Matkapäiväkirja Lontoosta || Osa 1
Matkapäiväkirja Lontoosta || Osa 2
Day 5 – Tonbridgeen uudeksi vuodeksi
Herättiin normaalisti joskus ysin kieppeillä ja checkauduttiin ulos hotellista yhdentoista jälkeen. Oltiin etukäteen tutkittu, että puoli yhden maissa perillä oleva juna olis oikein kätevä ja niitä lähtis vieläki kätevämmin ihan sillan toiselta puolelta Blackfriarsin asemalta. Me raahauduttiin sinne laukkujemme kanssa ja ehdittiin jopa aikaisempaan junaan. Edestakainen junamatka kahdelle Tonbridgeen maksoi £51. Ja mie muka olen valittanut Eskelisen Lapinlinjojen busseja kalliiksi! Matkalla ohitimme tiivisti asutettuja lähiöitä kuin suoraan Harry Pottereista ja laajoja viheröitä. Matka kesti perille noin tunnin ja lueskeltiin vain kirjojamme.
Chris oli meitä vastassa ja pian esittelikin meille jo kotikaupunkiaan ja uutta hienoa kämppäänsä. Vitsi mikä paikka! Me oltiin Markun kans heti ihan myytyjä Tonbridgelle. Ihana maalaiskaupunki, oma vanha linna ja niin vihreitä englantilaisia kukkuloita ympärillä. Saatiin opastettu kierros kaupungissa ja kierreltiin kaikki pakolliset nähtävyydet, eli käytännössä pääkatu ja se ihana linna. Lisäksi käytiin paikallisessa Waitrosessa. Mie rakastan ulkomailla käydä katselemassa ruokakauppoja. Waitrosen viinivalikoima herätti ihastusta. Onneksi uuden vuoden proseccot oli jo hommattu.
Loppuillan me syötiin, juotiin ja levättiin telkkarin ääressä. Chris oli hommannut melkoiset sapuskat ja mikäpä se siinä herkutellessa toisen tehdessä ruokaa! Lontoon ilotulitukset katsottiin telkkarista ja huh sitä porukan määrää. Vähän klaustrofobisen oli varmaan ihan fiksua pysytellä Lontoosta sen verran kaukana, että näki tulitukset telkkarista. 😀 Laitettiin jo yhdeltä nukkumaan, että jaksettaisiin seuraavana päivänä matkustaa.
Day 6 – Suomeen
Aamupalalla näki, että oli saattanut juoda lasin tai pari liikaa sitä proseccoa. Syötiin herkullisia jämiä eiliseltä ja käytiin vielä kävelyretkellä kauniilla asuinalueilla ennenkuin piti lähteä junalle. 
Oltiin varattu aikaa viisi tuntia Heathrow’lle siirtymiseen.Katsottiin siis yhdeltä lähtevä juna, kun lento lähtisi kuudelta. Chris varoitteli, että junissa saattaa olla häiriöitä pyhäpäivinä. Oikeassa oli. Istuttiin puoli tuntia lukemassa siinä junassa, jonka piti olla lähdössä. No se ei liikahtanutkaan, vaan lopulta peruttiin, kun konnari oli ilmeisesti päättänyt olla tulematta töihin. Hypättiin toiseen junaan, joka ei päässyt edes pääteasemalle Blackfriarsiin. Meidät dropattiin pois Elephant & Castlessa. Onneksi siitä pääsi suoraan tubeen. Porukkaa liikkellä oli ihan tuhoton määrä ja meidän oli ihana yrittää tunkea kyytiin matkalaukkuinemme ja reput selässä. Jotenkin se aika meni ja päästiin Piccadilly linen kyytiin ja rauhallisemmalle alueelle Zone 2 puolelle. Lopulta oltiin Heathrow’lla kaksi tuntia ennen lennon lähtöä. Success! No 1. Lounge oli myös auki, vaikka netissä oli ilmoitus sen olevan remontissa. Gotta love Finnairin tasokortteja! Olen itse hoksannut lemppariasiakseni loungen käytössä suihkun. Reissussa rähjääntyy ja mikään ei ole kivempaa, kuin päästä suihkuun kolmen tunnin laukkujen raahamisen jälkeen, varsinkin kun tietää, että on vielä lento edessä.
Lento oli pomppuinen, mutta aikataulussa. Tasan keskiyöllä kirjauduttiin Helsingissä Scandic Paasiin. Oltiin päästy hyvän loman loppuun!
Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!
10 Comments
Tuli hyvään saumaan tää sun viimenen Lontoo päiviski kun se oma reissu sieltä ehkä pikkuhiljaa lähestyy. Ei jaksais enää yhtään odottaa! Kiitos fiilistelyhetkestä 🙂
Jes hyvä! Mie haluaisin niiin uudelleen Britteihin ^^ Mieluiten jonnekin rannikolle 🙂
No pääset mun mukana kurkkaamaan viikon päästä Cornwallin rannikkoamaisemia näin ens alkuun 😀
Jiihau! Siinä kans yksi kohde, josta haaveilen! 🙂
No nyt pääsin kommentoimaan tännekin asti. Tosin pakko tunnustaa, että ihan komeeltahan nuo tuli-ilotukset näyttävät tuossa televisioruudullakin. Danielin äiti asuu sellaisessa pienessä merenrantakaupungissa (onkohan Frinton edes kaupunki… nyt en ole ihan varma) missä on tyyliin pääkatu ja sen varrella kauppoja ja tasan yksi baari. Baariin maksoi uudenvuodenaattona 50 puntaa sisään, ja sehän oli buukattu täyteen kai jo kuukausia aikaisemmin. Näin sitten mekin vietettiin vuodenvaihdetta neljän seinän sisällä television äärellä, ja se oli kyllä kulttuurishokki jos jokin! 😀 Muuten rakastan Frintonia ihan yli kaiken, se on aivan ihana ja idyllinen pikkupaikka, mutta vuotta vaihtamaan mua ei sinne enää saa! 🙂
Viiskymmentä puntaa??!! No huh huijakkaa 😀 Kyllä nuo brittien tavat kuulostaa välillä niin erikoisilta suomalaisen korvaan, ettei tosikaan. No, eipä kovin innoissaan brittityökaverit tulleet seuraamaan Sodankylässä ilotulituksia, kun selvää on, että heidän omat Lontoon tulitukset on sata kertaa siistimmät. En vois kuvitellakaan, että Lapissa tai ylipäätään koko Suomessa katsottais telkkarista ilotulituksia uutena vuotena. omat raketit on pakko ostaa tai ainakin lähteä sellaisen joukon matkaan, jolla on omia räjähteitä 😀
Jos on kylässä yksi baari, niin kai sillon voi pyytääkin vähän pätäkkää tuollaisen spesiaali-illan sisäänpääsystä! 😉 Piti oikein siipalta varmistaa, kun mulla oli sellainen käsitys, ettei Englannissa olisi omien rakettien ammuskelu sallittua, mutta onhan se. Niillä ei vaan ole sellaista oma-aloitteista ilotulituskulttuuria kuin meillä täällä. Ja nyt kun rupesin näitä faktoja tarkistelemaan, niin kyllä se Frinton kuulemma kaupunki on! 😀
Joo niin mieki oon kuullu, että sallittua on, mutta porukalla ei kiinnosta 😀 Varmaan kun ei omalla rahalla saa ihan sellaisia Lontoo-tulituksia aikaiseksi! Britit on erikoista sakkia 😀
Ääk on kyllä niin hirvee Englanti-kuume päällä ja tää postaus ei kyllä yhtään auttanu! Noh, jos sitä ens syksynä tai talvena pääsis takasin! Ihania noi rakennukset tuolla 🙂
Englanti on kyllä sellanen paikka, että tasaisin väliajoin pitää käydä vähän hengittelemässä enkkuilmaa! Sitte taas pärjää 😀 Jos ens kerralla pääsis Lontoostaki kauemmaksi. Tai vielä reilun tunnin junamatkan päästäkin kauemmaksi 😀