Yleinen

Matkapäiväkirja Lontoosta || Osa 1

maanantai, tammikuu 25, 2016

Ehdin jo tuskailla miten osaan kirjoittaa mitenkään Lontoosta. Blogi on ollut pitkään vinkkejä ja kertomuksia ja hauskoja sattumuksia. Ehkä pieniä seikkailuja. Lontoo on kuitenkin city jossa ”melkeen kaikki on kuitenkin käyny”. Turhaan mie kerron, että missä kannattaa shoppailla tai syödä. Niihin löytyy varmasti paremmat ohjeet muualta. Kirjoitan siis kunnon matkapäiväkirjaa pitkästä aikaa! Aloitetaan ihan alusta, ei kuitenkaan enää lentokentältä tai metromatkasta keskutaan.

Day 1

Lontoo oli harmaatakin harmaampi, kun Southwarkin asemalta päästiin ulos ja hengittelemään englantilaista ilmaa. Hotellimme Hilton London Banksiden edessä pööpöili portieeri silinterihattu päässään ja toivotti meidät tervetulleeksi äärimmäisen brittiläisellä korostuksella. Me leväytettiin kamppeet aulaan ja saatiin kuulla, ettei huone ole vielä valmis, mutta pääsisimme uimaan. En ollut edes tiennyt, että uutukaisessa hotlassamme olisi sellaista luksuselementtiä, kuin uima-allas! Se ihme oli ihana testata, kun sai matkassa hikeentyneet vaatteet vaihtaa pois ja uikkarit tilalle. Jes. Parasta. Ja ihan kahestaan. Huoneeseen päästiin heti uimareissun jälkeen ja olipahan onnellista.

Uimisen jälkeen tuli ihan raivonälkä ja päätettiin samalla reissulla lähteä jo kaupungille. Onneksi oltiin jo ihan keskustassa. Käveltiin Waterloon asemalle ja sitä vastapäätä oli hauska Wellington at Waterloo – pubiravintola ja jonkinsortin hotelli. Reissun ekat hörpyt, sekä perienglantilaiset sapuskat katosi äkkiä parempiin suihin. Miten leivitetty turska voikin maistua niin hyvältä herneiden kanssa? Pubissa porukka katsoi innoissaan tikanheiton maailmanmestaruuskisoja ainakin neljältä eri screeniltä. Onko se muka urheilua?

Mulla oli ensimmäiselle päivälle tasan yksi missio. Se tais muuten olla sama kuin kuukauden takaisellakin Lontoon reissulla. Löytää kuppikakkuja! Topshopista löytyi Lola’s cupcakes, josta ostin en yhtä vaan kaksi minikakkua ja söin ne takeawayboxissa lyttääntyneinä iltapalaksi hotellissa. Vein myös Markun katselemaan Oxford Streetin jouluvaloja ja nyrpisteltiin liiallisuudelle yhdessä. Salaa olin ehkä sitä mieltä, että ne kadun yli menevät pallot on ainakin aika kivoja.

Markun missio oli löytää eräs pelikortteja myyvä liike. Google Mapsin mukaan sellainen olisi Stanfords ihan Leicester Squaren nurkilla, joten suunnattiin sinne. Pelikortteja ei löytynyt, mutta wou, se kauppa on minun uus Lontoon lemppari! Rakastan karttoja ja kartoista tehtyjä sisustuselementtejä ja kaikkia härpäkkeitä ylikaiken. Tuo on ainakin oman sloganinsa mukaan maailman suurin sellaisia juttuja myyvä liike. Olin onneni kukkuloilla! Olisin halunnut ostaa maapallo-joulupallon ikkunalle, karttalehtiön, karttapaperia, karttapelikortit, karttasateenvarjon ja karttasilkkihuivin. Voitte uskoa, että siellä oli vaikka mitä muutakin. Minut piti maanitella pois sieltä sen jälkeen, kun selvisi, ettei niitä tiettyjä pelikortteja löytynytkään. Oh, tuonne uuestaan!

Kaikkea muutakin hauskaa siellä olisi ollut. Kuten vaikka tällaisia kortteja. Huomatkaa, että takanani olevat kartat ovat lahjapapereita! Mie olisin ainakin ihan myyty karttapaperiin käärittyyn lahjaan :3

Löytyi niitä kuppikakkujakin. Suosittelen, mutta varautukaa sokeriyliannostukseen 😀

Markun aktiivisuusranneke piippasi 20 000 askeleen merkiksi, ja päätettiin mennä lepuuttamaan jalkoja Starbucksiin. Barista ei osannut kirjoittaa Maarittia minun kuppiin, joten minunkin oli äkkiä luotava oma Starbucks-nimi. Ala-asteen enkun tunneilla jokaiselle oli keksitty oma enkkunimi, joten minusta tuli sitten taas Mandi. Nyt onkin helppo tilailla kahavia jatkossa 😀

Käveltyjä askeleita 22 500.

Day 2

Jaksettiin herätä melkein kymmenen tunnin unien jälkeen laittamaan aamupalaa. Oikeastaan aika virkistävää, ettei meillä kuulu huoneen hintaan buffet. Hotellia vastapäätä on sekä Sainsburys, että Tesco Express, josta hamstrattiin illalla jo aamiaisjuttuja. Ei tarvinnut siis ehostautua aamiaiselle ja ihmisten ilmoille. Tämä oli todellinen breakfast in bed-hetki! Sämpylää paksulla cheddarilla, minibanaaneja, kolmioleipää, mandariinia ja piparminttuteetä. Oi nam. Samalla katteltiin ulos, kun aamujuna oli pysähtynyt melkein meidän ikkunan alle.

Kymmenen maissa jaksettiin ulos ja metroiltiin Natural History Museumille. Karu totuus Lontoosta ja uuden vuoden turistikaudesta paiskautui vasten Markun kasvoja. Lempparimuseoon oli ihan järkyttävän pitkä jono, jossa oli ainakin miljoona ihmistä. Näin metsien miehen silmissä häivähdyksen epätoivosta ja tyyppi sanoikin ikävöivänsä kotiin ja pakkaseen heti nyt ja välittömästi. Liikaa ihmisiä ja jonoja. Aurinko kuitenkin paistoi ja päivä oli mitä mahtavin. Oltiin sitten hetken päästä sitä mieltä, että pitää keskittyä siihen mikä on hyvin ja nauttia siitä mitä just silloin on, eikä valitella mitä ei ole. Kävästiin mutka vieressä olevassa Science Museumissa, mutta lähdettiin kauppakierroksen jälkeen takaisin ulos.

Päätettiin kokeilla olisko Sherlock museoon jonoa. Käveltiin sinne päin kauniissa kelissä ja pysähdyttiin toiselle aamiaiselle Patisserie Valerie’s nimiseen paikkaan, jossa oli älyttömän herkulliset Egg’s Benedictit ja hyvät pullat. Istuttiin siellä tovi lukemassa ja rentoutumassa ja jatkettiin taas ulos väen paljouteen. Mulle tuo porukan määrä ei sinällään ollut mikään ylläri, sillä olen käynyt Lontoossa aikaisemminkin uuden vuoden aikana. Markkua jonot sen sijaan ihmetyttivät suuresti, sillä edellisellä kerralla (neljä vuotta sitten toukokuussa) ei tarvinnut jonottaa mihinkään. No, oli sanomattakin selvää, että Sherlock museoon oli myös piiiitkä jono, eikä tietenkään liitytty jatkoksi. Oli hauska vain käveleskellä ja ottaa kuvia.

Oli sitä jonoa.

Jossain vaiheessa tuli taas näläkä ja Baker Streetin tienoilla oli niin paljon Sherlockilla ratsastavaa paikkaa, että haluttiin yhteen syömään. The Globe oli hauska kaksi kerroksinen pubi, jossa jaettavaksi tarkoitettu lautanen pikkuburgereita, lihapiirakoita, kalapuikkoja ja ranuja oli hurjan hyvä. Tässä vaiheessa vois varmaan käydä puntarilla ja miettiä mitä ei-niin-uppopaistettua vois huomenna syödä. Kuulostaa, että meidän reissu olis pää osin syömistä ja syömistä ja kahvittelua. Sitä se melkein on! Siinä välillä vaan sitten vähän shoppaillaan ja katsellaan nähtävyyksiä!

Oon niin monesti kertonut blogissakin, että miehän en sitten oikeasti juurikaan shoppaile. Rahat menee matkoihin ja reissuista nauttimiseen esimerkiksi sen hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Joulun jälkeiseen shoppailuhumuun mie olin kuitenkin päättänyt tarttua ja niin me suunnattiin Harrod’sille, ei sen tyyriimpään paikkaan! Kokeilin ihania neulemekkoja ja kauhistelin miten kalliita vaatteita olen hypistellyt. Yhtä £80 Isabel Marantin mekkoa olin hyvin lähellä ostaa, mutta päätin odottaa viimeiselle päivälle, jos se palaisi minulle kummittelemaan. Harrod’sin alakerrasta löysin kuitenkin verbena- sekä seljankukkateetä ja olin onnellinen. Marks & Spenceriltä löytyi se täydellinen neulemekkokin £25 hinnalla, joten Markkukin saattaa huokaista helpotuksesta. Enää ei ehkä mennä kaupoille! Shoppailu oli kuluttavaa ja pitkät kävelyt myös. Jalkani eivät ole viimeaikoina voineet ollenkaan hyvin, joten lähdimme hotellille jo viiden aikaan. Oli helpottavaa pestä jalat ja nostaa vaakatasoon.

Tällaisia kuvia ei täällä usein näe. Kyseinen mekko ei lähtenyt mukaan.

Illalla lähdimme kävelylle Thamesin rantaan. Postaus Southbankilta.

Käveltyjä askeleita 21 400.

Huh miten erilaista on kirjoittaa tällaista päiväkirjaa. Normaalisti kirjoittaisin ylös vain kaikki reissujen highlightit, ei jokaiset syömiset ja kävellyt kadut. Koska ihan oikeasti, kiinnostaako tällaiset postaukset kenelläkään? 😀 Melkein itsellänikin haukotuttaa. Toinen osa Lontoosta on kuitenkin vielä tähän tyyliin tulossa ja lupaan, että kolmanteen päivään mennessä olin tarttunut jo vähän parempaan kameraan ja saanut materiaalia kuvattua muullakin, kuin puhelimen selfiekameralla.

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

psst… olethan muistanut käydä äänestämässä minua Vertaa.fi -sivuston parhaan matkablogin äänestyksessä? Äänestäjien kesken arvotaan 300€:n matkalahjakortti! Hopi hop äänestämään 🙂

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Esko Haapaniemi maanantai, tammikuu 25, 2016 at 12:24

    Oikein kiva kirjoitus. Sanoo wanna-be-tuleva blogikirjoittaja. 😉

    • Reply Maarit Johanna maanantai, tammikuu 25, 2016 at 13:51

      Kiitos Esko! Onnea vain blogiharrastuksen aloitukseen 🙂

  • Reply Esko Haapaniemi maanantai, tammikuu 25, 2016 at 14:18

    Onko sulla Maarit Johanna jotain vinkkejä, minne ja millä ”ohjelmalla” kannattaa blogeja kirjoittaa? Itselläni olisi Lontoota, Tukholmaa, Barcelonaa, Madeiraa yms. ”varastossa”. Kirjoitatko itse vain tänne Rantapalloon?

    • Reply Maarit Johanna maanantai, tammikuu 25, 2016 at 14:43

      Kirjoittelen itse tänne Rantapalloon ja pohjana on WordPress-ohjelmisto. Se on hyvin helppo käyttää ja siihen pääsee heti jyvälle. Täällä Rantsussa on myös hyvä tekninen tuki, jos ei heti osaa ihan kaikkea 🙂 Täältä on hyvä aloittaa jos ei halua luoda heti omia sivuja!

  • Reply Esko Haapaniemi maanantai, tammikuu 25, 2016 at 14:58

    Kiitos vinkistä. Tuosta WordPressistä kuulin entiseltä työkaveriltani, joka kirjoittaa ”ammatikseen” firmapainotteisia blogeja ja luennoi myös. Sitä en tiennyt, että samaa ohjelmaa käytetään täälläkin. Kirjoitatko muuten suoraan WordPressillä tai luonnosteletko jonnekin ensin tekstit?

    • Reply Maarit Johanna maanantai, tammikuu 25, 2016 at 17:29

      WordPress voi olla ihan nettisivun pohja, mutta käy myös blogiin. En tosiaan ole ammattilainen näissä asioissa, että wordpressissä kannattaa varmaan konsultoida tätä ystävääsi paremmin kuin minua. 😀
      Luonnostelu onnistuu blogipohjaan oikein hyvin ja niille on oma sivu. Minulla on jopa yli vuoden vanhoja luonnoksia odottamassa myöhempää inspiraatiota jatkosta. Helppoa kuin mikä!
      Blogin voi perustaa myös esimerkiksi bloggeriin, mutta sitä en ole itse käyttänyt.

  • Reply Vintagella maanantai, tammikuu 25, 2016 at 17:28

    Kiva postaus, ja kiitti erityisesti tosta kauppavinkistä (Stanfords). Sinne suuntaan ensi kerralla!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, tammikuu 25, 2016 at 17:31

      Kiitos 🙂 Siitä tuli heittämällä minun lemppariputiikki, suosittelen lämpimästi ^^

  • Reply Anu maanantai, tammikuu 25, 2016 at 19:35

    Minusta tätä oli hauska lukea, etenkin kun oon just Lontoossa. 🙂 Cod and chips on syöty, huomenna mun on varmaan ihan pakko päästä tuonne karttakauppaan! <3 Kiitti vinkistä!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, tammikuu 25, 2016 at 19:41

      No ihana kuulla! 🙂 Hauskaa jos sait vinkkiä. Mie varmaan asuisin tuolla karttakaupassa jos asuisin lähempänä Britanniaa. 😀 Nauti Lontoosta <3

  • Reply Inka maanantai, tammikuu 25, 2016 at 20:55

    Hihii, tää oli hauska! Ja voi vitsi minkä Lontoo-kuumeen se nosti, vaikkakaan en kyllä määkään sinne noiden jonojen perässä ainakaan matkustais. Pakko ehkä mennä kattoon lentoja! 😀

    Ja mekko bongattu messuilla! Komea oli! 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, tammikuu 26, 2016 at 07:42

      Kiva jos tykkäsit! Mulla kesti kauan lämmetä tälle postaukselle itse 😀 Mua houkuttais keväinen Lontoo. Silloin kun kaikki puhkeaa kukkaan, on niin ihanaa.

      Juu, tuohan se mulla oli messuasuna! 🙂

  • Reply Anssi tiistai, tammikuu 26, 2016 at 02:31

    Enpä ole Lontoossa käynyt, paitsi lentokenttää kerran vaihtanut. Enkä toisaalta ole varmaan aiemmin mitään Lontoo-postausta edes jaksanut lukea. Tää oli hyvä!

    Mutta eikö Hiltonissa muka kaikkiin huoneisiin kuulu aamupala?!? Eikö sen pitänyt olla joku luksusketju! ;D Pitääköhän Burj al Arabin kalleimpaan sviittiinkin ostaa aamupala erikseen 😀

    • Reply Maarit Johanna tiistai, tammikuu 26, 2016 at 07:48

      Kiitos Anssi, tosi kiva kuulla 🙂 Jännä miten sitä itse miettii niin pitkään kehtaako tällaista edes julkaista 😀

      Siis olen miettinyt samaa mikäs se nykyajan meininki on! Monet ei sitten ilmeisesti käy enää aamupaloilla kun ne kerta maksaa. Ainakin viimeisen muutaman vuoden aikana olen hoksannut, että halvimmat hinnat hotelleissa eivät sisällä enää aamupalaa. Sen voi joko ostaa erikseen hotellilla, tai sitten valita vähän kalliimman vaihtoehdon jo varauksessa, johon kuuluu ruoka. Esimerkiksi Barcelonasta muistan joskus tutkineeni hotelleja ja siellä taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei aamupala kuulu. Liekö sekin muuttunut jo parempaan suuntaan. Toivottavasti! Mutta toisaalta, jos et tarvi sitä aamiaista, niin sittenhän on ihan kiva jos ei tarvitse siitä maksaa ns. ylimääräistä, jos se ei edes sisälly hintaan. Esimerkiksi viime kesänä yövyin Radisson Blu Seasidessa siskoni kanssa ennen Tallinnan matkaa ja aamiainen ei kuulunut hintaan. Huone maksoi 71€/yö! Järjettömän halpa 😀

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, tammikuu 26, 2016 at 11:13

    Mun mielestä kiva, että tulee vähän vaihtelua postauksiin, pitäisi itsekin kiinnittää siihen enemmän huomiota. 🙂 Mulla on nyt Lontoo alkanut tosi paljon kiinnostaa, ennen ei. Viimeinen tikki kiinnostukseen oli, kun palasin Shanghaista ja lento lähti illalla Heathrowlta, oli pilvetöntä… Kaupunki näytti niin upealta yläilmoista!

    • Reply Maarit Johanna tiistai, tammikuu 26, 2016 at 11:39

      Kiitos sinunkin mielipiteestä :3 Nyt ei yhtään ahdista luonnostella seuraavaa osaa tähän sarjaan valmiiksi ja pian julkaistavaksi! Lontoo on muuten yläilmoista ihan mieletön. Siis uutena vuotena mietin, miten onnekkaita ovat ne jotka pääsevät lentämään keskustan yli juuri uuden vuoden ilotulitusten aikaan. Mahtaneet olla melko huikea näky!

  • Reply Anna / Muuttolintu keskiviikko, tammikuu 27, 2016 at 03:02

    Miusta oli kans tosi kivaa vaihtelua! Matkapäiväkirjaa lukiessa pääsee paremmin reissuun ja sen tunnelmiin sisälle. Iso peukku 🙂 Oon huono matkabloggaaja, kun en ole käynyt Lontoossa 😀 No eiköhän se asia korjaannu pian…

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, tammikuu 27, 2016 at 07:16

      Kiitos, ihana kuulla 🙂 Et oo huono bloggaaja! Ei kaikkien tarvi käydä Lontoossa, koska muutkin käy ^^ Ainakin itsestä tuntuu siltä. 🙂

  • Reply hennamaria.j torstai, tammikuu 28, 2016 at 15:47

    Hello 🙂 En jaksa lukea kaikkien Lontoo-postauksia, koska olen asunut siellä eikä minua suoraan sanoen kiinnosta muiden mielipiteet enää kovinkaan. Kun on se oma kokemus eikä se enää siitä muutu, kiva kaupunki. Mutta tämä oli kiva postaus, jotenkin helppolukuinen ja maanläheinen. Ei haettu väkisin jotain marginaalikummallisuuksia. Päiväkirja-malli toimi ja jouluvalokuvat oli hienoja. Tosin sinulla on muutenkin keskimääräistä parempia kuvia 😉 Onhan ne jouluvalot överit, mutta niin pitääkin. Koska Lontoo <3

    • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 28, 2016 at 16:22

      Sun kommentit on mitä parhaimpia ja aina piristää! Kiitos kauniista sanoista 🙂 Pari päiväkirjaa on vielä tuloillaan ja niissäkin seikkaillaan, syödään ja ihmetellään, sekä vieraillaan ihan tavallisissa kohteissa. 😀

  • Reply Kiira perjantai, tammikuu 29, 2016 at 02:29

    Sä oot niin ihana kun jaksat aina kommentoida mun uusia postauksia. Itse unohdan aina. Luin tämänkin pari päivää sitten ja unohtui. Pitäisi oppia kommentoimaan vähintään pari kertaa viikossa. On tosi kiva lukea mitä mieltä olit Lontoosta ja mitä teitte. Pari mullekin tuttua paikkaa näytti olevan teidän matkalla. 🙂

    • Reply Maarit Johanna perjantai, tammikuu 29, 2016 at 07:43

      Eikun mie kommentoin kaikkea mielenkiintoista ja sun jutut aina pomppaa silmille 🙂 Kyl vastavuoroisuus on bloggaamisessa aina mukavaa, siksi kommentteja onkin kiva laittaa. Kyllä myönnän, että miekin käyn monesti katsomassa postauksen ja sitten ei vaan jaksa aina kommentoida. Kiitos mielipiteestä! Ihana kuulla. Varsinkin sen jälkeen kun koko julkaisu on ollut niin suuri struggle. Nyt vaan ihmettelen, että miksihän mulla oli niin 😀

  • Reply Annika lauantai, tammikuu 30, 2016 at 12:12

    Matkapäiväkirja toimii loistavasti kirjoitustyylinä nimenomaan näissä vähän tunnetummissa kohteissa, jotka on jo monelle ennestään tuttuja, hyvä idea siis! Pakko muuten kommentoida vielä että parhaat kuppikakut löytyy ehdottomasti Hummingbird Bakerysta! 😛

    • Reply Maarit Johanna lauantai, tammikuu 30, 2016 at 12:32

      No sitte mie uskallan näitä kirjoittaa jatkossakin! 😀 Kiitos vinkistä, mie aina metsästän niitä parhaimpia ja sokerisimpia kuppikakkuja ^^

  • Reply Emma / Mutkia Matkassa keskiviikko, maaliskuu 30, 2016 at 09:19

    Kiitos mahtavasta Stanfords-vinkistä! Testasin ja uudestaan on päästävä pian! Linkkasin juttusi myös omaan postaukseeni: https://mutkiamatkassa.wordpress.com/2016/03/30/maailman-suurin-matkakirjakauppa/ 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, maaliskuu 30, 2016 at 10:41

      Hei ihan mahtavaa! Kiitos linkistä, käyn tsekkaamassa 🙂

    Leave a Reply