimii synkissä puhelimen kanssa. Screenshot_2016-07-24-22-02-19

Empä tosiaan voisi hauskempaa liikkumaan innoittavaa systeemiä toivoa! Erona Fitbitiin Polar A360:ssa voi valita minkä tyyppistä urheilua alkaa harrastamaan ja koska sen treenin aloittaa. Akkua kuluu vähemmän, kun treenit pitää pistää aina erikseen päälle ja mittaustuloksetkin ovat tarkempia kun saa valita juokseeko, pyöräileekö vai tekeekö vaikka jotain ihan muuta. Minun blogista ei ole tulossa kuntoiluun ja fitnessiin tähtäävää, vaikka kuinka olisikin aktiivisuusmittari matkassa. Tämä on muuten vain ihan huippu vekotin tavallisille patikkaretkillekin tai vaikka kaupunkikävelyille! Eräskin Kiilopään retki muutaman vuoden takaa olisi ollut ihan siisti saada tallennettua askeleineen, järjettömine sykkeineen ja kulutettuine kaloreineen puhelimeen. (Tietenkin siksi, että voi seuraaville reissuille valmistautuessa kaupassa itselleen perustella vielä yhden ylimääräisen pullapussin matkalle mukaan ;D) Lontoossa uuden vuoden reissulla tuli myös laskettua päivittäin kävellyt askeleet ja kyllähän ne yllättävät aina reissaajan positiivisesti. Vaikka reissussa tuleekin yleensä syötyä vähän tavallista epäterveellisemmin, liikuttua tulee ihan huomaamatta puolet tavallista enemmän.Nivatunturi (77)

Nivatunturi (226)

Olin aluksi skeptinen mihin kaikkeen tuollainen rannekellon näköinen laite pystyy, mutta tekniikka on älyttömästi parissa vuodessa kehittynyt. Parasta on se, miten helposti puhelimesta voi tarkistaa omat treenit ja menot, eikä kaikkea tarvitsekaan yrittää nähdä suoraan laitteelta. Laite antaa suoraan palautetta suoritutumisesta ja se antaakin omaa pientä buustiaan tekemiseen. Tästä ei nyt jäänyt muuta, kuin kauhea hinku päästä taas tunturiin! Seuraavaan koekäyttöön Polar A360 lähtee kohta Britteihin mittaamaan meidän päiväkävelyitä ja mahdollisia patikkaretkiä rannikon kansallispuistoissa. Jos me ikinä ehditään kaupungeista edes luontoon 😀

Tsiigaile Polar A360-ranneketta Scandinavian Outdoor Storesta tästä!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, elokuu 1, 2016 at 08:49

    Mäkin oon miettinyt tota aktiivisuusranneketta, mutten oo vielä saanut aikaiseksi. Se motivoi kyllä aina liikkumaan, kun voi tarkasti seurata liikuttuja määriä. Ja ehkä se motivois mua myös nukkumaan enemmän! 😀

    • Reply Maarit Johanna tiistai, elokuu 2, 2016 at 17:31

      Yllättävän hauska motivaattori kyllä! Ihan huomaamattaan tulee lähdettyä vielä pienelle extrakävelylle illalla, jos ei ole vielä askeleet halutussa määrässä 😀

  • Reply Tatjaana tiistai, elokuu 2, 2016 at 16:35

    Terve, mullakin on aktiivisuusranneke, vävyn vanha. Hän sai työnantajaltaan uuden, muistaakseni juuri samanlaisen, kun Sinun ranteessasi killuu.

    Pidän omaani koko ajan. Tarkkailen lähinnä yöunen pituutta ja askeleita. Kummastelin pari päivää sitten, kun oli tullut vain noin 3000 askelta, vaikka pyöräilin kymmenen kilometriä. Jos kävelen kolme varttia, niin askeleita tulee 4500 ja kolmen vartin vesijuoksussa yli 5000 askelta. Pyrin kymmeneentuhanteen/päivä.

    Toivottavasti vävyn työnantaja antaa ensi jouluna hänelle uuden rannekkeen lahjaksi, niin minä saan taas entisen.

    Pitäisi ostaa myös miehelleni ranneke (vävyn ranneke ei mahdu hänelle). Jospa saataisiin miehenikin liikkeelle, kun hän taatusti haluaisi voittaa minut päivän askeleissa.

    Terveisiä Markulle!

    • Reply Maarit Johanna tiistai, elokuu 2, 2016 at 17:30

      Olipa hauska kuulla sinun kokemuksia! Joskus se tosiaan huomaa, jos se liikkuminen ei ole tullut ihan sillä peruskävelyllä. Eikös siitä pidä muutenkin laittaa pyöräily erikseen treeniksi, niin sittenhän se hoksaa sen liikkumisen juurikin pyöräilynä? 🙂 Kymmenentuhatta on oikein hyvä tavoite! Itse koitan myös pitää siitä kiinni työmatkapyöräilyn lisäksikin. Toimistotyö on yllättävän rankkaa ja vaatii sen liikunnan siihen päälle.
      Sulla on kyllä hyvä systeemi jos saat joka vuosi uuden rannekkeen 😀
      Kerron terkkuja 🙂

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. torstai, elokuu 4, 2016 at 13:19

    Mitkä maisemat ja mitkä eväät! Niin ja miten ihana tuo Markun tekemä laukku. <3

    • Reply Maarit Johanna lauantai, elokuu 13, 2016 at 21:16

      Eväät oli kyllä täydelliset! Retkelle pakko aina hommata parasta 🙂 Markun laukuntekoskillsit on kyl aika jees!

    Leave a Reply