Yleinen

Kuinka Pää Pilvissä syntyi? #blogisitarina-haaste

maanantai, syyskuu 28, 2015

Oli synkkä ja myrskyinen marraskuun alku vuonna 2013. Katselin ulos hämyiseen iltaan korkealta Levin Panorama-hotellin chalet-huoneistosta. Olin juuri saanut sähköpostiviestin kesken konferenssitöiden, että olen voittanut lennot Karibialle. Tätä ei kaverit enää usko, mun on ihan turha kertoa kenellekään!

Ja päätin kuitenkin perustaa blogin ja toitottaa asian koko kansalle.

Onnellisena Aruballa

Olin jo peruskoulun lopussa ja lukiossa hanakasti osallistumassa ihan kaikkiin kilpailuihin, mitä netistä sattui löytymään. Halusin palavasti malliksi ja osallistuin kuvakilpailuihin ja erilaisiin pieniin mallimittelöihin, joista kantelin kotiin meikkipaketteja, hajuvesiä, rasvapurkkeja ja muita tuotepalkintoja. Kaverit kävivät minun luona täyttämässä omia varastojaan, kun en saanut kaikkea sitä tavaraa käyttöön. Täyttäessäni täysi-ikäisiä vuosia aukesi mahdollisuus osallistua myös matkakilpailuihin. Ei tarvinnut enää kysellä vanhemmilta lupaa reissaamiseen! Olin ollut kuukauden 18 vuotias, kun voitin Demi-lehden ja MTV:n kilpailusta matkan Madridiin. Tämä ihmeellinen voittokulku jatkui ja itsekin hämmästelin miten helppoa oli vain osallistua kaikkeen meneillä olevaan. Kirjoittelin aina palkinnoistani facebookiin. Aloitin samoihin aikoihin myös reissaamaan ihan muuten vain yksinäni tai kavereiden kanssa. Tuntui, että matkalla olen paljon enemmän. Mallikilpailut eivät enää kiinnostaneetkaan niin paljon kuin matkat. Olin lukion jälkeen välivuoden töissä ja reissurahaa oli. Tein reissuista Ifolor-kirjoja, mutta tuntui etteivät ne ehkä riitä muistoksi. Halusin enemmän. Ensimmäinen blogi mitä aloin seuraamaan, oli Mungolife juuri muutettuaan Rantapalloon. Matka Australiaan ja maailman ympäri aiheuttivat suunnatonta maailman kaipuuta ja samalla mietin, miksen itse voisi kirjoittaa omista matkoista. En tehnyt asialle vielä mitään.

Latasin Instagramin puhelimeeni keväällä 2013 ja löysin sieltä paljon suomalaisia matkabloggaajia. Reissuinspiraatiota löytyi mielettömiä matkakuvaajia seuraamalla. Sitten tuli Instagram Travel Thursday. Osallistuin innoissani mukaan omilla reissukuvillani ja sain paljon positiivista palautetta muilta osallistuneilta. Syksyllä 2013 ei ollut tiedossa mitään reissuja, joten en ajatellut matkablogia sen enempää. En ollut myöskään osallistunut kovin moniin kisoihin.

Tuo marraskuinen konferenssiviikko kuitenkin muutti kaiken. Tuntui, etten mie voi julkaista taas uutta astetta hurjempaa voittoa facebookissa. Ei kukaan kuitenkaan usko! Onhan niitä muitakin hulluja, jotka facessa kertoo omiaan ja vaikka siloittelee vähän kurjaa elämäänsä. Jos mie pistän pystyyn blogin, niin saavat kuulla muutkin! Hoksaavat ainakin, etten narraa. 28.11.2013 onnistuin julkaisemaan hämmentävän ensimmäisen postauksen!

Olin ehkä itsekin aika hämmentynyt, enkä kertonut blogista vielä kenellekään. Ei ollut suunnitelmia miten alkaisin tai jatkaisin. Voitettu Aruban matka raportoitiin pääosin iPadilla otetuilla pikselimössökuvilla ja sen jälkeen suunniteltiin Teneriffan reissua ja Santorinin matkaa. Siinä välissä sain keväällä 2014 tietää, että tulen viettämään syksyn Islannissa. Tätä hetkeä pidän blogin kannata tärkeänä suuntaviivana, merkkinä ja taitekohtana. Sen jälkeen voin sanoa kehittyneeni bloggaajana haluaamani suuntaan. Siihen asti koko homma oli vielä alkutekijöissään. Hauska harrastus, kuvailua vähän millä laitteella vain, töksähtäen loppuneita postauksia ja WordPressin kanssa pelleilyä. Sain kuitenkin aikaan muutamia supersuosittuja postauksia, esimerkiksi ne vinkit miten kisoja voi voittaa myös ihan itse.

Islannissa panostin. Huomasin, että tätähän luetaan! Halusin paremmaksi ja kirjoitin reissussa mahdollisuuksien mukaan joka toinen päivä. Lukijakunta vakiintui ja oli mukava kirjoittaa kun vaihtarielämässä tapahtui kokoajan kaikkea mielenkiintoista. Kotiin palattuani huomasin muutenkin mihin haluan blogia kehittää ja ennen kaikkea; mihin tulevat reissut suuntautuvat.

Nyt Pää Pilvissä näyttää siltä mitä sen silloin aloittaessani kuvittelinkin sen jonain päivänä näyttävän. Tekemiseen tarvittiin melkein kaksi vuotta ja ihan mielettömästi töitä! 250 postauksen kirjoittamiseen on mennyt en edes halua ajatella kuinka paljon aikaa. Olen nauttinut joka hetkestä ja kirjoittaminen tapahtuu melkein rutiinilla. Blogi on niin iso osa elämää. En voisi kuvitellakaan lähteväni hurjalle seikkailulle ja olla kirjoittamatta siitä! Tämä on rakas reissupäiväkirja minulle itselleni, sekä tarinoita ihan kenelle tahansa matkajutuistani kiinnostuneelle 🙂

Kiitos Passionate Traveller, La Vida Loca 2.0 ja Journey Diary-bloggaajat #blogisitarina -haasteesta!

Haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.  

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.    

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Haastan mukaan Historia de Viajes, One With Alpenglow, The Present is Perfect, ja Travel adventures without end-blogit!

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Katja maanantai, syyskuu 28, 2015 at 17:15

    Näitä on ollut kyllä kiva lukea ja olen ehdottomasti mukana haasteessa! Niin se vaan blogi menee elämän mukana eteenpäin ja paljon sääkin kyllä oot parissa vuodessa ehtiny!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, syyskuu 28, 2015 at 18:55

      Jee hyvä Katja! Pistähän linkkiä kun saat valamiiksi 🙂 Nää on ollu yllättävän mielenkiintoisia juttuja. Oppinut paljon uutta muista 🙂

  • Reply Anu maanantai, syyskuu 28, 2015 at 18:50

    Olipa kiva tarina! Mie kyllä tykkäsin sun blogista jo silloin alkutaipaleella, sun teksteissä ja olemisessa on sellaista aitoutta, mistä pidin jotenkin heti. Ja Lappi yhdistää, luonnollisesti. 😉

    Ja vau, haaveilit nuorempana mallin töistä! Tuo oli hauska nippelitieto.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, syyskuu 28, 2015 at 18:58

      Kiva kuulla, kiitos 🙂 Lappi on kyllä aina yhdistävä tekijä, varsinkin tässä muuten niin helsinkiläis-keskeisessä blogimaailmassa.
      Mallihaaveet kesti useamman vuoden. Se hinku jonnekin lehden kanteen oli ihan järkyttävää. Onneksi olen muutaman sentin liian lyhyt (ja asun täällä ihan liian kaukana) ja nykyisin varmaan ainakin 15kg liian iso. 😀 Reissaan mieluummin kuin laihduttaisin kokoajan 🙂

  • Reply AnnKat maanantai, syyskuu 28, 2015 at 22:56

    Kiitti haasteesta. Kuten jo huomasitkin, niin olin ehtinyt jo tarttunut tähän haasteeseen, mutta kiitos joka tapauksessa. 🙂
    Vitsit näitä tarinoita on kyllä mahtavaa lukea…

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 09:44

      Voi hitsi kun en hoksannut tätä! Mut mieki niin tykkään näistä haasteista ^^

  • Reply Sunna tiistai, syyskuu 29, 2015 at 12:42

    Oot Maarit ihan paras! Sekä matkabloggaaja että tyyppi että ystävä että huhhuh! <3 Sinun jos kenen elämästä saa upean blogin, seikkailet oikein huolella ja sellaisissa paikoissa, joista muut vain jäävät haaveilemaan. Keep up the good work!

    Mulla ei paljon tarinoitavaa vielä ole! Mutta jonain päivänä on.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 19:33

      Kiitos ihana <3 Tuntuu kyllä ihan hassulta lukea tuollaisia kommentteja kun istuu ryvettyneenä sohvalla ja seuraava matka on haaveena vaan!

      Sulla varmasti joku päivä on 🙂 Haaste ei vanhene ^^

  • Reply Jenna tiistai, syyskuu 29, 2015 at 15:08

    Niin mahtava tarina ja ihana sinä! <3 Meillä on näköjään yhtä vanhat blogit 🙂 2 vuotta on tuntunut kyllä lyhyeltä ajalta.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 19:34

      Kiitos 🙂 <3 Blogikaksoset viettää kohta synttäreitään! Sano muuta, tuntuu kuin siitä olisi ihan lyhyt heti.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita perjantai, lokakuu 2, 2015 at 23:40

    Mukava lukea blogisi alkuvaiheista. 🙂 Itsekin väsäilin joskus Ifolor-kirjoja ja ihan sama tunne tuli, ne jäivät jotenkin riittämättömiksi. Täyttivät vain kokonaisen hyllyn kaapissa. No, onneksi on nykyään blogi! 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 11:37

      Mukava kuulla 🙂 Ifolor-kirjat on tosi hauskoja, mutta mielummin sitä kirjoittelee blogia kun väsää niitä kirjoja. Kuvat tulee tännekin kuitenkin ladattua. Mulla on ollut nyt tapana tehdä Markun kanssa joka vuoden reissuista yksi albumi ja siitä voi sitten katsella kaikki reissut.

    Leave a Reply