Yleinen

Pieni Karhunkierros Oulangalla

torstai, lokakuu 1, 2015

Piti meidänkin päästä vähän ruskaretkeilemään. Aikaisemmassa postauksessani kerroinkin jo vähän huonosta tuuristamme kelien suhteen, mutta ei se meidän viikonloppuamme pilannut. Antoi ehkä hiukan haastetta, sillä meillä oli kaikesta huolimatta tosi hauska reissu!

Olemme tottuneet kiertämään patikkapolkumme pääosin rauhassa, mutta Juuman kylässä reitin alkupisteen parkkipaikalla oli jopa tungosta. Myllykosken tuvalla olevaa vieraskirjaa selaamalla saattoi huomata, että melkeimpä kaikki turistit olivat Etelä-Suomesta tulleita ruskaretkeilijöitä. Ihmettelin Markulle asiaa. Pyhä-Luostolla ja Saariselällä on paljon paikallisia ja muualta Lapista tulleita, mutta ei tuolla vain. Etelässä Karhunkierrokset ovat paljon tunnetumpia kuin täällä! Itsekin olen kuullut koko Oulangasta vasta hiljattain. Muistaakseni vielä blogien kautta. Kertomuksista on jäänyt mieleen riippusiltojen hehkutus, mutta mun on kerrottava, että Pieni Karhunkierros on paljon muutakin! Niitä riippusiltoja on ensinnäkin aivan liian vähän, että niistä kerkeäisi olla kovin innoissaan.

Oulangan kanjoni on se juttu. Ja se sai minun silmät selälleen! Ollaan puhuttu kotona Kevon kanjonista ja suunniteltu retkiä Etelä-Euroopan suurille kanjoneille. Ja silti tuolla Oulangalla on yksi sanoinkuvaamattoman upea kanjoni, joka pesee mennen tullen senkin joen jossa me laskettiin koskea Islannissa! Ja mie en ole siitä kuullut aikaisemmin! Miten on mahdollista, että ihmiset puhuu noiden maisemien jälkeen vain riippusilloista? Siellä kanjonin pohjalla virtaava joki koskineen on todella vaikuttava. Ennen kuin ehdin ajatellakaan, että se soveltuisi hyvin koskenlaskuun, tulivat ensimmäiset kumiveneet kallionjyrkänteen takaa kiljahdusten saattelemana. Ens kerralla minäkin haluan!

Reitin ensimmäinen jännittävä paikka oli Myllykoski. Vanhassa myllyssä saatiin pidellä kuurosadetta ja tutkiskella sitä vieraskirjaa. Koski oli tosi kaunis ja pakko myöntää, että se riippusiltakin teki oman säväyksensä maisemaan. Harmi, ettei suomalaiset kosket ja putoukset oikein näytä valokuvissa erikoiselta. Ne on niin paljon muutakin. Ei koskea tai putousta oikein voi mennä katsomaan ilman, että sen jylinän kuulee. Ei se ole muuten mitään.

Jyrävän (ihan oikea) vesiputous jäi parhaimpana mieleen ja sen läheisyydessä syötiin ensimmäiset eväsleivät ja pullatkin. Oltiin ilmeisesti oltu lähdössä säästöbudjetilla retkelle, koska kahvitermarikin oli jäänyt kotiin ja Markulla tietenkin pisti päälle vieroitusoireet. ”Olispa kahavia, olispa kahavia”, se hoki polulla jo tuntia ennen levähdyspaikkaa. Siinä me sitten istuttiin rannalla, mutusteltiin eväitä ja katseltiin maisemia kun eräs vanhempi kanssaretkeilijä tuli kahvipannun kanssa ja kysyi maistuiskohan meille pannukahvi, kun heillä jäi vähän ylimääräistä. Meleko reipas JOO pääsi Markulta ja se sai kuksansa täyteen. Voi että sitä muikeaa ilmettä, kun näin hyvin sen rukouksiin vastattiin! 😀

Kierroksen viimeiset kilometrit menivät eksyessä muutaman mutkan takaa ja takaisin palatessa. Sitten huvitti vain päästä jo lepäämään. Matkaa saattelivat korkeat portaat ylös ja alas sekä kaunis syksyinen metsämaisema.

Kävelyssä meni kuusi tuntia ja upeiden koskien ja maisemien jälkeen palattiin nääntyneinä autolle ja vedettiin hanskalokeroon jääneet suklaat heti loppuun. Suunnattiin suorinta tietä Kuusamoon ja hotellille. Sen pituinen kierros se Pieni Karhunkierros!

Seuraa blogia! *facebook* *bloglovin* *instagram*

You Might Also Like

57 Comments

  • Reply Katja perjantai, lokakuu 2, 2015 at 09:42

    Mikähän siinä on, että kaikki lähikohteet on täysin näkemättä. Syytän kyllä myös hieman surkeita (ja kalliita) liikenneyhteyksiä autottoman näkökulmasta. Kyllä minäkin tuota koskea muuten jokupäivä ihailen!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 11:36

      Niimpä! Mulla on edelleen Lapista niin iso osa näkemättä, että ihan hävettää. Oot oikeassa noiden kalliiden yhteyksien suhteen. Meinas jäädä nimittäin lähtemättä Rovaniemelle viikonloppuna kun bussilippu yhteen suuntaan maksaa 27€. Onneksi pääsin autolla. Tuolla hinnalla pääsee jo Norskilla Rollosta Helsinkiin!

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 12:42

    Minä en ole ikinä kuullut noista riippusilloista, tai sitten on mennyt ihan ohi korvien. Se, mikä minua tuolla kiinnostaa, on sinipyrstö ja taigametsän muut erikoisuudet. Sinipyrstön olen Kuusamossa havainnutkin, mutta muuten Kuusamo oli minulle pettymys, kas kun siellä oli tehty laajoja hakkuita ja niitten jäljiltä ns. metsät olivat viheliäistä vitelikköä. Sen takia suuntasinkin seuraavan retkeni naapurikunnan Riisitunturin kansallispuistoon, eikä se suinkaan tarjonnut pettymystä, vaikkei sinipyrstöä ollutkaan.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 18:25

      Empä ole tuollaisesta kuullutkaan aikaisemmin! Minä menin katsomaan maisemia kansallispuistoon, nuo hakkuut olen missannut autuaasti. Kuusamon keskusta ei sykähdyttänyt, mutta Oulanka oli kauniimpi kuin kuvittelin! Riisitunturi kiinnostaisi itselläkin, sitä on kovasti kehuttu 🙂

  • Reply Annika | Travelloverblogi sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 13:02

    Sisäinen eräjormani ei vieläkään ole taipunut tällaisiin, mutta niin ihaillen olen katsellut retkipostauksia Suomesta, että ei ehkä mene montaa vuotta, kun minäkin löydän itseni metsästä. Ihanalta vaikuttaa tämäkin! Ehkä sydämeni valloitti nimenomaan riippusilta…

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 18:28

      Ehkä se kuvista päätellen on mielenkiintoisinta katsottavaa, kun ei noita riippusiltoja ihan jokapaikassa ole Suomessakaan 🙂 Sun pitää aloittaa pienestä ja mennä vaikka päiväretkelle Nuuksioon! Mie inhosin teininä vaellusretkiä ylikaiken ja kärtyisenä lähdin tyllihameessa ja kiilakoroissa lintutornillekin kun pakotettiin. Niinkin siis pääsee 😀 Ja kyllä se eräjormailukin joskus tympii. Noissa maisemissa vain sielu lepää.

  • Reply Sanna/ Tuntematon turisti sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 14:09

    Huh, miten hienot maisemat! Ehkä joskus itsekin vielä tuonne! Ja ihanaa, että Markku sai kahvia 🙂 Ei tainnut tuo kanssaretkeilijä aavistaa, miten tarpeeseen tarjouksensa tuli!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 18:28

      Niin oli yllättävän sykähdyttävät! Sanoppa muuta 😀 Oli tosi hauska yhteensattuma!

  • Reply Mikko Nurminen sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 14:52

    Upeat maisemat ja täytyy sanoa että kyllä Suomi on upea! Itsekin tullut reissattua taas lähinnä ulkomailla, mutta Suomesta löytyy paljon kaunista nähtävää. Muutaman vuoden päästä kun muksut vielä hiukan vanhempia niin lähdetään kyllä tällaisille patikoinneille myös!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 18:29

      Miekin olen sortunut tuohon ulkomaan matkailuun ja niin on jääneet näinkin läheiset luonnon ihmeet näkemättä! Lapsille tuokin on varmasti ihan elämys. Paljon lapsiperheitä liikkui reitillä, kun se oli niin helppo ja pysähtymispaikkoja oli useita makkaranpaistoon ja eväiden syöntiin 🙂

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 17:18

    Mua ei jostain syystä yhtään ole tämä karhunkierros koskaan kiinnostellut. Viime vuonna J kävi vetämässä sen pidemmän keikan, mutten suostunut edes lähtemään mukaan. 😀 Kuulemma siellä oli silloin oikein ruuhkaa. Ehkä joskus, mutta sitten kyllä ehdottomasti kesällä, en oikeastaan oikein tykkää syksystä…. 😀

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 18:31

      Tuo ruuhka onkin se miksi en täysin rakastunut paikkaan. Lapissa paljon lähempänä on myös hienoja kierroksia, jotka saa kiertää ihan rauhassa jos huvittaa. Mutta ehkä eteläläiset ovat tottuneet ihmisiin, ettei se niin paljoa haittaa 😀
      ET TYKKÄÄ SYKSYSTÄ?! Mie voisin elää aina syksyä ja ruska-aikaa ja olla onnellinen kun hyttyset ovat vihdoin kuolleet :p

  • Reply Heidi Stillman sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 17:28

    Kerrassaan upeat kuvat! Ja vaikka itse asustelenkin Thaimaassa tällä hetkellä pitkälti auringon ja lämmön takia, niin kyllä rupesi kaipaamaan syksyn kirpeyttä.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 18:32

      Kiitos! Huh huh, jos asuisin itse Thaimaassa, tulisin kyllä Suomeen aina syksyisin. Lempivuodenaikani 🙂

  • Reply Maarit sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 18:08

    Me niin puhuttiin viime talvena, että pitäisi käydä kesällä Karhunkierroksella, mutta eipä käyty! Näyttää kivalta! Pitäisi joku vuosi pyhittää ihan täysn kotimaan matkailulle. Tämä postaus kuvineen taas todistaa sen, miten upeata luontoa meillä täällä Suomessa on. Ja täällä on usein vielä niin rauhallista, ettei ole tietoakan niistä turistimääristä mitä ulkomailla. 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 19:11

      Suosittelen! Valitkaa myöhäissyksy, ettei ole kamalaa ruuhkaa! 🙂
      Suomen luonto ja myös kaupungit ovat yllättäneet mut tänä vuonna positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Luulen, että ne saattaa yllättää mut vielä uudelleen ja uudelleen!

  • Reply Anna Koskela sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 19:56

    Laitoinkin tämän tuonne Matkabloggaajien Fb-feediinkin ensi viikolle. Niin hyvin kirjoitettu ja niin totta!

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 21:00

    Tämä Karhunkierros on kiinnostanut minua kauan! Ehkä vielä tulee sen aika! 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, lokakuu 7, 2015 at 13:31

      Hei se oli tosi kiva vaellus! Olis hauska lähteä sille pidemmällekin reitille 🙂

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 21:17

    Ihan nolottaa myöntää, että Suomen Lapissa ei ole liiemmin tullut matkattua ja pohjoisimmat reissut ovat olleet Norjassa Mo i Ranaan ja Ruotsin puolella Luleälveniä myöten. Etelän lämpö ja turkoosit vedet ovat vetäneet aina enemmän puoleensa. Nyt viime aikoina on kuitenkin alkanut ajatuksissa kytemään, josko vielä tekisi ruskamatkan Lappiin; todella kauniita maisemia!

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, lokakuu 7, 2015 at 13:32

      Yhtä noloa omasta mielestä kun on niin vähän ylipäätään Suomessa tullut seikkailtua! Ymmärrän todellakin, lämpöhän se meitä suomalaisia vetää ulkomaille 🙂
      Onneksi ruska tulee melkein joka vuosi ja aina voi suunnitella kaukokatseisesti!

  • Reply Johanna Hulda - Discovering Sunbeams maanantai, lokakuu 5, 2015 at 00:25

    Tuo koskien ja putousten pauhu on kyllä jotain sellaista minkä äärellä tuntee luonnonvoimat oikein luissa ja ytimissä. Se vetää yleensä aika hiljaiseksi. Olen itse kävellyt tuon Pienen Karhunkierroksen joskus muksuna ja silloin jo maisemat vakuuttivat. Myllykoskelta taitaa olla meikästä joku filmikuva Spice Girls -lippis päässä. Voisin kyllä mieluusti lähteä uudelleenkin, tosin ilman sitä lippistä 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, lokakuu 7, 2015 at 13:34

      Huippua! Tottakai sun pitäis ottaa toisintokuva Spaissari-lippiksen kanssa 😀 vesiputouksissa on voimaa. Jopa Suomessa sen jyskeen tuntee kun kävelee lähemmäs. Tuntee silloin itsensä pieneksi.

  • Reply Anne | Metallia Matkassa maanantai, lokakuu 5, 2015 at 12:05

    Me käytiin kesällä kävelemässä tuo Pieni Karhunkierros ja hienoja koskia ja maisemiahan siellä oli. Raapustelin itsekin siitä blogiin, kokemus oli ihan jees mutta mikä mua harmitti oli porukan määrä siellä polulla! Jengiä oli ihan simona ja loppuvaiheessa polulla sai koko aika väistellä vastaantulijoita. Ei siinä kauheesti voinut rentoutua liikkumaan luonnossa, kun joku oli koko aika kintereillä.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, lokakuu 7, 2015 at 13:36

      Ruuhkaahan tuolla oli. Ihan keskenään kuljettuna tuo olisi voinut olla ihan erilainen kokemus. Mutta ei taida olla tuolla edes kunnolla sellaista aikaa vuodesta, ettei olisi liikennettä reiteillä. :/

  • Reply Terhi / Muru Mou maanantai, lokakuu 5, 2015 at 13:34

    Voi mitä maisemia! Ihmettelen minäkin, miksi ihmisille on tuosta jäänyt mieleen vain ne riippusillat. Aika muikea ilme Markulla kun sai kahvia 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, lokakuu 7, 2015 at 13:38

      Olishan nuo ollu ihan kivoja, jos niitä olisi ollut vaikka muutama enemmän!
      Tyyppi oli kieltämättä aika onnellinen 😀

  • Reply Lotta Watia | Unagidon tiistai, lokakuu 6, 2015 at 12:31

    Ihana ruskaretki! Mä olen käynyt tuolla Oulangalla yläasteiässä, kun osallistuin vaellusriparille. Toi kanjoni on tosiaan upee! Lähtisin mielellään näin aikuisiällä uudestaan.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, lokakuu 7, 2015 at 13:45

      Vaellusripari! Kuinka järjettömän siistiä! Olispa meilläkin ollut tuollaisia vaihtoehtoja myös 🙂

  • Reply AnnKat tiistai, lokakuu 6, 2015 at 16:49

    Aivan super hienoja kuvia!
    Mun oli tarkoitus tänä vuonna tehdä ruskamatka jonnekin pohjoseen, mutta nyt täytyy varmaan vaan toeta että jäi sitten tekemättä. :/ Kertoo kyllä aika paljon tästä omasta aktiivisuudesta ja tietämyksestä, kun en oikeastaan edes tiedä koska mun olis ”kuulunut” suunnata sinne pohjoseen. :DDD Ehkä ensi vuonna…

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 11:49

      Kiitos 🙂 Onneksi ruska tulee joka vuosi! Syksy on muutenkin mun ehdoton lempivuodenaika Lapissa. Suosittelen ehdottomasti ruskaretkiä. Tuu Lappiin syksyllä ^^

  • Reply Jenna / Journey Diary tiistai, lokakuu 6, 2015 at 18:34

    Voi ihana ruskaretki! Siitä on kyllä aikaa ku oon viimeks vaeltanut!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 11:50

      Se into iskee taas kun kerran pääsee polulle! Varsinkin tähän aikaan vuodesta 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, lokakuu 8, 2015 at 18:19

    Joku työkaveri joskus kävi tuolla vaeltamassa ja kehui sitä pitkään. Emme kuitenkaan silloin innostuneet – ehkä pitäisi harkita, jossain vaiheessa!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 11:51

      Maisemat upeat – niitä minäkin kehuisin! Mutta porukan määrä on sellainen joka saa miettimään kaks kertaa menisinkö toiste. Jos ei seura haittaa retkellä niin suosittelisin.

  • Reply Liza in London torstai, lokakuu 8, 2015 at 23:21

    Vitsi, nettiyhteys ei suostu lataamaan kuin pari ensimmäistä kuvaa – mutta ne näyttävät aivan upeilta!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 11:51

      Voi surku! Mulla on monien postausten kanssa sama ongelma. Liikaa hienoja kuvia ja liian vähän kärsivällisyyttä 😀

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net perjantai, lokakuu 9, 2015 at 04:25

    Kaveri haastoi lähtemään tänne juuri ennen meidän pitkää matkaa – ei silloin ehtinyt. Pitääkin ottaa oikein asiakseen ehtiä tuonne ensi vuonna. Hienot kuvat!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 11:52

      Ymmärrän kyllä miksei ehtinyt 😀 Onneksi Karhunkierros ei katoa mihinkään 🙂

  • Reply Sari | Pakkasesta Paratiisiin perjantai, lokakuu 9, 2015 at 10:11

    Voi mä niin ymmärrän tuota Markun fiilistä, mulla olis varmaan tullut kahvikiukku päälle, jos olis termari jäänyt kotiin 😀 Mä olen tosi huonosti reissannut Suomessa, en oo varmaan koskaan Vaasaa pohjoisemmassa käynyt. Tästä saan aina kuittailua pohjoisesta kotoisin olevilta kavereilta. Ei vaan kesäisin tule lähdettyä pohjoiseen, kun etelässäkin on niin kivaa, mutta kyllähän noissa maisemissa kelpais patikoida.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 11:54

      Mie en voi kans käsittää miten onnistuttiin unohtamaan termospullo!
      Mulla on sama ongelma eteläisen Suomen kanssa. Olen kyllä nyt aika onnistuneesti käynyt muutamissa isoimmissa kaupungeissa, mutta esimerkiksi etelän kansallispuistot on kokonaan näkemättä.

  • Reply Kohteena maailma perjantai, lokakuu 9, 2015 at 22:28

    Muutaman kerran on tuolla tullut oltua patikoimassa ja oikeastaan retkeilykipinäni on saanut alkunsa tuolta. Kosketkin on tullut pariin kertaan laskettua, todella hienoa puuhaa! Pikkukarhun voi kiertää hyvin tosiaan puolessa päivässä, isoon karhuun meneekin sitten jo neljä päivää ja on kunnon vaellusta.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 12:02

      Ompa mukava kuulla! Ihan mahtavaa, että oot laskenu nuo kosketkin. Se on mulla vielä kokematta, mutta aivan varmasti suunnittelen vaikka ens kesälle sellaisen reissun 🙂
      Pitkä vaellus samalle retkelle tietenkin myös.

  • Reply Heidi lauantai, lokakuu 10, 2015 at 09:51

    Hienoja maisemia! Pitää itsekin lähteä joskus ruskaretkellä. Tämä vuonna oli huikean upea ruska ihan kortikaupungissani Savonlinnassa, ettei sitä tarvinnut Lappiin asti lähteä ihailemaan. Mutta joskus vielä sinnekin…

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 12:23

      Retkihän sekin on kun astuu ovesta ulos ihanaan ruskamaisemaan 🙂 Hauskaa, että ruska ehti eteläänkin!

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi lauantai, lokakuu 10, 2015 at 15:22

    Hienot kuvat! Meillä on perheen muut jäsenet retkeilleet tuolla – oma tieni on aina sinnikkäästi vienyt etelämpään… 🙂

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 18:01

      Kiitos 🙂 Mieki oon yleensä ohittanut nämä kohteet tuosta vain ja lähtenyt kauemmas. Nyt oli kivaa vaihtelua! Pitäis päästä etelän puistoihin myös!

  • Reply Sanna I Siveltimellä lauantai, lokakuu 10, 2015 at 21:38

    Kauniissa ruskassa olette saaneet Karhunkierrosta vetää. Varmasti kivaa 🙂

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 18:02

      Oli niin kaunista ja tosi mukavaa 🙂

  • Reply Veera Bianca sunnuntai, lokakuu 11, 2015 at 14:29

    Siis niin kaunista, en kestä! Mä en ikinä jotenkin tajua että täällä kotimaassa on näin kaunista, apua 😀

    • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 12, 2015 at 18:02

      Voi joo! Suomessa on vaikka mitä paikkoja, joista ei ole kunnolla kuullutkaan! Koli mun täytyis vielä käydä näkemässä 🙂

  • Reply Jenni / Globe Called Home tiistai, lokakuu 13, 2015 at 15:39

    Voin vahvistaa, että Karhunkierros on todellakin tuttu Etelässä. Helsinkiläisenä se taitaa olla AINOA Pohjoisen vaellusreitti, jonka tiedän oikein nimeltä…

  • Reply Millamaija torstai, marraskuu 12, 2015 at 19:54

    Wau, täältä sun blogista löytää kaivelemalla vaikka mitä mielenkiintoista 🙂 Karhunkierrokset on houkuttaneet mua jo vuosikaudet mutta jotenkin aina jäänyt. Kyllä vielä joku päivä mä sinne könyän!

    • Reply Maarit Johanna torstai, marraskuu 12, 2015 at 20:05

      Täältähän kyllä löytää! Hauskaa, että oot jaksanu ettiä 😀 Karhunkierros oli hieno, mutta tuu mieluummin ihan tänne oikeaan Lappiin. Tai siis vielä pohjoisempaan ^^

  • Reply Tittis lauantai, tammikuu 16, 2016 at 14:44

    Kyllä paikallisetkin tuolla käy retkeilemässä, ihailemassa ruskaa, katsomassa jyrävää tai jäiden lähtöä… tosin yleensä ruuhkien ulkopuolella ? itsellä tulee käytyä vähintään kerran tai kaksi vuodessa vaikka asunki nykyään Savossa. Riisitunturin kansallispuisto Posiolla on kyllä kans hieno paikka. Ja kyllähän niitä muitakin hienoja luontokohteita löytyy läheltä, kuten julma ölkky ja hossa. Itsellä taas Savon luontokohteet ovat huonommin läpikäytyjä vaikka lähempänä olisivat.

    • Reply Maarit Johanna lauantai, tammikuu 16, 2016 at 17:42

      Ihan varmasti miekin kävisin, jos tuolla asuisin 🙂
      Hei Riisitunturille meillä onkin keväällä suunnitelmana mennä. Muutetaan Rovaniemelle, niin sekin on sitten paljon lähempänä. Kiitos vinkeistä! Just tuollaisia mie kaipaankin nyt kun mietin mihin taas olisi aikaa lähteä Rollosta ^^

    Leave a Reply