Yleinen

Vappu Rollossa: Sushia, seikkailua ja stromatoliitteja

tiistai, toukokuu 3, 2016

Taitaapi olla takana ensimmäinen vappu neljään vuoteen, jota ei vietetty Helsingissä. Facebook on avuliaasti muistuttanut viime päivinä miten tasan kaksi tai kolme vuotta sitten on juhlittu vappua kirsikankukkien alla tai hauskalla hotellilomalla. Tänä vuonna tuleva Berliinin matka sotki hiukan suunnitelmia, ja päätettiin jäädä vapuksi Rovaniemelle. Pikkuisen surumieliset fiilikset oli aattona, kun Helsingissä olisi ollut kaveriporukkaa liikenteessä ja me oltiin toisella puolen Suomea. Rovaniemen vappu ei mitenkään voita riehakkuudessaan Helsingin meininkiä, mutta tänä vuonna vaihdettiin ihan mielellämme pussikaljat Tuomiokirkon portailla munkinpaistotalkoiksi ja sushi-kinkki-syömingeiksi Pöykkölässä serkuilla.

Skoolattiin lehtikuohua ja simaa ja vedettiin napamme ihan yli Wakkanai Sushista haettuja nigireitä ja uramakeja, Hai Longin härkää, kotitekoista salaattia ja nuudeleita. Tunnelma oli korkialla ja ruoka ihan älyttömän hyvää. Heti perään Taru sai vaivattavakseen munkkitaikinan, jonka noustessa me muut sulateltiin ulkona kirkkaassa kelissä.20160430_14150720160430_141455

Rovaniemi oli vastaanottanut ensimmäisen kesäpäivän kreivin aikaan! Celsiukset kipusivat jopa seitsemääntoista asteeseen ja ulkona tarkeni ihan paitahihasillaan, ainakin vähän aikaa kerrallaa. Lumet ovat sulaneet melkein kokonaan ja aurinko paistoi reteesti viimeisillekin harmaille lumikasoille.

Sitten me paistettiin munkkeja. Niitä tuli kunnioitettavat nelekytä kaks. Mutta oli meitä syöjiäki kuus plus yks, joka söi hedelmiä ja muuta terveellistä. Kolmasosaan tuli päälle suklaata, ja kolmasosaan vaalianpunaista sitruunasokeria. Loput sokeroitiin. Kauhiasti väiteltiin minkä makuinen oli loppujen lopuksi parasta, kun kerettiin istahtaa munkkipöytään viimeisten simapullojen kanssa ensimmäistä kertaa ihan ulos terassille. Oli pakko maistaa jokaista, enkä edelleenkään osais päättää. Munkit vain vei kielen mennessään!20160430_174131

Illalla istuttiin nauttimassa ensimmäisiä parvekemimosoja pitkän kävelylenkin jälkeen. Vappuaaton kruunasi upea auringonlasku, jota sai olla ihastelemassa ihan keskenään. 20160430_20523220160430_204646 20160430_20455920160430_215723Rentouttavan aaton jälkeen oli helppo laittaa pää tyynyyn ajoissa maha vieläkin täynnä sushia, nuudeleita, munkkeja, kuoharia ja lehtikuohua. Jes nam, tätä joskus lisää.

Seikkailupuisto Huima avasi Vapuksi

Markku on hehkuttanut jo kauan Pyhtäällä Siriuksen yhteydessä sijaitsevaa seikkailupuistoa. Viime vuonna Rovaniemelle aukesi oma puisto, Huima! Vapun kunniaksi Santasportin yhteydessä Ounasvaaralla sijaitseva Huima aukaisi ovensa päiväksi ja helatorstaiviikonloppuna on sama luvassa. Kesäksi ovet aukeavat varsinaisesti vasta 1.6. Harkittiin mennäänkö salille vai Huimaan, mutta seikkailufiilikset vei voiton, olihan kuitenkin vappu. Sisäänpääsymaksu 22€ maksettiin mielellään, kun hoksattiin vielä miten rauhassa saadaan olla koko puistossa. Meidän lisäksi porukkaa oli ihan kourallinen. Ensikertalaisena oli helpompaa tasapainoilla ja kerätä rohkeutta, kun ei ollut perässä jonoa.

Menossa vaijeriliukuun!

Menossa vaijeriliukuun!

20160501_134140

Seikkailupuiston ikäraja on 4-vuotta. Mulla oli odotukset aika lällystä paikasta, joka olisi melkeimpä lähinnä lapsille tarkoitettu. Tämä extremelajien pelkääjä oli kyllä väärässä! Helpoimmallakin radalla ainaki multa otettiin luulot pois, koska alussa piti jo tehdä pitkä hyppy ja mulla oikeasti valahti polvet jo veteläksi siinä vaiheessa. Onneksi Markku meni eeltä ja mie vain seurasin esimerkkiä. Oli hassua hoksata, että Markulle supervaikeat kohdat oli mulle aika helppoja. Tasapainoilu on vissiin enemmän minun alaa. Markku pärjäsi paremmin, jos tarvittiin pitkiä askeleita. 20160501_140650DSC_056420160501_143304

Keltainen, oranssi ja punainen rata menivät aika helposti, mutta sitten mulla alkoi vauhti hidastua. Ei ollut tämä mikään lasten temppurata ei! Viimeiselle radalle en päässyt ollenkaan. Kolmelle vaikeimmalle radalle piti kiivetä tosi kiikkeriä portaita tai heiluvia kiipeilytauluja pitkin. Vaikeintakin yritin, mutta hauisparkani eivät todellakaan jaksaneet punnertaa minua ylös. Seurasin alhaalta Markun menoa ja vitsi miten olin kade, kun katsoin reittiin kuuluvia vaijeriliukuja korkeuksissa! Huimaan ollaan rakentamassa tämän kesän aikana uusia ratoja, joista yksi tulee olemaan haastavampi, kuin yksikään aikaisemmista. DSC_0577DSC_0563(1)Seikkailupuisto Huima ei ollut muutamia kohtia lukuunottamatta kovinkaan fyysinen. Tarkkuutta, tasapainoa ja suunnitelmallisuutta tarvittiin paljon enemmän. Fysiikkaa kuitenkin tarvitaan reittien alussa noustessa korkeuksiin. Saimme kulutettua hauskasti melkein pari tuntia ja treeneihin ei samana päivänä tarvinnut enää mennä. Raittiin ilman myrkytys oli myös taattu, samoin järkyttävä nälkä. Puisto sopii ihan kaikille, myös aikuisille! Kuten sanottua, riippuu paljon ruumiinrakenteesta, omista vahvuuksista ja myös päänsisäisistä asioista, mitkä asiat ovat helppoja ja mitkä haastavampia. Me ainakin innostuttiin, ja tullaan varmasti kesällä käymään uudelleen!

Kivien kertomaa

Huiman jälkeen maistui päikkärit, mutta illalla piti päästä vielä kävelylenkille. Suuntasimme erilaiselle reitille kuin tavallista, ja löysimme itsemme pian Geologian tutkimuskeskuksen takapihalta. GTK:n rakennuksen edessä on suuret kultamalmikivet ja yksi kimpale malmia Kevitsastakin, ja tutkailimmekin malmeja kiinnostuneina. Olimme jo jatkamassa matkaa, kun huomattiin takapihallakin lymyilevän usean ison lohkareen. Siellä oli ihan kunnon kivinäyttely! Geofyysikko oli tosi innoissaan, samoin tämä harrastelija. 20160501_18325820160501_183248Olen vieraillut useita kertoja tien toisella puolella sijaitsevassa Petsamo salissa kuuntelemassa siskoni kuorolaulua, mutta näitä GTK:n kiviä en ollut hoksannut missään vaiheessa! Malminetsintäfirmassa työskennelleelle ja työskentelevälle tämä oli hauska ylläri ja uusi tuttavuus, jonka voi näyttää Rollossa visiteeraaville asiaan vihkiytyneille kavereille. Kaikillahan ei kivet ihan samalla tavalla kiinnosta 😀

Näitä Tervolan stromatoliitteja meillä on ollut suunnitelmana lähteä katsomaan ihan paikan päälle. Stromatoliitti on tuollainen hiukan simpukankuorimainen kivimuodostuma, joka on käytännössä syanobakteerifossiili. Todiste ehkä maailman vanhimmasta elämänmuodosta!

Näitä Tervolan stromatoliitteja meillä on ollut suunnitelmana lähteä katsomaan ihan paikan päälle. Stromatoliitti on tuollainen hiukan simpukankuorimainen kivimuodostuma, joka on käytännössä syanobakteerifossiili. Todiste ehkä maailman vanhimmasta elämänmuodosta!

20160501_183604

20160501_183503

Geologian harrastajalle kohde on mielenkiintoinen, mutta kivilajien ihailijoillekin mukava. Kivet on nopeasti nähty, ja voi lähteä katselemaan mitä muuta on Rovaniemellä tarjota. Ohikulkijalle se on positiivinen yllätys, mutta geologiaa harrastavalle sitäkin mieluisampi!

Sellainen oli meidän vappuviikonloppu! Sen jälkeen Lapissa on vain lämmennyt ja lämmennyt. Asteet nousevat Keski-Lapissakin melkein viiteentoista ja lumet sulavat vauhdilla. Tällä hetkellä allekirjoittanut katselee Sodankylän kotona blogiluonnostaan, jossa on ainoastaan surkeita kännykällä otettuja kuvia. Onneksi takuuhuoltoon lähtenyt kamera odottelee postissa Rovaniemellä Berliinin reissuun lähtöä. Sinne seuraavaksi. Ehkä sieltä kotiin palatessa olis jo kesä.

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa, instagramissa ja snäpissä @maaritjt

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anna / Muuttolintu keskiviikko, toukokuu 4, 2016 at 08:15

    Seikkailupuisto näyttää kyllä huimalta, tuonne pitäisi kyllä lähteä päästämään sisäinen lapsi valloilleen 🙂 Ihana vappu teillä on ollut. Itse seurailin vaan muiden vapunjuhlintaa somekanavilta, meillä jäi tänä vuonna vappu väliin. Vähän oli kyllä simaa ja munkkia ikävä. Ehkä ens vuonna senkin edestä. 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, toukokuu 4, 2016 at 09:53

      Joo kannattaa! Onneksi noita on vähän erilaisia ympäri Suomea niin varmasti pystyisi käymään ainakin jossain teidän reissulla 🙂 Munkille ja simalle heti kun pääsette Suomen kamaralle ^^ Onneksi muuten on snäpit ja instat, niin päästään meki täältä katteleen vaikka niitä Sydneyn ilotulituksia aina uudenvuoden aikaan. 🙂

  • Reply Anu torstai, toukokuu 5, 2016 at 00:17

    Oi, nuo öiset kuvat! Rovaniemen kesäillat ja -yöt näyttää just tuolta. Iskipä koti-ikävä (ja jännä se on, että Rovaniemi on aina vaan koti mulle, vaikka oon asunut siellä alle viisi vuotta ja muuttanut pois jo yli seitsemän vuotta sitten) <3

    Tuosta kivinäyttelystä en ole tiennyt mitään, vaikka alue vanhan lukioni vieressä on sen verran tuttu, että tunnistan sen tuosta yhdestä kuvasta, jossa poseeraat. 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, toukokuu 5, 2016 at 10:02

      Mie vielä ootan, kun yötön yö oikeasti alkaa! Silloimpa vasta onkin nättiä ja ihanaa. 🙂
      Toiset paikat ne vaan tuntuu enempi kodilta kuin toiset. Mulla Akureyri Islannissa kummittelee niin kovasti, että muuta tänne, tänne, täällä sun olis hyvä taas olla. Alle puoli vuotta ja tuollaiset vibat! Onneksi nyt sentään asun Rovaniemellä, joka ihmeellisen ihanasti on myös kotiuttanut.
      Joo, voi vitsi mikä ylläri oli ees löytää tuo. Ihan Oukun lukion vieressä ja noin piilossa. 😀

    Leave a Reply