Yleinen

Lontoo & Longyearbyen – kaikki käy seikkailuun!

lauantai, tammikuu 30, 2016

Olen huomannut, miten meitä matkailijoita on moneksi. Ultimate-luksusporukkaa, joille kolme tähteä ei riitä. Äärimmäistä pennin venyyttämistä, jolloin nukutaan teltassa, koska ei haluta maksaa kymppiä leirintäaluepaikasta. Mukavuus ennenkaikkea, tai sitten minimikulutusta tyylillä millä hyvänsä. Sitten on peruslomailijoita, jotka käyvät keskihintaisella etelänmatkalla kerran pari vuodessa, niitä, joille kelpaavat pakettilomat ja toisinaan risteily vaikka Tukholmaan.  Tottakai toisten mukavuutta voi olla teltta, ja silloin hotelli tuntuu ihan turhalta kulutukselta, kun paras majoitus kulkee repussa matkassa. Sitten meitä on vielä luontomatkailijoita ja urbaaneja seikkailevia sissejä. Kaupungista toiseen ja cocktailit korkeimman cityhotellin penthousen terassilla. Tai vesiputouksia jossain umpimettässä, jonne pääsee vain haikkaamalla vaikeaa polkua kaksikymmentä kilometriä. Tunnistan muuten itseni ihan jokaisesta kuvauksesta.

Mie oon välillä miettinyt onko täällä muita jotka nauttivat molemmista ääripäistä yhtä paljon ja kaikesta siltä väliltä?

Joskus nautin täysin siemauksin kunnon kylvystä hotellissa…

Toisella kertaa taas tuollainen vuoriseikkailu kirpeässä kelissä on kaikista parasta.

Lontoo ja Longyearbyen. Tai Amsterdam ja Akureyri? Entä jos on rakastunut vähän kaikkiin?

Teltta Ladtjojauren rannalla tai hotellin pehmeät lakanat Bangkokissa, jossain viisikymmentäkerroksisen hotellin puolessa välissä kelpaa molemmat ihan yhtälailla!

Ilmainen pyöräretki Perthissä oli aivan mielettömän ihanaa, niinkuin melko tyyris roadtrip Islannissakin.

Tykkään joskus mahdollisuuksien mukaan kuluttaa ihaniin luksusasioihin, mutta toisaalta joskus on aivan kiva myös pihistellä. Aina ei ole varaa kuluttaa, mutta ei välttämättä haluakaan.

Patikkaretket ja kaupunkikävelyt. Ehkä kallistun enemmän ensimmäiseen, mutta en sano ei jälkimmäisellekään!

Haaveilen autiokämpissä nukkumisesta tiiviisti makuupussissa, mutta myös Radisson Blu Plazan sviitti ja uudet laatuhotellit saavat minut huokailemaan.

Ensitreffit Markun kanssa jossain Noitatunturilla…

Mie haluan seikkailla juuri sillä tavalla kuin minulle sopii ja tykkään balanssista. Välillä tuntuu, etten kuulu kunnon retkeilijöiden joukkoon, koska nautin hyvistä hotellihetkistä silloin tällöin oikein urakalla. Ehkä jopa vähän liikaa. Iltatee on hyvää omassa sängyssä kun aurinko laskee ikkunan takana ja peittokin on vedetty korviin. Toisaalta on välillä vähän hassua mennä jonnekin laatuhotelliin, kun on tullut juuri jostain eräseikkailemasta. On ollut taas sellainen fiilis, etten kuulu joukkoon. Pitäis olla eräjorma ja sitten harrastaa ihan urakalla sitä mettähiihtoa, vaelluksia ja niitä autiotupia. Olla välittämättä sataako taivaalta vaikka lunta, räntää ja puukkoja yhtä aikaa kolmenkympin pakkasessa. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi ihan pikkuisen karsastaa edellämainittua ja harrastaa vain kevyesti vähän ihanaa ulkona liikkumista ja mieluiten vain katsella luontoa auton tai hotellin ikkunasta. Sen jälkeen vetäytyä iltaskumpalle omaan viiden tähden huoneeseen kun tulee pimeä. Entä jos tykkään noista molemmista ja kaikesta siltä väliltä? Entä jos haluan olla eräjorma tunturissa toisena päivänä ja seuraavana sitten nauttia ihanasta kylvystä oman laatuhotellihuoneen marmorikoristeisessa kylppärissä?

Koska sellainen mie olen. Tykkään seikkailuista. Ihan kaikenlaisista mukavista. Maalla, suolla, järvellä, vuorella, lentsikassa, autossa, junassa, laivassa, kahden-, viiden- tai miljardin tähden majoituksessa ja designlamppujen, kynttilän tai halpisotsalampun valossa. Koska se on ihanaa.

Kerran majoituimme hassussa norjalaisessa maatalossa, jossa meillä oli kämppiksenä (tai isäntänä) tällainen ylväs kisu!

Onko teillä joskus tällaisia ajatuksia? Ulkopuolisuutta, joukkoon kuulumattomuutta, ihmettelyä siitä mitä muut sinun omista unelmista ja suunnitelmista ajattelee. Mie myönnän näitä pohdiskelevani.

Oratunturille kiivetessä rankkaa polkua tuumin: Onkohan tässä mitään järkeä. Ollaankohan me ihan pöljiä kun tämä liikkuminen on niin järkyttävän hidasta. Kauhean rankkaa ja jalkoihin sattuu ja ei olla edes puolessa välissä.

Kämpissä sängyllä maatessani tuumin: Onko tässä mitään järkeä. Ollaankohan me ihan pöljiä. Maksaa nyt jostain hotellista satoja euroja. Oikeasti kysehän on vain siitä mihin päänsä laskee illan päätteeksi ja täällä vain sattuu olemaan pikkuisen mukavampaa kuin kymmenen kertaa halvemmassa Omppuhotlassa.

Matkamessuilta palatessani junassa tuumi: Kyllä tässä kaikessa taitaa sittenkin olla järkeä. Matkustaa voin miten haluan. Toisena päivänä toisella tavalla ja toisena toisella. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen ja onnellinen.

Mitäpä se sie mietit?

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Sandra lauantai, tammikuu 30, 2016 at 13:00

    Aamen tälle postaukselle! Kiteytti just mun mietteet kun oon pohtinut, et millainen matkaaja oon. Nautin esim nyt elämästä miljoonakaupungin keskellä, samppanjasta, ravintoloista, hyvistä hotelleista, mutta samalla tykkään olla luonnossa ja liata välillä kädet raskaissa töissä. Parasta olla just sellainen kuin on.

    Ei meijän tarvii mahtuu lokeroihin <3

    • Reply Maarit Johanna lauantai, tammikuu 30, 2016 at 15:32

      Ihana kuulla! Ihan mahtavaa, että meitä on muitakin 🙂 Välillä pukkaa identiteettikriisiä matkailijana ja tavallisessakin elämässä. Täällä onneksi saa palautetta ja tukea samantien lokerosta riippumatta <3

  • Reply Laura - My Passport Pages lauantai, tammikuu 30, 2016 at 14:13

    Mietin kuule aivan samaa tässä taannoin kun joku kysyi että millainen se sun blogi on, millaisia sun matkat on? Totesin että emmietiiiä! Vähän kaikkea ja sitä sun tätä. Elämässä joutuu lokeroiduksi jo niin monessa asiassa että matkustamisen suhteen en edes halua yrittää, tiedän että haluan vain reissata juuri niin kuin sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Joskus hyvältä tuntuu viisi tähteä New Yorkissa, joskus se on yöjuna Aasiassa, tai jotain täysin muuta. Kai se on tärkeintä että elää niinkuin hyvältä tuntuu eikä niin että osuu väkisin johonkin lokeroon 🙂

    • Reply Maarit Johanna lauantai, tammikuu 30, 2016 at 15:34

      No joo siis ymmärrän täysin! 😀 Ihan samanlaiset fiilikset ollu välillä kans. Kerron, että painotun arktiselle alueelle ja patikkaretkiin ja roadtrippeihin. Piti kuitenkin vielä mainita kaikki kaupunkilomat ja hotelliarvostelut, jotka kuuluu sitten ihan toiseen kategoriaan. Olispa helppoa vaan kertoa selvästi mitä sinne blogiin, mutta ei sitä oikein sen helpommin voi kertoa kuin, että kirjoitan ”kaikenlaisesta matkailusta” 😀
      En mie kovin väkisin koittanut lokeroa itselleni etsiä, mutta sellainen matkablogin alakategoria oli vähän niinkuin hakusessa. Kävi ilmi, että oon liian kaikkiruokainen yhtään millekään kategorialle 🙂

  • Reply Eemeli lauantai, tammikuu 30, 2016 at 14:53

    Heippa! olen törmännyt blogiisi kun aloitit Islannissa. Kiinnostuin tavastasi kirjoittaa elävällä omalla kielelläsi. Sitä älä missään nimessä muuta tylsäksi kirjakieleksi. Tunnistin sinussa ”sukulaissielun” nauttia elämästä ryteiköissä kuin tasaisella taivaalla. Itse olen nauttinut patikoinnista lapissa reppu selässä mm. kolme viikkoa jatkuvasti sateen kastelemissa vaatteissa Inarinjärven ympäri (en koko aikaa kylläkään nauttinut). Olen myös maksanut luksusmatkasta viisinumeroisen summan. Kanootilla pitkin lapin jokia ja aurinkorannoilla lämpimässä. Yhtään kokemusta vähättelemättä. Olen jo sen ikäinen ettei enää jalat jaksa kiivetä tunturien rinteitä, mutta minulla on muistoja joista voin vielä nauttia. Minulle on joskus sanottu että olen hullu kun lähdin keskitalvella hiihtämään lappiin ja etsimään autiomajoja. Olisin todella ollut hullu jos en olisi silloin elänyt kun siihen oli voimia. Nyt minulla on kuvia ja karttoja joilla voin keinutuolissa edelleen seikkailla. Kaikki oli elämää, vaikkei ihan joka hetki siltä tuntunutkaan. Nauti elämäsi seikkailusta olit missä ja millä tahansa. Sillä se elämä on sinun.

    • Reply Maarit Johanna lauantai, tammikuu 30, 2016 at 15:42

      No hei ja kiitos kommentista! Mukava kuulla, että olet lukenut jo Islanti-aikoja blogista 🙂 Niin se vissiin on, että matkailu on ihan sula hulluus, oli se sitten erämaan autiomajojen perässä hiihtämistä tai niitä luksusmatkoja! Mutta sellainen hulluus, josta mieki tykkään 😀
      Kanootti on vielä hankkimatta, mutta se on ostoslistalla isojen asioiden listalla seuraavana. Lapin joet oottaa meitäkin!
      Kiitos tsemppailuista, arvostan 🙂 Minun blogin tyyli on ja pysyy, se ei aio ainakaan tylsistyä ^^

  • Reply Kea / Deep Red Blues lauantai, tammikuu 30, 2016 at 17:25

    Tääs uupuu täältä sun blogista kirjaimia… eli en pysty lukemaan IE:llä. Mulle tulee tuosta sun viimeisestä kissakuvasta mun SImo mieleen, se on jo 17 vuotias ja vetelee raukka jo viimeisiään.

    Mä kallistun aina enemmän teltta- tai kotimajoituksen puoleen… luksus lähes puistattaa. 🙂 Kaikki me ollaan erilaisia!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 1, 2016 at 11:40

      Kiitos ilmoituksesta, välitän tiedon eteenpäin.
      Heräsin kissojen söpöyteen vasta hiljattain ja nyt meillekin on tulossa sellainen tänä keväänä 🙂
      Luksus puistattaa! Ompa erikoista 😀 Mie taas en ole kovin paljoa edes kotimajoitusta kokeillut. Kuvan kissa on ensimmäisestä norjalaisesta sellaisesta ja paikka oli kyllä aivan ihana. 🙂

  • Reply Tiia/Tiiantai lauantai, tammikuu 30, 2016 at 18:13

    Kiitos, olipa hyvä ja osuva teksti!

    En oikeastaan tietoisesti ollut tullut tätä ajatelleeksi, mutta hoksasin itsekin olevani vähän siinä välimaastossa: toisaalta tykkään budjettimatkailusta, hostellien dormeista ja luonnossa liikkumisesta, toisaalta kuohuviini, vaahtokylvyt ja mankeloidut lakanat ovat silloin tällöin hyvinkin paikallaan. Kummassakin ääripäässä iskee välillä juuri sellainen hassu tunne, että ”emmää ny varmaan tee tätä oikein niin kuin kunnon kuin HC-reppureissaaja tai -nautiskelija”. Se on vähän pöljää, koska tosiaan, eihän ihmisiä ja varsinkaan itseään tarvitse näissä matkailuasioissakaan lokeroida. 🙂

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 1, 2016 at 16:21

      Voi vitsi miten kiva että meitä on muitakin! Ei tunnu enää ollenkaan niin identiteettikriisiltä 😀 Mie taidan nyt sitten alkaa ajattelemaan, ettei missään reissumuodossa ole mitään hassua tai pöljää. Reissaan niinkuin huvittaa, vaikka jokatoinen päivä sitten erilaisessa ja eritasoisessa kohteessa 🙂

  • Reply Teija / Lähdetään taas lauantai, tammikuu 30, 2016 at 18:16

    Tuo on niin tuttua! Välillä tuntuu, että on vaikea kirjoittaa ja pukea ajatuksiaan sanoiksi, kun en ole matkailussa kovinkaan ehdoton. Ihan liian monenlainen matkailu kiinnostaa. Pääasia, ettei tarvitse kotiin jäädä.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 1, 2016 at 16:22

      Voi kyllä! Se on todellakin pääasia 😀

  • Reply Sunna sunnuntai, tammikuu 31, 2016 at 15:21

    Mielenkiintoinen ajatus. Sinä tosiaan olet ehkä jo siinä vaiheessa, että voit matkailla jokseenkin lähellä sitä ideaalia, tai ainakin lähempänä kuin opintotuella elellessä. Olet jo ollut palkkatöissä pitemmän aikaa, ja eiköhän uusiakin töitä vielä ilmesty 🙂 Mie en ole vielä koskaan ollut sellaisella lomalla, kuin ehkä haluaisin (tarpeeksi pitkä/haavekohde/tarpeeksi rahaa elämyksiin), koska rahatilanne on opiskelijana niin kelju. En ole edes miettinyt, miten muuten voisin matkustaa kuin teltta/hostellimajoituksella ja katuruoka/markettiruoka-ravinnolla. Rahaa on ilmaisiin tai halpoihin lysteihin, kuten vaeltamiseen, uimiseen ja museoihin, muttei esimerkiksi lasketteluun. Ehkä mun pitää tässä opintojen loppuvaiheessa alkaa miettiä, mitä tekisin rahalla, jos sitä joskus olisi!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 1, 2016 at 16:23

      Hyvä kommentti ja hyviä ajatuksia! Aivan totta kyllä. Kerkesin töiden takia ”maistaa” vähän jo niitä mahdollisia matkoja mitä voi tehdä kun oikeasti oli rahaa. Nyt taidan palata taas sinne budjettireissailun puolelle kun ei ole enää niitä töitäkään 😀 Onneksi nyt asustellaan täällä Rovaniemellä, niin tuntuu matkailulta pelkästään täällä oleminen 🙂

  • Reply marikaw torstai, helmikuu 11, 2016 at 19:16

    Niiiin sama! Siis mulle kelpaa kaikki ja reissaankin niin vaihtelevasti. 😀 Mut se on vaan hyvä. Mua ärsyttää sellanen kyräily et toi matkustaa noin ja se on ihan typerä tapa jne. Annetaan kaikkien reissata niinkun ne ite haluu ja fiilistellään sitä. Ite oon kyllä todennut, että telttamatkailu ei ehkä oo ihan mun juttu. Silloinkun teltta pitää itse pystyttää ja ei oo fasiliteetteja lähellä niin ehkä ei. Jos joku pystyttää mulle teltan niin en nää siinäkään ongelmaa. 😀 Onneks saan valita miten haluun reissata.

    • Reply Maarit Johanna torstai, helmikuu 11, 2016 at 19:42

      Jes mahtavaa 😀 Se kyräily on oikeastaan se juttu miksi halusinkin tämän postauksen kirjoittaa. Kun monet on niin tiukasti joko tai. Ja ite haluan vaan kevyesti kaiken!
      Teltan pystytys oli ekoilla kerroilla kyllä rasittavaa, mutta me ostettiin Fjellun Akka 2, joka on ihan ultimatehelppo laittaa pystyyn. Kolme kaarta vaan sisään nauhoihin ja sitten taltat maahan. Jos olis pidemmällä reissulla, niin siihenkin varmaan tulis joku helppo rutiini. Fasiliteetteihin on kyllä helppo tottua 😀

    Leave a Reply