Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Maisemareitillä Låktatjåkkon tuvalle

torstai, maaliskuu 31, 2016

Matkamessuilla kävin Ruotsin ständillä kyselemässä mitä kannattaisi tehdä talvella Björklidenissä. Arvasin heti, että tulee juttua laskettelusta, mutta mepä ei Markun kanssa lasketella. Jokainen tyyppi, jonka kanssa juttelin mainitsi Låktatjåkkon, eli tuttavallisemmin Låktan. ”Sinne teidän pitää mennä aivan ehdottomasti! Ette ole käyneet koko Björklidenissä, jos ette sinne mene! Normaalisti porukka menee sinne helikopterilla tai kelkalla ja sitten hiihtää alas. Voi sinne toki hiihtää ylöskin, mutta se on aika rankka. Jos tykkää ja tietää, että kestää niin mikäpä se siinä!” Me siis päätettiin jo kotona, että yhden kokonaisen päivän käytämme hiihtoretkeen Låktaan ja takaisin. 9km suuntaansa, ei se ole paljon mitään. Ollaanhan me silloin tällöin käyty hiihtämässä paria kymppiä. Kartasta korkeuserot olivat ihan nähtävissä, mutta reitillä se tuli sitten ihan konkreettisesti esiin. Låkta on Ruotsin korkeimmalla sijaitseva ravintola, sekä hotelli. 1228 metriä merenpinnasta. Vertikaalisesti nousimme yli 700m sillä yhdeksän kilometrin matkalla! Seitsemänsataa metriä! (Ja tämä kyseinen tieto perustuu silkkaan olettamukseen, kuinka korkealla Hotel Fjället on Torneträskin pintaan verrattuna. Veikkasimme paria sataa metriä :D)

Ensimmäinen ylämäki lähti tästä.

Ensimmäinen ylämäki lähti tästä.

Ajoimme auton reitin lähtöpisteeseen Hotel Fjälletin pihalle. Vaihtoehtona olisi ollut nousta Kåppas-hissillä ylös rinnettä ja helpottaa nousua jonkun verran. Epäiltiin karvapohjasuksiemme käyttäytymistä ankkurihississä ja päätettiin mennä ihan perinteiseen tyyliin. Onneksi otimme seikkailusuksemme, sillä tavalliset murtsikkasukset olisivat osoittautuneet hyödyttömiksi jo heti ekassa ylämäessä. Lisäksi se oli pelkkä lumikissan vetämä reitti ilman perinteistä latua. Tavallisilla suksilla tuo retki olisi ollut meidän tapauksessa sulaa hulluutta. Koko reitin alku oli ylämäkeä. Ihan järjettömän jyrkkää, pitkää ja sellaista puurtamisen tunne päässä noustavaa mäkeä. Pääsi suksien nousukarvat heti käyttöön ja vitsi, että oltiinkin niistä tyytyväisiä! Etenimme reilu kaksi kilsaa tunnissa ja pidimme paljon kuvaus- ja juomataukoja. Haaveiltiin, että seuraavan tai sitä seuraavan jyrkän mäen takana alkaisi jo Låktan maja näkymään. No ei todellakaan näkynyt. Ylämäkiä tuli ylämäkien perään ja lyhyet alamäet toivat vain hetken helpotusta. Vaikka reitillä ei tavallista latua ollutkaan, olisin toivonut jonkinlaisia merkkejä kertomaan kilometreistä. Oltiin ihan kujalla kuinka pitkä matka oltiin edetty. Björkliden to Låktatjåkko (19)Björkliden to Låktatjåkko (25)Björkliden to Låktatjåkko (29)

Välillä vähän energiapullaa!

Välillä vähän energiapullaa!

Moottorikelkat ja lumikissa menivät meidän ohi muutamia kertoja ja nähtiin myös suuri perhe, joka oli kävellen liikenteessä pulkat matkassaan. Huh hui! Me jatkettiin puurtamista. Markun askelmittari piippasi 10 000 askelta jo reitin puolessa välissä ja aiheutti meille turhia toivoja siitä, että oltaisi ihan pian perillä. Tarkistettuna GPS:stä oltiin vielä yli kolmen kilsan päässä ja edessä odottaisi vielä kosolti mäkiä sekä ylös että alas. Se tunne kun Låkta kolmen ja puolen tunnin rehkimisen ja vesipussin tyhjentymisen jälkeen alkoi jo näkymään oli aika euforinen! Se taas ei, että viimeiset pari sataa metriä olisivat melkoisen äkkijyrkkää ylämäkeä. Siinä vaiheessa mullekin alkoi tulla pari kirosanaa mieleen. Jotenkin ne voimat riittivät pihalle ja Markku joutui ottamaan sukset multa jalasta. Olin niin uupunut, mutta samalla oli ihan järjetön voittajafiilis!Björkliden to Låktatjåkko (167)

Ja tässä se järkyttävä viimeinen mäki tuvalle. Miksei se kuvassa näytä niin kamalalta mitä se oli luonnossa? :D

Ja tässä se järkyttävä viimeinen mäki tuvalle. Miksei se kuvassa näytä niin kamalalta mitä se oli luonnossa? 😀

Perillä!

Perillä!

Lumiset kengät piti ensin nakata jalasta ja vaihtaa lipposiin.

Lumiset kengät piti ensin nakata jalasta ja vaihtaa lipposiin.

Ruotsin korkeimmalla sijaitsevan ravintolan menu.

Ruotsin korkeimmalla sijaitsevan ravintolan menu.

Mutta vohveleita me oltiin tultu syömään!

Mutta vohveleita me oltiin tultu syömään!

Låktatjåkkon kahvila on kuuluisa vohveleistaan ja ne me oltiin päätetty nauttia perille pääsyn kunniaksi. Markku nappasi viikon vohvelin lemon curdilla, vadelmahillolla ja kermavaahdolla, ja mie otin kunnon ruotsalaista erikoisuutta Västerbottens juustolla ja hillahillolla! Valmis tee padasta oli kamalan huonoa, mutta lämmintä. En tiedä mitä litkua olivat keittäneet, mutta siinä vaiheessa hörpin sitä kun en jaksanut nousta edes penkistäni vaihtamaan vaatteita.

Olin vähän väsyny ja punainen!

Olin vähän väsyny ja punainen!

Levättiin tuvalla melkein tunti ennenkuin käännyttiin takaisin. Pihalla oli lumikissa ja ihan pikkuisen hetken aloin miettimään miten paljon helpompaa ja ihanampaa olisi ottaa lämmin kyyti takaisin kylään. Tällä hetkellä kruunu on kuitenkin niin vahva, että meidän eurot olisi valuneet ihan hukkaan sellaisessa kyydissä. Omien lihasten voimalla lähdettiin valloittamaan alamäkiä. Tultiin varmaan ensimmäiset pari kilsaa puolessa siitä ajasta mitä meillä meni nousussa. Koitin kovasti olla reipas ja huimapäinen ja laskea jyrkistäkin mäistä, mutta en voinut itselleni mitään. Liian jyrkät mäet ja peilikirkkaat reunat alkoivat ahdistamaan ja nappasin sukset jalastani kävelläkseni jyrkimmät kohdat alas. Markku lennähti pariinkin otteeseen liian kovista vauhdeista palteeseen, mutta veikkaan, etten olisi itse selvinnyt kaatumisesta pelkällä naurun remakalla.

Takaisin tullessa varjot olivat jo pitkiä ja aurinko takana päin.

Takaisin tullessa varjot olivat jo pitkiä ja aurinko takana päin.

Björkliden to Låktatjåkko (226)

Kello alkoi olla jo monta kun hiihtelimme takaisin kylälle päin. Pian saimme todistaa aivan mielettömän hienoa alppihehkua ja nähdä myös täysikuun alkavan loistamaan pikkuhiljaa. Taas sain kaivaa sanavarastostani sen niin aliarvostetun sanan. Näkymät olivat suoraan sanottuna eeppiset. Kuun kanssa piti päästä myös vähän pelleilemään kun mahdollisuuksia oli!Björkliden to Låktatjåkko (212)Björkliden to Låktatjåkko (176)Björkliden to Låktatjåkko (192)Björkliden to Låktatjåkko (242)Björkliden to Låktatjåkko (202)

Viimeiset mäet oltiin vähän ihmeissämme. Muutama jyrkkä kohta kannettiin suksia molemmat. ”Miten voi olla mahdollista, että me ollaan päästy tästä ylös! Ja tämäkin mäki, en ees muista tätä! Tultiinko me muka näin jyrkkää rinnettä ihan aluksi, ei voi olla totta!?” Puolta kilsaa ennen Hotel Fjälletin parkkipaikkaa pyöriteltiin silmiämme jo niin paljon jyrkkyydelle, että vetasimme molemmat sukset kainaloon ja patikoimme viimeiset metrit hotellille. Kellosta oli ehtinyt vierähtää kahdeksan tuntia siitä, kun lähdimme matkaan. Markun aktiivisuusranneke kertoi meidän kävelleen 27 000 askelta. Jalat oli verisillä rakoilla, mieli ihan tyhjä ja lihaksia särki. Mutta olipahan hieno reissu!

Mulla on muuten tuolta reissulta peräisin olevat rakot kantapäissä edelleen, mutta onneksi parantumaan päin! Tulevana viikonloppuna pääsemme kokeilemaan meille ihan uutta talvilajia Nuorgamissa. En malta mitenkään oottaa! Pysykääpä siis tutkalla, ainakin insta meinaa laulaa koko viikonlopun ajan. 🙂

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa, instagramissa!

 

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Teea | Curious Feet perjantai, huhtikuu 1, 2016 at 01:12

    Oi joi mitkä maisemat! Näyttää niin kauniilta talvellakin. Ja nyt tuli ikävä noita vohveleita. Niitä tuli meidän jäätikkövaelluksen ja patikoinnoin jälkeen muutamia ahmittua :D. Muutenkin tuo rauha ja netin ulkopuolella olo oli niiiin virkistävää, mieli lepää vieläkin pelkästä ajatuksesta. Ihana virtuaalireissu tämä!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, huhtikuu 4, 2016 at 14:10

      Mie kyllä ihan rakastuin! Tuo ympäristö on ihan lumoavaa. Vohvelit ei kyllä yhtään helpota sitä fiilistä kun mietitään tullaanko uudelleen 😀 Ihan pakko päästä nimittäin! Virtuaaliretkeily on bloggaamisen parasta antia <3

  • Reply Saana · Live now – dream later perjantai, huhtikuu 1, 2016 at 09:11

    Voi ihana talvinen Björkkis! <3 Me vaellettiin Låktalle täydessä sumussa – itse asiassa meidän piti mennä sinne suoraan jäätiköltä helikopterilla, mutta kopteri joutui sumun takia jättämään meidät muutaman kilometrin päähän. Neniämme pidemmälle näkemättä seurattiin sumun keskellä vilkkuvaa oppaan sinistä takkia, ja viimein Låkta löytyi. Tosin ei mökistäkään mitään nähty, joten kiva nähdä se näin valoisissa kuvissa! 🙂 Vohvelit jäivät kyllä mieleen ikuisiksi ajoiksi, ei niitä turhaan sanota Ruotsin parhaiksi (vaikka en muualla Ruotsissa olekaan vohveleita tainnut syödä). Aika huikea hiihtolenkki teillä. Mieletön suoritus, ja ihanat kuvat jälleen kerran.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, huhtikuu 4, 2016 at 16:35

      Kiitos 🙂 Huh mikä seikkailu teilläkin! Harmi ettei ollut kunnolla näkyvyyttä, koska nuo maisemat on justiinsa se paras asia tuolla. Kelit vaikuttaa ihan tosi paljon siihen kokemukseen. Tuntureita ei vain voita yhtään mikään. <3

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. perjantai, huhtikuu 1, 2016 at 09:14

    Huikketa! Me lähdetään huomenna ekaa kertaa Lappiin. 😀 Suunnataan Luostolle viikoksi hiihtelemään, saa nähdäm mennäänkö laskettelemaan ollenkaan. Se ei kuulu meidänkään lempipuuhiin, me tykätään patikoida ja hiihtää ihan perinteisesti pitkään ja hartaasti. Kyllä vähän hävettää, että vasta yli 30-vuotiaana matkaan ekaa kertaa Lappiin! Toivotaan, ettei jää vikaksi kerraksi. Upeita maisemia odotan kovasti!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, huhtikuu 4, 2016 at 16:37

      Tervetuloa tänne 🙂 Luostolla meilläkin on mökki joten varmasti tuttuja latuja hiihtelette. Se on kyllä mukavaa seutua. Mekin hiihdetään hitaasti ja pidetään usein taukoja sellaisissa paikoissa, joissa munkkikahveja tarjoillaan 😀 Hei parempi myöhään kuin ei koskaan! Kiva että tulitte nimenomaan Luostolle ja skippasitte Levin, joka ei kyl mun suosikkeihin lukeudu ollenkaan 🙂

    Leave a Reply