Original Sokos Hotel Vaakuna Helsingistä tuli viides Sokos Hotelli, jossa brändibloggaajan ominaisuudessa vierailin. Ja millä tavalla!
Valitsin Tallinna / Helsinki – viikonlopullemme Helsingin hotellikohteeksi Vaakunan keskustasta, sillä olin käynyt siellä aikaisemmin aamiaisella ja ihastunut näköaloihin. Kohteena meidän reissulle se oli myös juuri oikea, sillä rautatieasema on käytännössä sadan metrin päässä ja ratikka Länsisatamaan menee myös ihan vierestä. Odottelin siis innolla aamiaismaisemia kymppikerroksen Ravintola Loisteessa, kunnes sain selville että meitä odottaa hotellilla sviitti! Mulla tulee kymmeniä hotelliöitä täyteen vuosittain, mutta en ole koskaan päässyt yöpymään sviitissä aikaisemmin. Ja onhan tässä melkoisesti hohtoa verrattuna normihuoneisiin. Sviitti sijaitsi vain kerrosta alempana Loisteesta.
Kattokaas tätä!
Soitin heti illalla Markulle Peruun, että haluan sitten tänne uudelleen. Pidetään vaikka synttäreitä, leffailta, saunabileet tai ihan mitä vaan joskus täällä!
Voin kertoa, että oli Sodankylän tyväret monttu auki parvekkeella! Hymyiltiin pöljänä ja olo tuntui olevan kuin maailman valtiaalla. Ei varmaan ole koko kaupungissa hienommalla paikalla olevaa sviittiä ja noin upeaa parveketta. Itse kuvailisin koko sviittiä sanalla loistelias, mutta tuo parveke… Se ansaitsee ihan omat määritelmänsä. Se kutsui levittämään koko pituudeltaan vilttejä ja tyynyjä ja sitten soittamaan läpi kaikki kaverit kylään. Tuonne mahtuis iltasella vaikka kuinka moni skumppalaseineen loikoilemaan. Mulla tuli heti sellaiset vibat, jotka on amerikkalaisissa elokuvissa, kun mennään pilvenpiirtäjien katolle keskellä yötä piknikille. Ehkä mie vielä joskus pidän tuolla juuri sellaiset sviibit! Mikään muu sviitti ei mulle kelpaisi, koska rakastuin tuohon partsiin.
Olisin voinut jäädä tuonne asumaan. Heti eteisen jälkeen sijaitsevassa olohuoneessa pistimme piknikit pystyyn ja loikoilimme tuoleilla katsellen ulos. Parvekkeella olisi ollut hauska syödä, mutta lokit ovat Helsingissä sen verran röyhkeitä, ettemme uskaltaneet vielä sinne mitään ruokaa. Nostin jalat ikkunalaudalle, luin Valtaistuinpeliä ja join skumppaa. Melko täydellistä viikonlopun viettoa. Pistettiin saunakin päälle ja olihan tuo astetta eeppisempi sauna kokemus. Onhan se hienoa käydä vaikka rantasaunassa niin, että saunan oven ikkunasta näkee hienot maisemat suomalaiselle järvelle, mutta me nähtiin saunasta Kampin torille. Kun ei muutenkaan Helsingissä hengaile ihan joka kuukausi, niin tuo yksityiskohta oli aivan naurettavan mainio! Voisin kuvitella, miten jollain saattaisi ahdistaa, että näkee joka puolelle omasta kylppärin ikkunasta. Mulla ei, ja vitsi että nautin. Tottakai siellä ruudun takaa pyöritellään silmiä, kun sanon, että tämä Vaakunan sviittivisiitti (miten ihanan kuuloinen sana!) on ollut Original Sokos Hotel-vierailuistani paras. Minuun vain maisemat iskee. En ole varma, miten helsinkiläinen kokisi nämä näkymät, sillä Kampin tori ei varmaankaan ole mitenkään eksoottinen, vaikka sitä katsoisi mistä kuvakulmasta tahansa. Pientä luksusta maalaiselle siis 😉
Tuohon vois kyllä tottua. Aloin heti haaveilemaan Helsingissä asumisesta ja sellaisen elämän tuomista mahdollisuuksista, mutta ehkä oli ihan hyvä, että oltiin tuolla vain yö. Ei kerennyt nousta liikaa ajatukset pilviin! Sen verran peruuttamaton käynti oli kuitenkin, että olen muistakin hotelleista tutkinut sviittien hintoja. Ja eihän ne niin kalliita loppujen lopuksi olekaan! Kalleimpana viikonloppuna saa tavallisestakin huoneesta pulittaa toistasataa, mutta sesongin ulkopuolella sviittihinnat ei pilviä kurkottele.
Mie myönnän, että me oikeasti otettiin tähänkin yöhön varaslähtö jo ennen Tallinnaan lähtöä. Tykkään Ravintola Loisteesta sen verran paljon, että saatiin herkutella siellä illallisen muodossa ennen seuraavan päivän laivamatkaa. Aurinko paistoi ikkunasta silmiin ja me skoolailtiin. Kaikki ruuat maistui, mutta yksi oli aivan ylitse muiden ja ansaitsee kehunsa. En muista koska olisin maistanut niin hyvää kalaa kuin Tarun alkupala-annoksen siika cevichessä oli. Siika on meidän perheessä ollut peruskala, jota paistetaan pannulla, tehdään uunissa tai vaikka savustetaan. Sellaista arkiruokaa. Ceviche oli viety annoksessa nextille levelille ja maku oli viis kautta viis. Mun on turha edes esitellä muita Loisteen herkkuja, sillä jos palaisin tuonne uudelleen syömään, tilaisin vain tuon alkupalan ja lasin viiniä. Täydellistä!

otoksessa muitakin herkkuja…
Loisteesta pääsee myös oljenkorren kautta heti aamiaispöytään. Olin vieraillut aikaisemminkin samassa aamiaispöydässä ja kirjoittamani juttu Loisteen loistavasta aamiaisesta onkin blogini kaikkien aikojen kolmanneksi suosituin juttu ja sitä on luettu tähän mennessä tuhatviisisataa kertaa! Aamiaisesta olen kuullut paljon kommenttia, niin positiivisia kuin silmiä pyöritteleviä. Minusta Sokos Hotellien Original aamiainen on ihana, ja Loisteessa nautittuna se on silkkaa luksusta. Kylmäsavuporoa ja pöytiin kannettua kahvia ei kuitenkaan täältä saa, mutta tunnelma tulee niitä ilmankin. Aamuaurinko kimmeltää vesimelonisiivuilta ja omenamehulla voi skoolata uutta aamua siinä missä iltaa viinilasilla samassa pöydässä. En vain pääse yli enkä ympäri, mutta Loiste on yksi minun lempipaikoista Helsingissä, jossa saa ruokaa. Pelkästään koko hotellin tunnelma keskellä Helsinkiä kiteytyy, kun pääsee syömään Loisteessa ja tuijottelemaan maisemia ihan samalla tapaa kuin kerrosta ylempänä sviitistä.
Original Sokos Hotel Vaakuna Helsingistö tuli kerralla mun tähän astinen suosikki! Viisi Original Sokos Hotellia on nyt brändibloggaajana koluttu ja loppuvuodesta on vielä uusia suunnitelmia. Kuusamoon täytyy ainakin päästä Oulangan kansallispuiston reittejä koluamaan, Ouluun katsomaan jääkiekkoa ja Kotkaan sukuloimaan. Haaveilen, että aikaa ja rahaa löytyisi myös pikaretkelle Pietariin! Mun extempore-mieli saattaa löytää kyllä itsensä ihan mistä vaan, joten en mene tekemään liian tarkkoja lupauksia 🙂 Mitäs on lukijat meidän sviittivisiitistä mieltä?
* Tämä postaus on osa projektia, jossa yövyn tämän vuoden aikana Original Sokos Hotelleissa brändibloggaajana. Yhteistyössä Pienen Ideapuodin sekä Sokos Hotellien kanssa. *
17 Comments
Oli jo aiemminkin puhetta, mutta kyllä varmasti kelpasi oleskella tuolla :). Niin siinä vain käy, että kun luksuksen makuun pääsee, siitä alkaa aikamoinen kuumotus, kun haluaisi samaa jatkossakin :P. Ennen kelvanneet standardihuoneet jäävät sviittien jalkoihin ja economyluokat vaihtuvat businekseen x).
Hyvä postaus :)!
Kiitos Jerry! Kyl sie tiiät selkeesti mistä tässä luksuskutinassa on kyse 🙂
Mulla kyllä kelpaa economyt ja standardit jatkossakin, koska oon sellainen tarjoushaukka, mutta voi jummijammi kun joskus harvoin pääsee kokemaan sitä oikeaa upeaa luksusta sviittiasumisen tai businessluokan muodossa, niin se oikeasti tuntuukin upealta. Menisin tuonne jo maisemien takia uudelleen! Tosin ei paljon haittais kokeilla muitakin sviittejä :p
Jep, mutta osaan vastustaa sitä huonommin kuin sinä :P. Oon heikko x).
Eiköhän niitä muitakin sviittikokeiluja kerry :)!
Haha 😀 Eiköhän niitä! 🙂
No kyllähän tuolla kelpaisi yöpyä ja katsella maisemia. Määki oon varmaan tarpeeksi maalta, koska kampin maisemat iskis ikkunasta ihan täysillä 😀
Jes hyvä että meitä maalaisia on sitten ihan kunnolla 😀 Mie luulen, etten välttämättä edes kerkeäis kyllästyä tuohon urbaaniin maisemaan, vaikka luontomaisemat vuorineen ja vuonoineen onkin enemmän mun matkasuunnitelmissa. Vitsi mää nautin. Ehkä me pidetään joskus bloggaajakarkelot tuolla? :p
Hahhah, sut on luksustettu 😉 yhdyn Jerryn sanoihin siis ja siksi meillä noita sviittejä tuntuu vilahtavan aina välillä varauksissa. Uusin varattukin reissu on taas sviitissä, joten se kutina tiettyyn luokkaan on vaan valtava! Anyway, huippunäkymät ja toi partsi on niin mieletön. Kuin tehty samppanjapullolle ja kyseisen kuohujuoman lipittelijöille.
Luksustettu on kyllä loistava sana! 😀 ehkä mie nyt paremmin ymmärrän miksi teillä kiinnostaa muutkin kuin ne kaikista halvimmat hytit. Koska isommissa ja valoisimmissa tuntuu enemmän lomalta <3
Kyllä tuola kelepais ja maisemat upeat tämänkin maalaistytön mielestä, jaksaisin katella niitä vaikka koko illan. 🙂
Hyvä etten ole yksin ihastuksissani :p
Kelpais mullekin 🙂 Vaikka Hesassa käyn päivittäin töiden takia, ei yhtään haittais Kamppia katsella saunan ikkunasta. Loisteessa on tullut käytyä muutaman kerran syömässä ja siellä on todella hyvä ruoka. Kertaakaan ei ole joutunut pettymään.
Voi kyllä! Ehkä ne näkymät on korkealta vaan niin hehkeät, että niitä katselis vaikka paikallinen mielellään 🙂
Loiste on todellakin hyvä ruokapaikka. 🙂
Onpa varmasti upeat näkymät tuolta Loisteesta! Pitää joskus käydä siellä syömässä, ainakin kirkkaalla säällä 😉 Itse söin tänään aamupalaa Scandic Parkissa, missä ei varsinaisia näkymiä ollut, paitsi kun aamupalan jälkeen mentiin 9.kerroksessa sijainneelle näköalaparvekkeelle vilkaisemaan nopasti aamuista Helsinkiä 🙂
Hei!
Hienolta näyttää huone ja upeat näköalat, mutta minulle on SÄNKY kaikista tärkein. Olen selkävaivainen ja tähän asti vain Tornin sängyt ovat olleet tarpeeksi pehmeitä, he käyttävät älyvaahtopatjoja. Onko tässä hotellissa sellaiset? Minkä hintainen huone on kaikkine ”lisukkeineen”? Onko siellä muuten kylpyhuoneessa Thierry Muglerin tuotteita, ne ovat aivan ihania?
Terveisin
Kiitos kommentista Tuula 🙂 Valitettavasti en osaa sanoa onko Helsingin Vaakunassa älyvaahtopatjoja, mutta omasta mielestäni sänky oli erinomainen nukkua.
Katsoin hotellin omilta nettisivuilta muutaman esimerkkipäivän ja yöpyminen keskellä viikkoa saunallisessa sviitissä on n. 270€. Jos olisi joskus jotain juhlistettavaa, maksaisin tuolla käynnistä mielelläni sen verran!
Thierry Mugleria ei näkynyt, mutta Sokoksen omia tuotteita kyllä. Ne ovat hyviä myös, mutta aika pienissä pakkauksissa.
Brändibloggaaja, huh huh miten turhia loisijoita nykymaailma elättää…
Ihan kokopäivätyössä olen 😀