Yleinen

Mitä söimmä ja missä asuimma Huippuvuorilla?

maanantai, joulukuu 7, 2015

Huippuvuoret. Syy miksi tuli pienoinen tauko kirjoittelulle tuosta ihmeellisestä paikasta on se, että olen ollut aivan liian ihmeissäni siitä paikasta edelleen. Lentohintoja takaisin on tutkittu melkein päivittäin. Tarkistettu ihan varalta vain, että eihän mitenkään olisi tarjousmatkoja taas pian tulossa. Olen yrittänyt siis pitää Huippiksia vähän taka-alalla mielessä. Eikä se vain ole onnistunut alkuunkaan! Nämä syksyn seikkailut on saaneet minut aivan pyörälle päästäni. Voisin hyvin ajatella matkustavani seuraavat vuodet vain Islannin, Huippuvuorten ja Etelä-Norjan välillä. Kelpais.

Tällä kertaa haluan kertoa teille missä me asuttiin ja mitä me syötiin. Huippuvuorilla vaihtoehtoja ei nimittäin ole niin paljon kuin muissa syrjäisissä kaupungeissa. Väkilukuun nähden siellä taas on aika paljon kaikkea. Miepä kerron!

Coal Miners’ Cabins, huone 1105

Kolme yötä majatalossa maksoi meille 335€. Varasimme kahden hengen huoneen jaetulla kylppärillä, mutta vastaanotossa meille pahoiteltiin vitsaillen, että tilan puutteen vuoksi saamme isomman huoneen. Ei haitannut ollenkaan! Majatalo on jakaantunut useampaan värikkääseen taloon Nybyeniin hiukan Longyearbyenin ulkopuolelle ja me asuimme talossa numero 1. Meille sattui ihan oma kämppä kylppärillä, keittiöllä ja omalla makuuhuoneella! Siis kokonainen asunto ilman yhteisiä tiloja muiden kanssa. Näkymät Adventfjordin jäätikön puolelle ei olleet yhtään hullummat ikkunoista.

Tähän vuorokausihintaan tällaisessa paikassa meidän upgrade oli suoraan sanottuna lottovoitto. Mikään luksuslukaali se ei ollut, mutta ei me sellaista edes varattu. Kuluneisuus näkyy ja siellä oli kyllä ennen meitäkin eletty. En yhtään valita. Paitsi hetkittäin, kun käveltiin Longyearbyenistä Nybyeniin. Tuo ylläolevassa kuvassa vasemmalla oleva putki on vissiin paskaputki. Sellaisia kulki kaupungilla joka puolella. Ja luuloni putkesta perustuvat pelkästään siihen millaiset leimahdukset joistakin liitoskohdista lähti. Ew. Voisin kuitenkin toisellakin kerralla (olempa optimistisesti tänne jo palaamassa!) tulla juuri tänne Nybyeniin! Kävelymatkaa Longyearbyenin keskustaan on parisenkymmentä minuuttia ja sen kävelee näissä maisemissa oikein mielellään. Mie huokaillen ihastuksissani ja Markku kantaessa kauppakasseja. :p

Aamiainen oli yksinkertainen buffet, joka koostui leivästä ja päällyksistä, muroista ja jugurtista. Juusto oli norjalaista ruskeaa juustoa ja kinkkua oli yhtä sorttia. Paprikaa, tomaattia, kurkkua ja appelsiinia, sekä joitain kalasäilykkeitä. Tripadvisorissa aamiaista oli haukuttu, mutta majatalotasoksi tämä oli minusta hyvä.

Coal Miners’ Bar & Grill

Majatalon respan yhteydessä on vanha hiilimainareiden kanttiini, jossa aamiaisen lisäksi tarjoillaan muutakin. Iltapäivästä kymmeneen palvelee myös grillin puoli, jossa tarjoillaan esimerkiksi burgereita ja pihviä. Käytiin kaksi kertaa ja syötiin molemmilla kerroilla annokset puoliksi. Pihviä ja ribsejä! Hintaa on tottakai sen verran kuin Norjassa voi ravintolaruuasta odottaakin maksavan. Annokset tarjoiltiin peltilautaselta kuin kaivosmiehelle ennen vanhaan. Markku ei voinut vastustaa Svalbard Bryggerin olutta. Yhtä maailman pohjoisinta! Barentsburgissa väittivät kyllä heidän oman panimonsa olevan kaikista pohjoisin. Tiedä häntä, Markulle kuitenkin näytti maistuvan.

Fruene

No tämä on se maailman pohjoisin suklaaleipomokahvila! Oli jo kamala nälkä kun ensimmäisen kerran päästiin sisälle, mutta ei mahduttu istumaan. Käytiin thaimaalaisten pitämässä kioskissa syömässä nopeat hodarit ja tultiin takaisin puolityhjään kahvilaan. Serranopesto-bagel oli ylihyvä, mutta kyllä suklaat veivät voiton kaikista suolaisista. Tässä kahvilassa saattoi bongata myös Marimekon kuosia. Paikanpäällä myytiin islantilaista villalankaa, mutta ajattelin ostaa omani ihan Islannista.

Restaurant nansen

Haluttiin syödä reissulla ainakin yhden kerran ihan oikeassa ravintolassa. Radisson Blu Polar-hotellin ravintola Nansen vei voiton ja suunnattiin sinne. Sukkasillaan istuttiin lähelle ikkunaa ja valittiin kesämenu. Buffet olisi ollut myös katettu, mutta ehkä haluttiin vähän pröystäillä palkkapäivänä. 70€ yhdeltä hengeltä kustansi kolme ruokalajia ja viinilasi. Ruokaa oli riittävästi, mutta mulle tuli kauhea lihaähky melkein heti. En voi sanoa, että olisin nauttinut koko rahan edestä. Oikeastaan alkoi jo ällöttämään. Alkupalaksi oli valasta, pääruuaksi oli Huippuvuorten poroa, jotain toista valasta ja hyljettä. Jälkiruoka ei meinannut mahtuakaan. Mun puolesta sai olla valaanliha-kokemukset tässä.

Keittiön tervehdys

Alkupala. Meinas mennä jo tässä vaiheessa vähän väärään kurkkuun.

Ja pääruoka. Kolmea erilaista lihaa.

karlsberger pub

Kuulemma maailman kuudenneksi paras baari! Markun oli aivan pakko päästä tuonne Nansenissa syödyn illallisen jälkeen, vaikka keli ja kello oli jo vaikka mitä ja mie aloin pelkäämään jääkarhuja jotka ihan varmasti liikkuu öisinkin keskustassa ja yllättää meidät takaa päin ja puree kallon halki. Tämä pub voi leveillä viskivalikoimallaan ja melko vaikuttavalta se näyttikin ihan paljaalla silmällä. Ollakseen maanantai-yö, paikka oli melko täyteen ahdettu, mutta me saatiinkin pöytä ja omat viskit. Oli niin hämärää, ettei saanut kuvia. Täällä kuitenkin kannatti käydä! Mitä ilmeisimmin paikallisten suosiossa oleva paikka.

Eniten jäi ehkä harmittamaan tuo illallinen Nansenissa. Olisin nauttinut paljon enemmän vaikka burgerista jossain tavanomaisemmassa paikassa, kuin eettisestikin arveluttavasta valaanliha-kokemuksesta. En ikinä-ikinä-ikinä halua enää maistaa valasta. Maun puolesta kerron: kuin olisi syönyt maksaa höystettynä kalanmaksaöljyllä. Yök. Toiseksi eniten harmitti se miten vähän aikaa meillä oli Longyearbyenissä. Käytännössä illalliselle jäi aikaa vain yhtenä päivänä. Lopputulemana en ehkä tulisi Huippiksille millekään ruokareissulle. Tottakai näiden kokemusten perusteella siellä on hyvä yritys saada laadukasta ja erilaista keittiötä mahdollisimman moneen makuun paikallisella höysteellä mikä se onkin noin nuoressa asutuksessa. Coal Miners Cabineja voin suositella budjettimatkailijalle! Taloissa oli lämmin tunnelma ja aamuisin oli hauskaa etsiä omia saappaitaan kenkämerestä oven edestä mennessä aamiaiselle.

Kaikki postaukset Huippuvuorilta löydät täältä!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply S perjantai, tammikuu 22, 2016 at 21:32

    Barentsburg _on_ etelämmässä kuin LYR. Tämä teidän panimoravintolanne panimo aloitti toimintansa vastikään, Barentsburg ehti mainostaa sitä ennen vuosia, että siellä on maailman pohjoisin panimo. Mutta tämä siis on se pohjoisempi. 🙂

    • Reply Maarit Johanna lauantai, tammikuu 23, 2016 at 11:18

      No sitäpä se miekin ihmettelin, kun molemmissa paikoissa on ”maailman pohjoisinta”! Selvensi tämäkin 🙂 Kiitos ^^

    Leave a Reply