Olipa kerran kesä vuonna kakstuhattaviistoista. Vettä sato, oli kylymä ja viima. Päivästä toiseen ja viikosta seuravaan. Eipä se tainnut olla kesä laisinkaan. Eräänä kauniina päivänä sattui bloggaajalla olemaan vapaata töistä. Oli viikonloppu ja lauantai! Perjantaina satoi vielä kaatamalla vaakatasossa. Lauantaiaamuna tapahtui ihme. Säätiedotuksessa luvattiin AURINGON pilkahtavan illalla! Ei epäröity hetkeäkään, vaan lähdettiin retkelle heti sillä kellonlyömällä kun sateen oli luvattu loppuvan.
Ukko-Luoston portailla ei oltukaan käyty yli vuoteen. Luoston isolta ja hyvin autiolta parkkipaikalta lähtee polku kohti tunturin rinteen reunaa. Sorapolkua saa tallata metsän keskellä lyhyen tovin hyttysten kiusattavana, ennen kuin pääsee rappusille. 546 askelmaa ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos perillä odottaa hienot näkymät! Vaikka kuinka on tänä kesänä tehnyt maastotöitä, oli mulla kyllä kunto rapautunut ihan olemattomiin. Puuskutin jo sadan askelman jälkeen. Onneksi ei ollut muita paikalla, niin ei tarvinnut hävetä omaa jaksamista kuin Markulle, joka hengästyi melkein yhtä paljon. Haha. Pidettiin siis ”kuvaustaukoja” ja käytettiin hyväksi välille rakennettuja levähdyspaikkoja. Ja olihan niistä toki jo hienot maisemat!
Portaat ovat vielä melko hyvässä kunnossa, mutta en ehkä lähtisi juoksulenkille ylös asti. Meillä kävi myös tuuri miten rauhassa saatiin olla. Koko retken aikana nähtiin vain yksi pariskunta. 
Portaiden loppu ei tarkoita suinkaan pääsyä huipulle. Matka vielä jatkuu. Korkealla odottaa Luoston sääpallo, jonka luona on hauskempi syödä evästä, kuin alempana tuulisessa varvikossa.
Ihana nähdä kauas ja havaita avaraa Lappia. Rakkarinteet on minun suosikkeja!
Sääpallon vieressä on kodikkaan näköinen maja, mutta se on aina lukossa. Me ollaan useasti evästelty majan vähiten tuulisella reunalla. Tutkimuslaitteissa humisi tuuli ja me juotiin kuksista kahvia ja Garagea. Eväsviinerit maistui nousun jälkeen taivaallisilta. 
Saatiin olla ihan rauhassa ja paistateltiin päivää onnellisesti aurinkolasit päässä. Tuntui ihan ihmeelliseltä. Keli oli mitä oudoin. Tunturin päälle paistoi aurinko, mutta aluetta kiersi tumma saderintama uhkaavasti jokapuolella. Meidän päälle ei ropissut yhtään pisaraa. Säätiedotus piti lupauksensa puolipilvisestä! Lämmintä se ei silti tarkoittanut. Markun Perun tuliaisille oli ylhäällä käyttöä. Mie kylmetyin hetkessä, mutta alpakkavillainen huiviponchohuppusysteemin sisälle oli helppo ihmisen kiepahtaa lämmittelemään. Nuo muuten alkaa kulkemaan telttareissuilla ja patikkamatkoilla aina mukana. En kovin äkkiä keksi parempaa helpommin päällä pysyvää lämmikettä. 
Alastulo oli ihanan helppoa askellusta. Koko retkeen meni aikaa vähän reilu pari tuntia parkkipaikalta. Tämä on just niitä kohteita mihin voi lähteä vaikka töiden jälkeen arkipäivänä eväsretkelle. Ihanan helppo retki ja ihana myös lähellä oleva Luosto! Pakko aktivoitua nyt syksyä kohden taas Suomimatkailussa. Ruskaretket kiinnostavat, kunhan Huippuvuorilta kotiudutaan. Kuusamo saattaa kutsua, samoin Jyväskylän seutu. Syksy on silti vielä yksi suuri ehkä, joten suunnitelmista paras on vielä muokkautumassa 🙂
#suomiretki
Muita Lapin juttuja löytyy TÄÄLTÄ.
Tätä blogia voi seurata esimerkiksi facebookissa tai instagramissa.
10 Comments
Näyttipäs hauskalta reissulta :)! Upeat maisemat ainakin, vaikka kipuaminen ei ollutkaan niin helppoa ;). Ja ponchot ovat varmasti todella käteviä tuollaisella retkellä… ja luultavasti myös lentokoneessakin.
Oli kyl hauskaa! Mulle kiipeily ei ole koskaan helppoa. Miten sitä onki sellainen tyyppi, että vaikka inhoaa lentämistä, niin vapaa-ajalla ei muuta teekään ku etsii lentolippuja. Ja kunto ei kestä kovin kiipeilyä, niin korkeille paikoille on silti pakko päästä 😀
Hei joo! Lentokoneeseenhan mie otankin tuon viltin ens kerralla!
Se on sitä itsensä haastamista ja kehittämistä, eli just sitä, mitä pitäiskin tehdä ;). Hyvä, jos keksit uuden käyttötarkoituksen sille :P.
Voi sanoppa muuta! Hyvä jos sitä voi kuvailla noin fiksun kuuloisella sanalla kuin itsensä kehittäminen 😀
Oi mitkä maisemat! Teillä kelpaa kun läheltä löytyy niin paljon hienoja paikkoja! Ja teidän roadtrip suunnitelmat on muuten täys kymppi! Innolla odotan tarinoita Norjasta : )
Olispa vielä kelejä, niin vois enempiki hyödyntää noita kivoja maisemia 🙂
Toivottavasti reissullekin sattuis hyvät säät niin sais hyviä kuvia ^^
Jyväskylän seudulle niiiiin isoja peukkuja täältä! 😀 Tuutte sitten käymään edes pikaisesti, niin keitän kahvit ^^
Jes jes jes! Varmasti tullaan, jos sinne päin päästään 🙂
Kyllä näyttää komealta ja erilaiselta kuin keskellä talvea kun me tarvottiin ylös. Tai siis yritettiin tarpoa ylös. 🙂
No varmasti! Kyllä Luosto näyttää itsestään eri vuodenaikoina ihan erilaisia puolia. Syksy on mun ehoton lemppari, vaikka kyllä tuo kevätkin toimi oikein hyvin ^^