Matkojen tähtihetkiä on aina ne, kun pääsee jonnekin korkealle ja näkemään. Kaupungin, maiseman, luontoa, mitä vain! Viime kesänä Zurichissa Sunna vei minut kirkkoon. Kaupungissa ei pahemmin pilvenpiirtäjiä ole, vaan korkeimmat taivaalle kurkottelijat ovat kristilliselle kirkolle rakennettuja. Grossmunsterin kirkontorniin pääsi opiskelijastatuksella kahden frangin hintaan ja ylös noustiin puisia portaita pitkin. Pysähdyin levähtämään välillä ja otin tekosyyksi pikkuikkunoista kuvia. Olisi pitänyt jättää reppu alas, kun lipunmyyjä sitä ehdotti! Tai sitten kuntoni oli radikaalisti huonontunut.
Ylhäällä onneksi aina muistaa miksi mie jaksan kiivetä! Se on se sama syy miksi Kumputunturinkin kamala nousu oli ylös päästyä enää muisto vain. Tai miksi me edes yritettiin kiivetä Skandinavian korkeimmalle huipulle. Kirkontornia on kyllä vähän hassu verrata vuoriin ja tuntureihin, mutta kiipeämistä sinnekin nousu vaati yhtä kaikki. Se hyvä syy on se avaruus. Miten silmät yhtäkkiä hoksaa kuinka kauas voikaan nähdä. Tornista me ihasteltiin auringossa paistattelevaa ruskeakattoista Zurichia. Sen kimmeltävää järveä, siltoja, kauniita uniikkeja rakennuksia, kirkkoja ja vehreitä kukkuloita. 
Olen aina ollut ihastunut keskieurooppalaisiin kaupunkeihin, ja varsinkin sellaisiin joista historian vielä tuntee. Itävallassa teini-iässä vietetty aika laaksoihin rakennetuissa pikkukaupungeissa sai ajattelemaan elämää, sen mielekkyyttä ja asuinympäristöjä ihan uudella tavalla. Miten olisikaan ihanaa asua keskellä vuoria tuollaisessa ruskeakattoisessa alppitalossa. Olen jo kolmena kesänä palannut samaan pieneen kylään Itävallassa, mutta tällä kertaa tulin alppitauon jälkeen sittenkin Sveitsiin! Itävalta minua vielä jaksaa seuraavalle reissulle odottaa. Onneksi Sunna on muuttanut Wieniin, joten hyvällä tuurilla pääsen sinnekin pian 🙂
Torni oli muuten tosi rauhallinen paikka ihailla maisemia rauhassa. Poissa oli ylikansoitettujen Eiffel-tornien fiilis. Lyhyelle juhannusviikonlopulle tarvitsi kyllä maisemahetkensä ja minun kohteeni sellaiselle oli tässä. Vuorille kiipeäminen epäonnistui hyvin pilvisen sään vuoksi, mutta onneksi aina voi palata. Alpeissa vaan on sitä jotain.
Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!
12 Comments
Tämä juttu tuli nyt kyllä kreivin aikaan! Oon nimittäin menossa Zürichiin ja Sveitsiin ens kuun puolivälissä 🙂 Ei välttämättä maaliskuisesta Zürichistä löydy noin aurinkoisia maisemia, mutta Sveitsi on ollut unelma jo kauan.
Voi miten hauska yhteensattuma! Zurich on varmasti ihana mihin aikaan vuodesta tahansa 🙂 Ja koko Sveitsi. Mie niin tykkään vuoristomaisemista ja just tuollaiset pikkukaupungit keskellä laaksoja on niiiin kuvauksellisia!
Mä kanssa tykkään sellaisista näköalapaikoista joissa ei oo kauhea tunku ja ylihinnoiteltu sisäänpääsyhinta. Pariisissa Sacre couerin dome (kupoli) oli kiva paikka -siitä muistona oman blogin kansikuva, Singaporessa Pinnacle @ duxton asuinrakennuskompleksin 50. kerroksen kattoterassilta aukesi näkymää vähän joka suuntaan, ja Reykjavikissa Hallgrimskirkon tornissa säikähdettiin pahemman kerran kun kellot alkoivat soida. Nämä nyt tulevat äkkiseltään mieleen vaikka melkein joka reissulla tulee kivuttua jonnekin turkasen korkeelle, jossa meikäläisen korkeanpaikankammoa koetellaan… Pitää pistää tämän kirkontorni muistiin, jos tulee Zurichiin päin eksyttyä.
Sacre Coeurissa oon kans käynyt, mutta Singaporessa on näkyvyydet vielä tsekkaamatta. Hallgrimskirkja on yks ihanimmista suosikeista, mutta kellot oon kuullut vain maan tasosta. Voin kuvitella miten siitä alkais korvat soimaan moneksi päiväksi putkeen 😀 Mutta olis silti sen arvoista ^^
Ihania maisemia! <3 Hitsi muakin nyt himottaaa joku teema, jossa on tällaiset isommat kuvat, ne näyttää niin hyvältä!
Siis mullahan oli melkeen kaks vuotta tuollainen teema, jossa kuvat näkyi aika pieninä enkä voinut kuvitellakaan mitään isokuvaista teemaa. Sitten kun kuitenkin kokeilin, niin en halunnut enää vaihtaa. 🙂 Kannattaa kokeilla! Varsinkin maisemakuvien kanssa tää isokuvainen on paljon kivempi ^^
Korkealle kiipeämisessä vaan on sitä jotain. Siis jotain muutakin kuin ne mielettömät maisemat, joita näissä sun kuvissa on. Haluan Itävaltaan!
Munkin reissuilla kirkontorneihin ja muualle kattojen ylle kiipeämiset on huippuhetkiä. Viime viikonloppuna käväisin Utrechtissa, jossa olisin halunnut kiivetä tuomiokirkon torniin, mutta harmikseni se oli suljettu.
Se on kyllä sellainen pakollinen rituaali paikassa kuin paikassa, jos on vaan jotain mahdollisia kohteita johon kiivetä.
Mieki tahon Itävaltaan. Ehkä mun lempimaa keskeltä Eurooppaa <3 Sveitsiin on tutustunut niin harmillisen vähän.
Tuomiokirkkojen tornit on varmaan vielä tavallistakin siistimpiä. Mie olisin Riiassa halunnut kiikkua torneihin, mutta monia rempattiin, eikä niihin päässyt.
Take me to church!
Näitä kuvia napostellessa huomaa, että a) en osaa tarkentaa sinun kameralla (:D) ja b) on se Zurich vaan nätti! Onneksi pääsen nyt tekemään vertailua siitä, kummasta tykkään enemmän: Wienistä vai siitä. Tule toki jatkamaan vertailun tekemistä tänne!
No sano muuta! 😀
Hyviä kuvia oot ottanu <3 Mie tykkäsin kyllä molemmista, mutta Wienissä on aina ollut tosi erikoinen ilma kun oon ollut visiitillä. Siellä oon myös aina ollut kaverin tai oppaan kanssa liikenteessä, joten sellaista omaa käsitystä kaupungista ei oikein ole. Pitäs tulla uuestaan. Schönbrunnin puistoon tahtoisin kuuntelemaan klassista. ^^
Aika upeit maisemii! Vähän harmittaa ettei me viime kesänä reilates keritty tonne vaikka Sveitsissä vietettiin viikonloppu. Mietittiin Zurichis käyntii, mut oltaisiin sitä varten jouduttu heräämään muutama tunti aikaisemmin ja kun muutenkin sinä päivänä tehtiin 14 tuntia matkaa Venetsiaan ni päätettiin sit suosiolla skipata kaupunki. 😀
Aina kerkeää kyllä takaisin 🙂 Teillä oli kyllä ihan hyvä syy skipata Zurich… Venetsiaa varten kyllä kannatti lähteä! 🙂