Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Kaikki hyvin

tiistai, lokakuu 13, 2015

Minulla on ollut viimeisen kuukauden aikana tekeillä postauksia aika negatiivisista aiheista, ihan yleistä nillitystä ja loputonta valitusta siitä, etten vieläkään tykkää asua Sodankylässä. No jälkimmäinen ei varmasti ollut kenellekään uutinen, mutta viimeaikoina asia on ollut niin päällä mielessä. Maailman uutisia lukemalla olen saanut ihan tarpeeksi suuren annoksen negatiivisuutta ja muita kielteisiä tunteita käsiteltäväksi, etten halua kirjoittaa sellaisia itse. Poistin melkein valmiit draftit ja päätin aloittaa uudelleen. Täältä pesee vähän terveisiä bloggaajien ah, niin auvoisen kulissielämän takaa.

Minut vakinaistettiin töissäni syyskuun alussa. Kuukausi sitten sain kuitenkin irtisanomisilmoituksen, samoin kuin puolet meidän toimistolta. Tottakai tuntui ihan kamalan pahalta ja onnistuinkin muutaman päivän vellomaan kurjissa tunteissa. Kaksi viikkoa kerkesin olla vakkari! Irtisanomispäiväksi merkittiin 15. lokakuuta, oma syntymäpäiväni! Sweet 23. Kirjoitin varastoon niin karkeaa tekstiä viime viikoilla, että olen ihan tyytyväinen, ettei mitään niistä päätynyt julkaistavaksi. Sinne meni myös ”päivä bloggaajan kanssa”-postaus, huh! Ajoitus sellaiselle oli omalla kohdallani täysin väärä. Negistelyn varjossa melkein unohdin sellaisen asian, että irtisanomisilmoituspäivänä solmin heti uuden työsopimuksen. Hyvin vähillä tunneilla, mutta työ on juuri sellainen oman alan juttu, josta tulen vielä nauttimaan! Uusi päätoimen työ olisi vielä hieno löytää, mutta empähän ole täysin tyhjän päällä. Tai työtön. Meillä ei ole omistuskämppää eikä lainaa, joten tilanne ei ole huonokaan. Uutta työtä voi sitä paitsi tehdä kotona. Tai vaikka ulkomailla.

Sodankylää kohtaan tunteet eivät ole edelleenkään kovin lämpimiä ja töiden loppumisen jälkeen täällä on entistä vähemmän tekemistä. Kavereita ei ole koko kylässä yhtä ainutta, joten aika keskenänsä joutuu mielekästä asiaa keksimään. Saan kuitenkin tehdä juuri niitä asioita mitä haluan. Voin pyöräillä vaikka joka päivä kylän toiselle puolelle ja olla pikkuveljeä koulusta vastassa lapsuuskotona. Tai sitten voin keskittyä islantilaisten neulekuvioiden ihmeisiin, lukemaan vaikka kymmenen uutuusromaania viikkoon, käydä juoksulenkeillä, kokeilla youtube-videoiden opastuksella joogaa (sen ku näkis), ja alkaa käymään avoimen yliopiston kursseja Rovaniemeltä tavoitteena aloittaa maisterin teko lähitulevaisuudessa. Jälkimmäinen varmaan menee suurimmalla todennäköisyydellä toteutukseen. Salaisena haaveena on muutenkin muuttaa urbaanimman elämän ja samanikäisten ihmisten perässä Rovaniemelle. Työ pitää Markun vielä Sodankylässä, joten täällä miekin nyt olen. Eikä mulla nyt ihan kovin huonosti asiat ole. Uuden vuoden reissu odottaa ja Sodiksessa on kivat pakkaskelit! Toivottavasti tämä Islannin reissu pitää mielen virkeänä sinne jouluun asti ja kaverisuhteet pysyis yllä whatsappin ja facebookin välityksellä…

Oikeastaan, kaikki on aivan hyvin. Varovaisesti voisin jopa sanoa olevani ihan onnellinen tyytyväinen kaikesta huolimatta. Mikäpä se tässä. Katellaan mitä tapahtuu. Ainaki vähän aikaa.

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 13:04

    Kyllä kaikki aina järjestyy, ja sunlainen tyyppi saa varmasti pian taas pysyvämpääkin duunia jos kiinnostusta sellaiseen löytyy.. Tsemppiä tulevaan! 🙂

  • Reply Kthetraveller keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 14:35

    Peukut pystyssä sille, että saat pysyvämpää duunia piakkoin. Negatiivisuuksiin on niin helppo uppoutua ja jäädä niihin märehtimään + hakemalla hakea, joten kiva että olet saanut ajatuksia positiivisuuden puolelle. Hali!

    • Reply Maarit Johanna torstai, lokakuu 15, 2015 at 11:27

      Kiitos K <3 Mikään ei ole kyllä niin ärsyttävää kun se negatiivisuus. On ollut ihan pakko miettiä väkisinkin kaikki asiat ihan päinvastoin, jotta on pystynyt pysymään iloisena.

  • Reply Kea / Deep Red Blues keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 14:58

    Oon huomannu että negatiivisuus on ikävä kierre. Siitä pitää kaikin keinoin pyrkiä eroon. Ikävimmälläkin hetkellä kannattaa yrittää hakea tilanteesta ne hyvät puolet, ja ikävistä ihmisistä täytyy pyrkiä eroon pikimmiten. Mikään ei kuormita enemmän kuin se että kuuntelee ihmisten valitusta jatkuvasti… mullakin onnellisuusprojekti meneillään paraikaa. Onnelliseks tekevät ystävät, neulominen, lukeminen, liikkuminen, ulkoilu ja skeittaaminen. Ja tietty ihanat reissumuistot. Tsemppiä!

    PS: En tiedä onko joku muu sanonut samaa, mutta mulla häviää kirjaimet tällä sivulla. Varsinkin isot… ja jotkun muutkin merkit. 😉

    • Reply Maarit Johanna torstai, lokakuu 15, 2015 at 11:43

      Kiitos tsempeistä Kea <3 Onnellisuusprojekti kuulostais sellaiselta, joka minunkin pitäisi aloittaa! Pitää varmaan siis hakea kirjastosta kasa romaaneja, alkaa neulomaan uutta villapaitaa ja suunnitella uusia reissuja 🙂

      Et muuten ole ensimmäinen, joka on tuosta maininnut! Olen kysynyt tekniikasta neuvoa, mutta ei sanottu sen kummempaa, kuin selaimen vaihto saattaa auttaa. Mulla ei ole kertaakaan näkynyt ihmeellisesti nämä sivut. Outoa. 😮

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 17:04

    Asioilla on aina puolensa. Etelän pimeissä feikkitalven loskakeleissä sitä kaipaa kummasti valkoista lunta, hiihtokelejä ja pakkasta. Sellaista oikeaa talvea, mitä löytyy esimerkiksi Sodankylästä 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, lokakuu 15, 2015 at 11:45

      Ymmärrän kyllä ja näinhän se on. Onneksi me ollaan tämä joulu Helsingissä 😀

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 19:39

    Kuten tiedät, ymmärrän, miltä tuntuu, kun ei koe nykyistä asuinpaikkaansa omakseen. Hyvä kuitenkin, että pyrit pysymään positiivisena etkä turhaan mene negatiiviseen kierteeseen. Työpaikan menettäminen on todella kurja juttu, mutta hienoa, että löysit kuitenkin jotain muuta tilalle :). Saako kysyä, millaisen työn sait? Facessakin voi vastata ;). Kuulostaa kuitenkin upealta, että voit tehdä sitä missä haluat.

    Kyllä se tilanne vielä paremmaksi muuttuu jossain vaiheessa! Nyt vain yrität nauttia parhaasi mukaan noista positiivisista asioista, jotka juuri mainitsit :).

    • Reply Maarit Johanna torstai, lokakuu 15, 2015 at 11:58

      Siinä mielessä sama tilanne voi olla, vaikka olisikin kotoisin Lappeenrannasta eikä Sodankylästä. Ne tuntemukset voi olla samoja. Suunta on kuitenkin vähän etelämmäs nyt, vaikka edes osa-aikaisesti siskon luo asumaan 😀 Markkinointisuunnittelijan hommia. Some-juttuja 🙂

      Kiitos tsempeistä sullekin. Kovasti koitetaan seleviytyä parhain päin ja pitää pää pystyssä 🙂

      • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, lokakuu 16, 2015 at 08:04

        Totta, ne tuntemukset taitaa tosiaan olla samoja :). Itselläkin oli Lappeenrannassa paremmin aikaa muihin juttuihin, kuten lukemiseen ja blogin kirjoitteluun, kun ei ollut mitään menoja koskaan x).

        Kuulostaa hienolta hommalta! Onnittelu :).
        Hyvä asenne!

        • Reply Maarit Johanna perjantai, lokakuu 16, 2015 at 13:34

          Voin vain kuvitella! Mulla menis varmasti Rovaniemellä (puhumattakaan Helsingissä) paljon enemmän rahaa ulkona kahvitteluun, syömiseen ja shoppailuun. Täällä ei voi oikein harrastaa niistä mitään niin on sitten kaiken ajan kotona.

          Kiitos tsempeistä :p

  • Reply Anu keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 21:00

    Voi että, onpa kurja kuulla. Onneksi oot kuitenkin jo onnistunut kääntämään ajatuksia myönteisemmiksi ja sulla on edes osa-aikaisesti työtä (ja samalla aikaa muihin kivoihin asioihin, mm. opintojen jatkaminen kuulostaa mainiolta ajatukselta).

    Vaikka juuri Sodankylä on mulle aika tuntematon paikka, niin voin niiiiiin hyvin kuvitella tuon fiiliksen, että haluaisit pois sieltä. Mut väliaikaista se siellä asuminen on ja eipähän ainakaan tarvii olla kaukosuhteessa. Oikeat ystävyyssuhteetkaan ei varmasti katoa pelkän välimatkan vuoksi. Paljon tsemppiä sinne! 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, lokakuu 15, 2015 at 12:00

      Työt onneksi pitää mielen virkeänä, vaikkei niitä olekaan kuin muutama tunti viikossa. Toivottavasti nuo avoimen yliopiston kurssit natsais nyt kunnolla, jotta ne vois aloittaa heti kun tämä edellinen työ loppuu.

      No Sodankylä on keskellä ei mitään 😀 Kaukosuhteessa oleminen olis kamalaa. Siksi Rovaniemi olisi helppo, kun se on niin ”lähellä”. Onneksi on hyvät yhteydet kavereihin myös 🙂 Kiitos tsempeistä!

  • Reply jane maanantai, lokakuu 19, 2015 at 22:28

    Mulla oli aika samat fiilikset kun vielä asustelin sodiksessa. Kaikki kaverit oli muuttaneet pois kun ite muutin takaisin, ei ollut säännöllistä työtä ja sosiaaliset suhteet rajoittui lähinnä sukulaisiin. Oli niin julmetun tylsää että jopa urheileminen kiinnosti 😀 Nyt muutin toiselle paikkakunnalle ja ai vitsi, kuinka kaipaankaan sodikseen! En tosin siihen miljööseen, vaan perheen luo 😀 Mutta tsemppiä sulle sinne, ajalla on loppupeleissä tapana mennä nopiasti!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 19, 2015 at 22:35

      Ihanaa, että muutkin ajattelee tai on ajatellut samalla tavalla. Mutta pakkohan tähän on tietenki kertoa se, että voi miten mulla itketti kun tulin Islannista takaisin kotiin pitkän tauon jälkeen. Tuntui niin hyvältä olla täällä! Rovaniemeltäkin tulin opiskeluaikoina tosi usein kotiin. Nyt sitä on vain jumissa täällä.
      Kiitos tsempeistä! Mie koitan kuitenki kovasti päästä ainaki Rolloon piakkoin 🙂

    Leave a Reply