Blogiin on pikkuhiljaa kehkeytymässä kunnon retkeilyteema näin kevään kunniaksi eikä se haittaa ollenkaan! Talviretkeily oli ihan mielettömän hauskaa kun tälle keväälle sai viimeinkin hommattua kunnon varusteet ja oli sitä aikaa lähteä. Meitä kelitkin kohtelivat kuin kuninkaallisia, joten jos jostain vain voisi valittaa, niin ettei sitä aikaa ottanut vielä tätäkin enemmän ulkoiluharrastukselle. Tietää tulevaisuutta ajatellen nyt paremmin mikä se oma juttu on, ja mihin sitä haluaa vapaansa ja rahansa kuluttaa. Tähän. Kotona, ulkomailla tai autoreissuillakin.
Markun kanssa käytiin maastopyöräilemässä. Tai Markku kävi ja mie kävelin ne pätkät mihin minun pyörä ei päässyt. Keskimmäinen kuva on Kumputunturin mutterimajalta. Oikeassa reunassa on polku Lapin Yliopiston lähistöllä sijaitsevalle lintutornille.
Näkötorneilla hengailua on harrastettu Rovaniemellä muutenkin! Täältä niitä löytyy, ja näköaloja muutenkin 🙂
Tämä kevät on ollut opettavainen kotiseutuun tutustumisessa sekä kotoisassa Pohjois-Skandinaviassa. Björkliden, Riksgränsen, Kiiruna, Pajala, Ivalo, Nuorgam, Utsjoki, Varanger… Ja toki Lapissa kaikki hauskat tunturit ja Rovaniemen lähivaarat. Kilometrejä on autoretkillä kertynyt muutamasta tuhannesta ylöspäin ihan vain siitä ilosta, että pääsee vähän suuntaamaan kaukoputkea taivaalle, suksimaan puuterissa jalkansa rakoille tai ihan muuten vaan hillumaan jonnekin keskelle korpea. Onneksi meillä on myös jo kesä! Se tulikin tänne ihan yhtäkkiä, reilussa viikossa. Me lähdetään ulos, vaikka keli ei välttämättä oliskaan just vielä ihan niin hyvä, että polku olisi sula tai kengät säilyisi retkellä kuivina. Niin, ei mulla Kumputunturin viime viikon reissullakaan ollut kuin kympin kävelykengät jalassa. Ei sattunut Sodikseen retkeilykamppeita matkaan, joten lähettiin niillä mitä päältä löytyi. Ei se liikkuminen silti tunnu miltään pöljältä eräjormailulta, vaan ihan maailman parhaalta harrastukselta. Kyllä Lappi on niin älyttömän hyvä paikka olla just nyt!
Ounasvaaran rinteeltä on aika huikaisevat näkymät Rovaniemen keskustaan, kunhan kiipeää näkötornille!
Tulevana kesänä valloitamme varmasti enemmän tuntureita ja vaaroja kuin koskaan aikaisemmin. Vihdoinkin asumme molemmat melkeimpä jo samalla paikkakunnalla ja edes samassa maakunnassa kesän ajan! Teltta odottaa tulevia reissuja ja mie ootan pitkiä viikonloppuja. Lappi-jutut tulee saamaan paljon jatkoa. To be continued… 🙂
Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!
25 Comments
Loppukesää ja Lappia taasen kovasti odottaen. Kiitos postauksesta, jolla pääsi taas vähän fiilistelemään. Ja jos löytyy uusia hyviä tunturivaelluskohteita, vinkkailepa.
Jee oot taas tulossa Lappiin! Kumputunturia en vois enempi suositella jos et ole jo siellä käynyt 🙂 Eiköhän meillä tässä tule kesän aikana uusiakin kohteita käytyä. Kirjoittelen tänne toki heti kaikki parhaat palat.
No apua mitä maisemia teillä! Mä niiin ikävöin luontoa täällä, Saksahan on tosi suuri ulkoilumaa mutta Düsseldorfin keskustan lähettyvillä on todella vähän luontoa – sitä pitää aina lähteä etsimään. Voi kun olisi nuo maisemat heti ovella:)
No mie oonki näihin ihan rakastunu! Rollo näytti ihan uusia puolia kun lumet suli. Oon niin onnellinen, että keskellä mettää oleva näkötorni on oikeasti vartin kävelymatkan päässä kotoa. 🙂
Saksassa oliskin Alpeilla nähtävää, mutta eihän ne tosiaan sinne Dusseldorfin keskustaan näy, vaikka kuinka yrittäis. Onneksi teillä on helppoa siitä lähteä vaikka junalla maaseudulle fiilistelemään ^^
Lapin kesä on multa täysin kokematta. Kyllä sekin pitää joskus toteuttaa. Mutta mites ne hyttyset, onko niitä oikeasti tosi paljon? 😀
Mun on melkein pian sanottava, että moneen vuoteen ei ole tullut koettua kunnollista kesää. On ollut ihan hemmetin surkeat kelit. Tämä kesä näyttää jo nyt tosi hyvältä ja otolliselta! Povataan tästä ihan kunnon retkeilykesää. 🙂
Tunnustan miettineeni joka talvi miksi en taaskaan kesällä ottanut kotipaikkani rannassa aurinkoa. No, kesällä taas muistan, ettei se ole auringosta eikä edes lämmöstä kiinni. Seuraa on vain itikoista niin mahoton, että rauhassa lekottelu joen varrella on ihan mahdottomuus. Toki saa hyttysiltä olla rauhassakin. Tunturivaelluksilla on yleensä sen verran tuulista, ettei hyttyset vingu korvissa. Jos kuitenkin eksyy vaikka soisille metsille, voi olla hyvä pitää offipullot ja hyttyshuput matkassa. Syksy taitaakin oikeastaan olla meidän suosikkiaikaa metsäseikkailuille. Silloin on sekä hyttysten, polttiaisten ja mäkäräisten aika ohi. 🙂
Ei se varusteista oo kiinni! Mäkin tosiaan vedin Kiinassa vaellukset yms ihan perus Nikeilla ja hyvin meni. 😀 Edelleen samat popot käytössä niin kaupungilla ku lenkilläkin. 😀 Teillä on kyllä hienot puitteet retkeilylle, jotenkin musta tuntuu että täällä etelämmässä on vähän tylsät… Ostin kyllä just Ruotsista oikein sellasen tukevan päiväretki-/retkeilyrepun itelleni, odotan että pääsen pian testaamaan. 🙂
No ei se kyllä tosissaan olekaan! Tärkeintä taitaa olla vaan into lähtiä ja mulla ainaki pakko olla tarpeeksi vettä matkassa. Muuten lähen kyllä melekeen missä kamppeissa tahansa! Oon varmaan blogissa jo joskus kertonutkin, että siskon miehen naispuoleiset brittisukulaiset Lapissa ollessaan halusivat patikoida hiekkapolkua ametistikaivokselle Luostolla. Heillä oli häihin tuodut korkeakantaiset sandaalit matkassa ja niillä mentiin, koska muita ei ollut 😀 Toisilla oli patikkamatkalla sitten flipflopit. Heh 😀
Munkin pitäs ostaa muuten uus reissureppu! Haaveilen sellaisesta mini-Kånkenista, johon mahtuis vaan juotavaa ja joku ihan pieni eväs. Ei tulis vahingossakaan otettua liikaa kannettavaa.
Ai niin, tervetuloa muuten Rolloon ja Lappiin visiitille kesäaikaan! 🙂
No tännää ollaan selkeesti samoilla linjoilla paitsi että voi että ku täälläki ois kukkulaa mitä vallottaa! Toivotaan vielä oikein hyvvää kesää, että reissut olis kahta kauniimpia!
Mie piän sormet ja varpaat ristissä että saahaan aurinkoinen, vähäluminen (tirsk :D) ja itikaton kesä! Mie oon kyllä onnenpekka kun naapurissa on vaara täynnä polkuja 🙂
Tulkaapa Inarin perukoille joku kesäviikonloppu niin mie vien teijät järvelle! Tai sitten teen vastavierailun Sodiksen/Rollon maisemiin.
Hei varmasti muuten tullaan! Järvi nimenommaanki kiinnostelee hyvin 🙂 Kuulemma sielä Partakossa olis parhaimmat auringonottomahollisuudet, joten kyllä jees nam tullaan!
Ja tänneki saa tietenki tulla, tervetuloa vaan ^^
Partakon auringonotossa on hienoa (niinä vuoden ainoina hellepäivinä) se, että jos menee tarpeeksi kauas järvelle, niin ei ole enää sääskiä! 😀 Jee tulkaa!
Mie ennustan, että tänä vuonna hellepäiviä ollos monta ja sääskiä nolla! ^^
Ihanaa! <3 Mitäs sitä muualle edes kaipailemaan, kun kotiovelta alkaa tuollaiset näkymät. Ihana Suomi! Yritän itsekin koluta omia kotikulmia tänä kesänä entistä ahkerammin, ja jos ilmat vaan pysyy läheskään yhtä hyvinä kuin tähän asti, tavoitteena on ulkoiluttaa kajakkia niin paljon kuin mahdollista!
Mulla on kyllä just sellainen fiilis, että mitäpä sitten vaikka Rovaniemi onkin kesän lentomotissa?! Nyt tutustutaan Ounasvaaraan ja Lappiin kerralla intensiivisemmin 🙂
Oon niin kade kajakista. Me asutaan Oukun lisäksi myös Ounasjoen naapurissa. Oi kun olis kanootti tai kajakki, niin mahdollisuudet olis rajattomat ^^
Ihana Lappi! Ja ihanaa, lisää Lappi-juttuja! Lapin helvetti on muuten kiva visiittikohde, jos et ole vielä poikennut?
Ihana ihana ja ihan varmasti lissää juttuja tulossa kesän mittaan kyllästymiseen asti 🙂
Tuopa pittää heti googlettaa, kiitos vinkistä!
Mua on kanssa koko ajan alkanut enemmän ja enemmän kiinnostamaan retkeily, vaellus, luonnonpuistot ja kaikki vastaava. Asiat, joiden luulin ennen olevan niin ei mua! Suunnittelenkin tässä menemistä lähialueen luonnonpuistoihin retkelle vapaapäivänä. Tosin noin upeita maisemia ei taida tässä lähellä olla 🙂
Kuulostaa ihanalta 🙂 Mulla tuli kans tämä innostus ihan pikkuhiljaa. En jotenkin osannut arvostaa ympäristöä ja luonnossa liikkumista sitten tippaakaan jossakin teini-iässä. Mielenosoituksellisesti lähdin niinä harvoina kertoina luontopolulle tyllihameessa tai joskus jopa korkkareissa ja tietenkin kuulokkeet korvilla. Ettei vahingossakaan kuulisi blackmetallin läpi mitään linnusirkutus-höpölöpöä. 😀 Sodankylän välittömässä läheisyydessä luonto ei mitenkään erikoista ollutkaan. Ja koska suomaisemaa ja vaaroja oli oppinut näkemään pienestä pitäen, ei niitä osannut pitää mitenkään ihmeellisinä.
Kun Markku tuli Lappiin ja mentiin yksiin, se vei minut heti luontoon, korkeille paikoille ja hienoihin paikkoihin patikoimaan. Siinä ne silmät sitten aukeni pikkuhiljaa 🙂
Suomen Lappi houkuttelisi todella kovasti! Luonto siellä on niin upeaa, karua, mutta samalla kiehtovaa. Minä olen aina tykännyt liikkua luonnossa ja matkoillakin mieluummin luontoon kuin suurkaupunkeihin. En toki ole mikään eräjorma, eli luontomatkailu tarkoittaa minulle muutaman tunnin kävelyretkiä. Ihanaa, kun lapset kasvavat (nuorin nyt 5v) ja jaksavat jo myös pidempiä kävelyretkiä. Ja etenkin tuo nuorin on ihan intona luontoretkiin, mitä vaikeampi kulkea sitä hauskempaa! Etenkin kaikki kiipeämistä vaativat jyrkänteet ovat hänelle mieleen 😀 Parempiin varusteisiin pitäisi kyllä itsekin alkaa panostamaan.
Luontomatkailu on hauskaa pienissäkin määrin! Joskus pelkkä parin tunnin retkikin riittää ja siitä saa energiaa 🙂 Ihan vaikka niillä suurkaupunkilomillakin puistovisiitit on niitä mielenkiintoisimpia kohteita. Lapsille retkeilyn opettaminen on varmasti hauskaa. Vitsi kun täälläkin olisi jotain jyrkänteitä kuten vaikka eteläisessä Saksassa! Onneksi metsäpolut voi olla jännittäviä ihan omalla tavallaan 🙂
Innostava postaus, joka vain pahensi tätä lähiretkeilykuumettani! 🙂
Kiva kuulla ^^