Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Lentopelko se vain tulee ja menee

maanantai, kesäkuu 27, 2016

Eikö se lentopelko koskaan katoa lopullisesti? Se on monesti tuntunut selätetyltä painajaiselta, mutta sitten se taas tulee kuin nurkan takaa hiipien. Voi itku miten oli taas ärsyttävää lentää takaisin Lappiin juhannusreissulta Helsingistä. Jo torstaina mennessä katselin viikonlopun yli säätiedotuksia. Ja kappas vain, maanantaille luvattu ukkosta ja kaatosadetta juuri sille hetkelle kun minun pitäisi olla ilmassa. Arvatkaapa kahdesti alkoiko jännittämään kotiin lähtö jo siinä vaiheessa kun lyhyt loma oli vasta aluillaan… Äh miten tylsä juttu. Sunnuntaina vielä tutkin illalla säätiedotuksia ja välillä näytti, että ukkosrintama selkenee tai siirtyy, ja välillä taas, että se vain pitenee ja suurenee. Pitkästä aikaa olin taas ihan oikeasti peloissani ennen lähtöä. Ruoka ei maistunut ja jopa pahoinvointilääke meinasi tulla ulos. Istuin tunnin loungessa ennen lennon lähtöä ja koitin rentouttavilla musiikeilla tasata sydämensykettä. Samalla mielessä koitin psyykata itseäni. Lentoemot tulee TÖIHIN lennoille joka päivä, eikä ne pelkää turbulenssia tai ukkosta. Kone ei tipahda, enkä mie oksenna tai kuole. Yksi jännitysmomentti lisää oli lento Finnairin laivaston pienimmällä koneella Embraer 190:lla. Mulla on aina ollut käsitys, että heittoisuus ja turbulenssi ”tarttuu” pieniin koneisiin paljon hanakammin, kun taas esim. suurilla busseilla lentäessä turbis on smoothimpaa. Vähän kuin aallokkokin isossa laivassa. 20160627_121604

Odottelin portilla naama valkoisena boardingin aloittamista ja menin ensimmäisten joukossa koneeseen. Oli pakko heti kysyä lentosäätä ja varmistella onko se ukkonen mennyt jo ohi. Iloisen hymyn kera sain tiedon, että lentäjät olivat juuri ilmoittaneet oikein hyvästä lentosäästä Rovaniemelle. Mun naama varmaan venähti epäuskoisesti, kun en tosiaan jaksanut uskoa, että paksujen pilvien läpi voi lentää millään tavalla hyvin. Onneksi olin mielenrauhakseni varannut itselleni exit-paikan, vaikkei se mitään vaikutakaan. Sydän jyskytti hurjasti kun kone lähti nousukiitoon. Hemmetin hemmetti kun pääsisi vain hengissä alas.

Ja kuinka ollakkaan. Nousu oli tasaisin ikinä. Kone kiisi tumman pilven sisään, eikä turbulenssista tietoakaan. Puristin Blue Wingisiä käsissäni valmistautuneena tärinään varmaan viisi minuuttia ja ei tapahtunut oikeastaan mitään. Musiikki hurisi korvissa ja mie saatoin rentoutua. Mie olin pelännyt niitä pilviä, vaikka isompi höykytys nousussa on monesti ollut ihan avoimelle taivaalle noustessa. Mitä ihmettä? 20160627_12500320160627_122819Matkalentokorkeudessa alkoi melkein naurattamaan. Yhtä nousua olin pelännyt monta päivää. Ei pelottanut enää lainkaan. Olin loistavalla tuulella koko lennon loppuun asti. Musiikin kuuntelultani en edes huomannut, että ympärilläni porukka oksensi laskeutumisessa tapahtuneen melko laaja-alaisen kiertelyn seurauksena. Olin ihmeissäni, koska olen aina ajatellut, että jos joku voi lennolla pahoin, se olen aina minä. Tällä kertaa pelko ja paha olo olivat tiessään. Lentopelko on kummallinen asia. Viime vuonna ei pelottanut edes lähtiessä Perthistä Hong Kongiin, vaikka matkan varrelle povattiin osuvan Australian pohjoisosissa riehuneen syklonin rippeet. Sitten yhtäkkiä pelkään Helsingissä paksua pilveä. 20160627_132628Mutta ei se lentopelko koskaan rationaalista olekaan. Nyt on tiedossa reilu kuukausi lentämätöntä aikaa. Rovaniemen lentokenttä suljetaan heinäkuuksi remontin vuoksi, ja meillä koittaa seuraava reissu vasta elokuussa. Lennämme pitkästä aikaa Norwegianilla. Minulle taitaa olla ensimmäinen kerta norjalaisella yli kahteen vuoteen. Laitan jo valmiiksi sormet ristiin ja peukut pystyyn kirkkaiden kelien puolesta.

Tai ihan sama sille kirkkaudelle, kunhan ei olisi turbulenssia.

Tai vaikka olisikin niin toivottavasti mulla ei pelottais. Häivy jo lentopelko!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Veera Bianca maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 17:12

    Lentopelko on kyllä paha seuralainen :/ Hienoa, että sulla meni kuitenkin lento hyvin ja että jopa vähän nauratti! Mulla on aina ollut jotenkin sellanen lentoyhtiöpelko, lennän paljon ja enimmäkseen varsin mieluusti, mutta esim. syksyllä on monta lentoa vähän oudommilla yhtiöillä ja jostain syystä se aina jännittää mua mikä on yleensä myös varsin hölmöä 😀

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 17:16

      Se on kyllä ilkeistä ilkein, mut vaan pakko kestää aina kun se ilmestyy messiin!
      Hei tunnustan kärsiväni samasta vaivasta myös. Saattaa olla, että juuri tuo on ollut syynä siihen miksi suosin Finnairia niin paljon omissa valinnoissani. Kaikenmaailman Neverheard Airlinesit saa äkkiä minut etsimään muita vaihtoehtoja. Edes sellaisia, jotka on entuudestaan tuttuja, tai edes kuuluvat johonkin allianssiin. Tuntemattomuus se siinä pelottaa, right? 🙂

      • Reply Veera Bianca torstai, heinäkuu 7, 2016 at 15:21

        Omalla kohdalla en ole edes varma onko se tuntemattomuus mikä pelottaa, vaikka monesti se on juurikin se mikä peloissa yleensä on isoimmassa roolissa. Itse lennän usein vähän tuntemattomammilla lentoyhtiöillä, mutt alaa opiskelleena mulla on ihan omat turvallisuuschartit mitä ei aina pääse noudattamaan jos esim lähtee pressimatkalle kaukomaille – ja todellisuudessahan kaikki nämäkin mun mustalla listalla olevat lentoyhtiöt on turvallisia 😀

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 19:49

    Tiedän tuon tunteen. Ja kun se pelkomoodi iskee päälle, ei siinä auta järkipuheet. Mulla on itselläni pakkomielle tutkia etukäteen tuhat kertaa lentosää, ettei vain tulis ukkosta. Itse lentämistä en niinkään pelkää, mutta UKKOSTA ihan kauheasti! Ja se kamalin kombo mulle olisi olla lentokoneessa ukkosenilmalla. Onneksi näin ei ole koskaan vielä käynyt.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 19:53

      No sepä se just on. Järki ei auta. Tiedän ettei ne koneet tipahda edes siihen salaman iskuun, mutta SILTI pelottaa.
      Paitsi että kerran oli salaman isku hyvin lähellä. Palattiin Helsinkiin Santorinilta elokussa 2014. Minä ja Markku jatkoimme matkaa Helsingistä Lappiin autolla Kokkolan kautta, siskoni miehensä kanssa jäi vielä yöksi Helsinkiin jatkaakseen seuraavana päivänä lentämällä, mutta mun äiti, isä ja veli lensivät samantien kotiin. Ja siihen koneeseen iski laskeutuessa salama! Herranjumala että kiitin onneani, etten ollut siinä koneessa. Iskä oli luullut, että siivet lähti irti kun se ääni oli niin kamala.
      Mutta ei se kone salamastakaan tipu. Eikä siitä turbulenssistakaan. Mutta lentäminen tuntuu silti niin luonnottomalta, että se vain välillä hirvittää. 😀

  • Reply Noora maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 20:10

    Mulla ei varsinaista lentopelkoa onneksi oo, mutta tuttu tunne tuo silti, että stressaa jostain asiasta jo päiviä ennen h-hetkeä ja lopulta turhaan. Siinä voi mennä jopa loma pilalle kun murehtii asioita. Perussa tuli lenneltyä parilla itselle tuntemattomalla paikallisella lentoyhtiöllä ja etukäteen vähän arvelutti, että millaista kyytiä on tiedossa. Kun koko maaosasta on saanut vähän sellaisen ”ei se niin justiinsa oo” -käsityksen. Mutta mainioita yhtiöitä olivat molemmat, tarjosivat jopa ilmaiseksi pientä purtavaa lyhyillä lennoilla, mikä ei todellakaan enää itsestäänselvyys ole 🙂

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 20:28

      No mulla taas ei yleensä tuollaista reissustressiä ole koskaan, että siinä mielessä hyvä pitäytyä vain yhdessä ärsyttävässä asiassa 😀
      Suunnittelen kaiken sen verran tarkasti, ettei mitään kamalan vakavaa pääse tapahtumaan ainakaan niin etteikö siltä olisi ehkä voinut välttyä suunnittelemalla paremmin. Huh, eteläinen Amerikka on minusta ainaki vähän jännityspaikka, joten uskon kyllä, jos on vähän jänskättänyt tai stressannut.
      Tarjoilu lennoilla on aina tosi jees, ja mukava yllätys! 🙂

  • Reply avaruusponi maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 20:12

    Nyt vaan kirjotat sun lentopelon paperille ja poltat sen roviolla niin pääset eroon ikiajoiksi 😀

  • Reply Hanna /Ranskatar reissaa maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 21:00

    Mua jännittää edelleen ennen joka lentoa, että mitä jos kone tippuu. Yritän ajatella järkevästi, että todennäköisyys siihen on todella pieni, mutta se pelko ei todellakaan oo rationaalista. Tiedän, että ilmakuopat on normaaleja, mutta Hong Kongista kotiin lentäessä osuttiin niin järkkyyn turbulenssiin, että ei auttanut edes lentoemojen rauhoittelu!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 21:27

      Mulla ei ihan noin raakaa se pelko ole. Mie pelkään vain sitä turbulenssia ja sitä tunnetta putoamisesta mikä siitä tulee. Jotenkin takaraivossa kuitenkin on tieto ettei se pudota voi. Ainakaan kovin todennäköisesti! Mutta hemmetti se pelkkä pelko persuksissa on niin kamalaa ja ahistavaa.
      Oon itekkin ollut hirveässä turbulenssissa muutaman kerran. Budapestistä Helsinkiin oli turvavyövalo pois päältä vain 10min ja Helsingistä Riikaan oli äärimmäisen pomppuista. Lisäksi kerran Atlantin yllä matkalla Arubalta kotiin oli neljän tunnin keinuva turbis. Olin kuulemma hymyillyt ja naureskellut unissani. Vedin ihan kiitettävästi valeriaana/inkivääriteetä ja pahoinvointilääkettä ennen matkaa. Silloin ne oli hyvässä käytössä 😀

  • Reply Riikka tiistai, kesäkuu 28, 2016 at 06:06

    En ole itse vielä pahaan turbulenssiin joutunutkaan, mutta mua ei pelota niinkään että kuolen vaan se oksentaminen! Matkapahoinvointi, pieni purkki taivaalla josta ei pääse ulos, ja oksennusfobia ei ole mukava yhdistelmä. Lykkäsin pelkoni takia koneeseen astumista niin pitkään että lensin ensimmäisen kerran vasta 24 vuotiaana. Paniikki tulisi jos joku ympäriltä alkais oksentaa ja hermostuksissaan sitä kehittää sitten itselleenkin paljon pahemman olon kuin mitä todellisuudessa olisi… No ei auta, jos haluaa nähdä maailmaa ja näin ulkomailla asuvana tavata perhettä, on pakko nämä matkat vaan kärsiä.

    Onko sulla vinkata jotain erityisen toimivaa lääkettä matkapahoinvointiin?

    • Reply Maarit Johanna tiistai, kesäkuu 28, 2016 at 20:14

      Se on kyllä kamalaa! Minun muistikuvat juontaa samaan asiaan lapsena. Lentäminen oli kamalaa siksi kun alkoi oksettamaan ja se oli vielä hirveämpää pelkoa kuin se, että kone tipahtaisi. Turbulenssi aiheutti eniten juuri pahoinvointia. Silloin ei muistaakseni ollut edes sen kummempia lääkkeitä. Oksennuspussi vain kainaloon ennen koneeseen nousua. Ymmärrän kyllä siis sun tunteet. :/ Ite olen viimeksi yökkinyt koneessa alle kymmenen vuotiaana. Sen jälkeen on ollut joko tasaisia lentoja tai hyvät lääkkeet.
      Mie ite käytän Postafenia, jonka olen todennut toimivaksi lääkkeeksi. Suomen sisäisillä lennoilla tai alle 2,5h matkoilla otan puolikkaan tabun tuntia ennen lennon lähtöä ja pidemmillä matkoilla kokonaisen. Siihen päälle saatan juoda inkivääri- tai valeriaanateetä. Jälkimmäistä ainakin jos haluan myös nukahtaa. Inkivääri auttaa matkapahoinvointiin myös. Icelandairin lennolla tarjottiin kerran porkkanainkiväärishotti ennen lennon lähtöä! Postafen kyllä myös nukuttaa hyvin varsinkin jos on tiedossa valmiksi yötä vasten pitkä lento. Olen myös kuullut jostain magneettirannekkeista, jotka veisivät pahan olon pois, mutta en uskalla kyllä lentää ilman oikeita lääkkeitä. 🙂

  • Reply Jenna / With huge passion for life tiistai, kesäkuu 28, 2016 at 15:26

    Hienoa, että lento sujui lopulta niin mainiosti 🙂 Lentopelko on kyllä outo fiilis. Nykyisin alan olla jo suht sinut lentämisen kanssa, mutta aina se laskeutuminen vaan jännittää. Nousua en ole ikinä pelännyt. Turbulenssiakin oppii sietämään, mutta ukkosmyrskyssä lentäminen on pahinta horroria. Siihen ei voi tottua :/

    • Reply Maarit Johanna tiistai, kesäkuu 28, 2016 at 20:16

      Ai sulla on laskeutuminen! Mulla taas on siinä vaiheessa jo sellainen olo, että pomputtakoot miten vain, mutta lento on kohta onneksi ohi 😀 Noustessa ärsyttää, kun tietää kaiken mahdollisen pomputtelun olevan vasta edessä päin.
      Ukkonen on hirveintä mitä tiedän. Ei kyllä haittais vaikka ei koskaan tarvis kokea sellaisia lentoja uudelleen.

  • Reply Vintagella tiistai, kesäkuu 28, 2016 at 21:00

    Mä niin tiedän ton tunteen! Viime reissulla Suomeen mä aikaistin lentoa ja maksoin toistasataa euroa siitä ilosta, ettei tarvinnut lähteä matkaan tuollaisessa kelissä.

    Munkin lentopelkoni aaltoilee eli joskus kun takana on monta hyvää ja tasaista lentoa, ei jännitä juuri yhtään ja koneessakin syke pysyy suhteellisen rauhallisena. Mutta sitten jos on kokenut vähän enemmän turbulenssia tai tuulisen laskeutumisen, joutuu puristamaan käsinojia rystyset valkoisina eikä mikään taas auta pienessäkään tärinässä.

    Mä olen pyrkinyt luomaan itselleni pieniä rutiineja lentoja varten. Lentosukat on esimerkiksi yksi. Ne on muutenkin ihan hyödylliset, mutta tärkeät erityisesti mun mielelleni. Sukat vain tarkoittaa sitä, että edessä on taas yksi rutiinilento, ei mitään sen kummempaa..

    P.S. Norwegian on mun suosikkini, uusi fleet ja wifi koneissa. Hyvä valinta!

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 29, 2016 at 20:31

      Oho maksoit niin paljon! Mulla ei yleensä ole mahollisuuksia muutella lentoja varsinkaan noin kalliilla hinnalla. Varmaan silti sitten pelkäisin sitä omaa lentoani 😀
      Mulla on sama homma tuossa miten se lentopelko menee. Viime vuosi oli kyllä lentojen puolesta oikein tasainen ja se vaikutti tietenkin siihenkin, ettei pelottanut seuraavat lennot paljon ollenkaan. Mutta joskus säätila yksin saa sellaisen fiiliksen että oksat pois. Rutiineja multa löytyy myös, mutta nekin on välillä vaihdelleet. Niistä olen tainnut jossain postauksessa kertoakin. Ainoa mikä ei ole muuttunut on se, että nousuun mulla on tietty musiikki joka helpottaa siihen asti kun turvavyön merkkivalon pitäisi sammua.

      Hyvä kuulla että sulla on Norskista hyviä kokemuksia! Mullakin on, mutta niistä vaan on niin pitkä aika 🙂

  • Reply pienimaailmanvalloittaja keskiviikko, kesäkuu 29, 2016 at 17:08

    Kuulostaa niin tutulta. Se on jännä että välillä lentopelko vähän hellittää, mutta joskus se palaa kahta kauheampana takasin. Yleensä Rovaniemi Helsinki väli menee ihan ok, mutta joskus se pelko ehtii jo tuossa välissä natkaan. Mulla ainaki tuo pelko vielä pahentuu jos menee vähän aikaa lentämättä. Käytän muuten tota samaa ajattelutapaa. Mietin kans aina kun pelottaa että hei noi lentoemännät tekee tätä työkseen 😀

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 29, 2016 at 20:32

      IHAN SAMA juttu mulla. Pitkät tauot alkaa taas ruokkimaan pelkoa. On ne lentoemot aikamoisia 🙂

  • Reply Tyyne torstai, kesäkuu 30, 2016 at 10:31

    Voi ei miten ikävä seuralainen sulla on. Mä en varmaan osaa sanoa mitään kovin fiksua, koska en voi olla vertaistukena, mutta koska mä teen harrastuksekseni ns. vaarallisia asioita mä tiedän kuinka hallitsen niihin liittyviä pelkoja.

    Mä uskon, että todellisuutta luodaan puheilla, joten en halua puhua pelottavista asioista niin, että mässäilen sillä, mitä voisin pelätä. Jos sanon, että pelkään pimeällä kotimatkalla pensaiden rapinaa ja pusikosta seuraavia kiiluvia silmiä, mä alan kuulla tuulen rapinana ja näen grilliruoan kiiltävän käärepaperin vaanivana katseena. Mielikuvista tulee todellisuus.

    Lisäksi uskon, että pelon hallintakyky on taito siinä missä mikä tahansa muukin taito. Ja jos se on taito, sitä voi kehittää. Mä kehitän sitä sillä, että menen pelkoa kohti. Kun kohtaan jotain, mikä minua pelottaa tutustun pelkoon paremmin eikä se yleensä olekaan niin pelottavaa. Pelkoa kohti mennessä mietin, onko pelkoni aiheellista ja tarpeen. Kyllähän pelkääminen joissakin tilanteissa on fiksua, järkevät pelot pitävät ihmisen elossa. Turhat pelot ovat turhia, mutta nekin pyrin mielessäni kartoittamaan sillä tavalla, että tiedostaisin mistä ne kumpuavat ja taas pelko hälvenee.

    Pelätessä mä yritän myös muistaa, että kukaan ei katso pelokasta minua pelokkaana arkana jäniksenä, joka ei uskalla, vaan muut kannustavat. Kaikki tietävät millaista on pelätä, eikä muille toivota pelon edessä epäonnistumista, vaan pelon ylittämistä. Siksi peloista voi puhua.

    Pelottomia lentomatkoja! 🙂

  • Leave a Reply