Yleinen

6,5h Pietarissa

tiistai, marraskuu 24, 2015

St. Peter Linen Päivä Pietarissa –risteilyllä se action-aika perillä on noin 6,5h. Shuttlebussi on Iisakin kirkon aukiolla aamukymmeneltä ja lähtee takaisin 16:45. Sen jälkeen tunnin päästä lähtisi vielä yksi, mutta sitä neuvottiin käyttämään vain hätätapauksessa tai ihan viimeisenä vaihtoehtona. Ilman viisumia laivasta ei todellakaan halua myöhästyä.
Onneksi meillä oli paikallinen ystäväni Valentina. Hän oli suunnitellut meille tiiviin kävelyretken ja kierrätti meidät kaikille päänähtävyyksille, jotka vain olivat saavutettavissa. Minä näin Pietarin ensimmäistä kertaa, mutta Riikalle matka oli jo toinen. Koska shuttlebussi niin kätevästi saapui Iisakin kirkon aukiolle, lähdimme heti aamuteelle sitä vastapäätä olevaan Onnellisuus-nimiseen kahvilaan. Venäjäksi en sen nimeä millään osannut lausua. Ulkona oli hyytävä aamu ja vettäkin ripisteli. Oli ihana lämmitellä teekupin, macaronien ja ilmaisen wifin kanssa.
Iisakin kirkkoon pääsi sisälle 10:30 ja teen loputtua lähdimme tutustumaan siihen. Ostimme liput sisälle museoon, mutta ylös näköalapaikallekin olisi päässyt. Sisätilat houkuttelivat enemmän ja pääsimme näkemään jotain äärimmäisen loisteliasta. Luterilaisiin kirkkoihin ja katedraaleihin tottuneelle tämä oli niin överiprameaa ja too glorious, että tuntui olevan itsekin yltä päältä kullassa, kun sitä oli joka puolella koristeissa. En ole koskaan käynyt Roomassa, mutta voisin kuvitella, että hengelliset paikat on sielläkin varmasti niin koristeellisia, että täytyy tutkia katon rajassakin olevia yksityiskohtia niska notkolla. Valentina yhytti meidät kirkolta ja lähdettiin kierrokselle. Hän tiesi kaikki hauskat pikkureitit kohti seuraavia kohteita ja kuljimmekin kauniita katuja ja kanaalien reunoja pitkin.

Kirkon jälkeen näimme vielä ruskan värein hehkuvassa puistossa komeilevan Vaskiratsastajan.


Eremitaasi. Se valtava palatsikompleksi nähtiin ihan muutamalta seinältä. 4.11 piti olla kansallinen vapaapäivä ja oli odotettavissa, että palatsiaukiolla olisi massoittain ihmisiä juhlistamassa vapaapäivää. Nyt siellä oli melkeimpä tyhjää. Aleksanterin pylvään luona oli surevia ihmisiä ja kukkia muutamaa päivää aikaisemmin tapahtuneen Kogalymavia-lentoyhtiön Egyptissä sattuneen onnettomuuden vuoksi. Useat pietarilaiset nuoret pariskunnat saivat turmassa surmansa, ja heidän kuvillaan oli koristeltu muistomerkkialue. Tuntui vähän oudolta ottaa samalla aukiolla turistiposeerauksia, mutta oli siellä vain niin hurjan kaunista. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme varmasti vierailleet myös sisällä linnassa. Sitä varten vaan saattaa tarvita kokonaisen viikon, eikä puolikasta päivää!

Valentina kävelytti meidät kauniita kävelykatuja pitkin Kristuksen ylösnousemuksen katedraalille. Luulin, että tällainen pytinki on ainoastaan Moskovassa Punaisella Torilla, joten olin tosi yllättynyt! Vaikka keli oli harmaa, väriloisto oli ihan mieletön. Ympärillä parveili myös aristokraattisiin pukuihin sonnustautuneita pietarilaisia, jotka tarjoutuivat poseeraamaan turistien kanssa yhteiskuvissa. Maksua vastaan tietystikin. Meille riitti omat naamat valokuviin, hetken huokailu siinä ihastellessa ja kierros katedraalin ympäri. Voi kun olisi voinut jäädä ja palata seuraavana päivänä! Päiväretkellä kerkesi saada vain hingun palata Pietariin noille kaikille käydyille kohteille uudelleen ja syventyä niihin pikaisen silmäyksen lisäksi enemmän.

Nevskiy Prospektia pitkin kävelimme edestakaisin useaan kertaan ja näimme valtavia kirjastoja, ostoskeskuksia, Hard Rock Cafe-kopio ”Rock Pubin”, sekä Singelin talon, jonka katolla olevassa pääsiäismunan muotoisessa lasipallossa huhutaan olevan Venäjän Facebookin, eli VKontakten perustajan konttori. Tiedä häntä miten totta on tuo tieto, mutta on hauskaa uskoa niin!

Valentina oli loistava opas, mutta uskoisin pärjääväni kaupungissa mainiosti myös ilman opasta. Minulle toisen perässä kulkeminen oli ihan luksusta, sillä yleensä minä navigoin ja tutkin karttaa. Pietarissa oli aika helppoa suunnistaa. Pietarin koko kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja ei ole vaikeaa kuvitella miksi. Ihan tavallisia katuja kävelemällä pää pyörii ympyrää ihastuneena. Upea kaupunki! Voin vain kuvitella miten hienoa olisi ollut seuraavana päivänä, kun oli luvattu aurinkoista säätä. Ehkä ensikerralla. Tänne on nimittäin yhtä helppoa tulla kuin Tallinnaan, joten sitä ei varmasti kauaa tarvitse odotella : ) Haluan myös viedä Markun käymään Ravintola Palkinissa, joka on Tripadvisorin mukaan Pietarin parhaita ravintoloita. Postaus ravintolasta löytyy tästä linkistä.

Pietarin myötä sain taas uuden kohteen maailmanperintökohteiden keräilylistaani ja nyt niitä pitäisi olla kasassa jo 26! Täytynee pian rukata uusi koostepostaus ja alkaa katselemaan uusia mielenkiintoisia Unesco-matkoja. Pietaria voin suositella kaikille, jotka ravaavat Tallinnassa, mutta eivät ole vielä jaksaneet tutustua itäiseen naapuriin. Niin paljon nähtävää ja hinnat ovat edelleen suomalaiselle aika edulliset, vaikka Pietari Venäjän kalleimpia kaupunkeja onkin.

Sananen vielä loppuun shoppailusta. Takaisin laivalle päästessä olin ehkä ihan tyytyväinen, että oltiin vain päivä ja aika pienellä budjetilla liikenteessä. Olin kuvannut maatuskanukeista ja koristeellisista pääsiäismunista niin paljon kuvia, että alkoi tehdä mieli tuollaista rivistöä myös omaan kotiin. Kovin edullisia ei nuo taideteokset ole, mutta onhan ne vain ihan hurjan kauniita! Harkitsin myös koristeellisen villahuivin ostamista, mutta Valentinan mukaan kadulla myytävät olivat feikkejä ja niiden hintaa pitäisi saada tingattua roimasti alas, että kannattaisi ostaa. Tavallisessa venäläisessä huivissa on 80% villaa ja 20% silkkiä, mutta innokkaan tinkimissananvaihdon seurauksena myyjät eivät tietenkään suostuneet Valentinalle tunnustamaan, ettävät huivit ole aitoa villaa. No joo, oikeassa liikkeessä jälkikäteen hypisteltynä ne aidot huivit tuntuivat käteen ihan erilaisilta. Mie olisin yksin shoppaillessani ihan onnellisena ostanut mitä mulle olisi annettu ja uskonut kaiken 😀 Nyt jäin ilman huivia, mutta tiedämpäs ainakin mitä seuraavalla kerralla täältä hankin ja paljonko aitoon huiviin tarvitsen rahaa mukaan.

Kattokaa nyt näitä miten kauniit! Mutta ihan niinkuin sellaista millekään hyllylle tarvitsisin 😀

Kuusi ja puoli tuntia tuntui laivassa jalat ylös uupumuksesta nostettuna jo aivan sopivan mittaiselta ajalta pyöriä kaupungissa! Miten noin lyhyt aika voikin väsyttää niin tehokkaasti. Kerkesimme kuitenkin kävellä toistakymmentä kilometriä, istua ravintolassa ja kahvilla, sekä kuluttaa aikaa myös ostoksilla pyörimiseen, vaikka emme edes ostaneet paljon mitään muuta kuin postikortteja. Seuraavalla matkalla haluan oikaista itseni kaupunkikierroksen jälkeen hotellissa ja viipyä useamman päivän. Hahah, miettikää, minun aikaisemmat kokemukset Venäjältä rajoittuvat Murmanskiin. Siinä mielessä olen nyt käynyt kahdessa venäläisessä ääripäässä. Pietarin kaltaista ylellistä hohtoa ei ihan jokaisesta kaupungista löydy.  : )

*Päivä Pietarissa -risteilyn tarjosi yhteistyössä St. Peter Line

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Millamaija tiistai, marraskuu 24, 2015 at 14:20

    Söpöt maatuskat = D
    On sulla kunnon pikavisiittejä kaupungeissa, miten riittää energia tommosena päivänä kun on saapuminen ja lähtö saman päivän puolella? Kuullostaa hurjalta.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 11:01

      Nyt on ollut kesällä ja syksyllä kyllä harrastuksena melkoiset pikavisiitit, ihan kuin ei vois ollenkaan hengähtää missään välissä! 😀 Energiaa ei tosiaan ollut enää tällä reissulla illalla yhtään mihinkään. Muistan olleeni ainakin kaksi tuntia hytissä ihan naattina. Sitä sattuu ku paljon reissailee :p

  • Reply Mika / Lähtöportti tiistai, marraskuu 24, 2015 at 19:41

    Tässä oli varmasti hyvä kooste siitä, mitä Pietari voi yhden päivän aikana tarjota. Luen uudelleen, jos innostun palaamaan kaupunkiin todella pitkän ajan jälkeen. Kävin nimittäin lapsena vähän vastaavalla reissulla, mutta se oli silloin Sally Albatrossin Päivä Leningradissa -risteily Neuvostoliittoon 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 11:06

      Kiitos 🙂 Tämä taitaa muutenkin olla sopiva reitti päiväretkelle, nimittäin näimme useissa kohteissa samoja naamoja, jotka olivat kävelleet varmaankin samaa reittiä meidän jalan jäljissä.
      Minunkin vanhemmat muistelevat, että ovat käyneet sekä Leningradissa, että Pietarissa 😀

  • Reply Suvi tiistai, marraskuu 24, 2015 at 19:43

    Pietariin pitäisi kyllä lähteä käymään. En ole koskaan käynyt Venäjällä, vaikka se on tuossa vieressä.

    Sinulle on muuten haaste blogissani.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 11:07

      Miten sinne onkin niin jotenkin korkea kynnys lähtiä, vaikka se on tuossa vieressä. Suosittelen visiittiä. Aivan äärimmäisen kaunis kaupunki ja vielä niin helposti saavutettavissa 🙂

      Kiitos haasteesta! Pitääpä tarttua siihen.

  • Reply Jenni / Globe Called Home tiistai, marraskuu 24, 2015 at 20:05

    Vaikka olen käynyt Pietarissa kahdesti pitkällä viikonloppureissulla, niin Iisakin kirkkoon en ole koskaan ehtinyt sisälle. Harmi, sillä kuvat näyttävät upeilta! Ja luulen kyllä, että ortodoksikirkkojen koristelut päihittävät katoliset serkkunsa, sen verran kultaa tuntuvat käyttävän. 😉

    Eremitaasissa sen sijaan olen käynyt kahdestikin, ja edellisellä kerralla käydessä siellä oli mahdollista aulassa näyttöpäätteeltä valita pari kohokohtaa, jotka halusi nähdä, jonka jälkeen kone printtaa kartan. Selvittiin sillä kerralla ulos tunnissa parin kiinnostavimman nähtävyyden bongattuamme, ja sisäänpääsy ainakin tuolloin oli opiskelijoille ilmainen.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 11:10

      Pitkä viikonloppu kuulostaisi minustakin sopivalta ajalta tutustua kaupunkiin. Sen verran kallis se on, etten ehkä ihan viikoksi lähtisi. Iisakin kirkko oli päätähuimaavan upea sisältä. Eremitaasi samana päivänä olis aiheuttanut varmaan jo versaillesmaista pyörryttävyyttä sen loisteliaisuuden vuoksi.

      Ompa kätevä systeemi tuo kartan printtaus! Ajattelin, että sinne pitää vaan sukeltaa sisälle ja koittaa tutkia kylttejä. Helpottaisi huomattavasti, jos tietäisi suoraan mitä haluaa. Harmi, etten ole enää opiskelija.

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. torstai, marraskuu 26, 2015 at 09:02

    Pietari, vieläkin kokematta! Pakko päästä!

  • Reply Viv keskiviikko, maaliskuu 16, 2016 at 18:20

    Tosi kivoja kuvia olit päivän aikana napannut! Pyörähdin juuri viikoloppuna rajan takana monen vuoden jälkeen ja koin yllätyksen miten kaupunki oli muuttunut. Vietin syksyn Moskovassa vaihdossa ja siihen verrattuna Pietari on tosi länsimäinen. Jos haluaa vielä ”venäläisemmän kokemuksen” naapurimaastamme, kannattaa ehdottomasti suunnata syvemmälle. Oon kirjoittanut sekä Moskovasta, että Pietarista myös omassa blogissani.

    • Reply Maarit Johanna torstai, maaliskuu 17, 2016 at 17:43

      Kiitos 🙂 Kiinnostavaa kuulla, että Pietari olisi länsimainen! Itse kun kävin ekaa kertaa Pietarissa, niin ei vaikuttanut kyllä yhtään 😀 Tosin ihan erilaista Venäjää mitä aikaisemmin olen nähnyt esim. Murmanskissa. Siellä tuntui olevansa ihan jossain toisessa ääripäässä, kun elämä oli niin erilaista kuin vain parin tunnin ajomatkan päässä Suomessa!
      Täytyypä vilikasta!

  • Reply Simo tiistai, heinäkuu 26, 2016 at 23:27

    Tää piti lukee ihan kartan kanssa, jotta saa vähän osviittaa siitä mitä kaikkee kerkee itte tekee ens lauantaina. 😀 Hyvin infoo, kiitos! 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, heinäkuu 27, 2016 at 20:26

      Voi jess hyvä! Mutta kaikista eniten mie suosittelen sitä Palkin ravintolaa. Se oli ihan järjettömän ihana paikka ja ruoka ja palvelu ja ja ja… Menkää sinne! 😀

    Leave a Reply