Yleinen

Pilvinen ja uninen Luzern

torstai, kesäkuu 25, 2015

Aloitetaan Luzernista. Yksi suosituimmista postauksista blogissani kertoo miksi halusin juuri Islantiin opiskelemaan. Ei se ollut niin yksinkertaista. Olisi aivan hyvin voinut olla mahdollista, etten olisi aloittanut bloggaamista ollenkaan. Tuon lukukauden aikana olisin voinut hyvinkin löytää itseni Luzernista, sillä se oli vaihtokohteita suunnitellessani ykkösenä mielessä. Tietokoneeni taustakuvana komeili pitkän aikaa kaupungin hienoin nähtävyys Kapellbrucke haaveideni toteuttaminen mielessäni. Mielessäni lensin jo Sveitsiin ja Luzerniin kouluun. Sanottava on: onneksi valitsin Islannin! Ei millään pahalla Sveitsiä kohtaan, sillä Luzernista minulla ei ole lyhyen visiitin perusteella paljoa huonoa sanottavaa. Päin vastoin! Kaupunki on aivan ihana. Huomasin vain, ettei se ehkä olisikaan sopinut minulle ja suurille odotuksilleni.

Vietimme kaupungissa vuorokauden. Meitä tervehti kaunis puolipilvinen sää heti rautatieasemall ja Vierwaldstätterseen toisella puolella oli bongattavissa ökyhotelleja. Me matkasimme Backpackersille nakkaamaan laukkuja ja nostamaan hetkeksi jalat ylös. Budjettimatkateemaiselle retkelle Backpackers Luzern -hostelli oli erinomainen valinta! Meillä oli oma terassi ja saimme nukkua yömme rauhassa. Viereinen huone oli dormi, eikä sieltä kuulunut pihaustakaan. Porukkaa siellä kyllä oli. Aamun kävelyt Zurichissa tuntuivat jo jaloissa, mutta ajattelimme silti yrittää päästä halvempaa reittiä Pilatus-vuorelle tai edes rinteelle.

Otimme asemalta bussin numero yksi kohti Kriensiä vain tajutaksemme, että olimme menossa väärään suuntaan. Istuimme sitten sightseeing mielessä takaisin rautatieasemalle ja edelleen Linde Pilatus pysäkille Kriensiin. Kello oli ehkä kuusi kun kiipesimme gondoliasemalle. Joka oli kiinni. Tälle reissulle lähtiessäni asennoiduin niin, ettei mistään asiasta tulisi huono mieli. Ei tullut tästäkään! Kaksi päivää on todella lyhyt aika olla reissussa ihan uudessa kohteessa. Jos ei mene välillä ihan fiiliksellä ja ole valmis vaihtamaan suunnitelmia, voi olla, että jälkikäteen muistelee ihan paskaa reissua. Me tuumittiin melko matalalla olevien sumupilvien pilaavan näkyvyyden anyways, joten otettiin heti seuraava bussi takaisin Luzerniin.

Seikkaillessa ympäri cityä tuli nälkä. Ruokapaikan etsiminen oli haastavaa, sillä hinnat olivat yllättäen järkyttävät. Olin niin koittanut asennoitua, että kyllä suomalainen Norjassa ja Islannissa käyneenä pystyy pari päivää Sveitsissä elämään ilman sen kummempaa hintojen tarkkailua. Koitettu on, ei pysty! Käveltiin ovelta ovelle ja tutkittiin menut läpi. Kallista, kallista, liian kallista, miljonäärikallista ja muuten sitten vaikka huono lista. Pihviannokset melkein 60€, caesar-salaatti kanalla 30€, fondue 35€ per naama, jota oltaisi muuten otettu kahteen pekkaan, mutta Sunnan hammasoperaation vuoksi oli juustot kielletty. Seuraavalla kerralla sitten. Päädyttiin istumaan erään ravintolan terassille, mutta vilun yllättäessä siirryttiin sisälle ravintolan pienempään saliin. Oli jo niin nälkä, ettei hinnat enää kiinnostaneet. Valitsin luzernelaisen lihatäytteisen piiraan kasviksilla ja aperitiiviksi Aperol sprtizin. Ruoka oli hyvää, maisemat kauniit, mutta tarjoilijat kuiskuttelivat saksaksi miten tuon näköisillä voi olla tällaiseen paikkaan varaa. Meni vähän maku kun tultiin sitten muuten niin hymyillen lepertelemään. Jos ei olisi ollut rahaa, oltais varmasti haettu Coopista croissantteja ja jugurttia ja menty hostellille syömään. Illalla bongasin myös sen mitä halusinkin: Hochschule Luzern, minun ykkösvaihtoehtoni! Jos kyseinen kampus olisi ollut minun, se olisi ollut melko plääh. Voisin toki ylistää maisemia järvelle, mutta Akureyrin Yliopiston maisemat Eyjafjördurille olivat majesteettisemmat 🙂

Tällaisia vaatimattomia paatteja olis voinut koulun ikkunasta ihailla…

Luzern jäi mieleen rauhallisena, rikkaana ja puhtoisena. Hetken ajan vierailumme aikana myös satoi, mutta emme antaneet sen haitata. Pilvet tuntuivat myös tulleen aika alas, joten toiveet vuorten näkemisestä sai unohtaa. Palatsihotellit ja vuorenrinteillä paistattelevat linnat olivat jotain niin ökyä, etten olisi osannut kuvitellakaan. Kyllähän noista näkymistä mielellään maksaisi jos olisi varaa! Melko hiljaisesta vanhasta kaupungista löytyi myös silmän ruokaa ja pikaisesti muistin miksi aikoinaan rakastuin Itävaltaankin niin palavasti. Keskieurooppalaisissa kaupungeissa vain on sitä jotain, ja se hienous tulee juurikin historiasta ja sen läsnäolosta. Niillä kaduilla kävellessään voi tosiaan tuntea elävänsä. Tiedostaa samalla, että samaa katua on kävelty jo satoja vuosia sitten. Seitkytlukulaisten betonijulkisivurumilusten keskellä kasvaneesta se tuntuu ällistyttävältä ja samalla kadehdittavan hienolta. Sveitsiläisillä on kyllä kaikkea! Maailman kaunein luonto Alppeineen (sorry islantilaiset), maailman parhaat suklaat ja juustot, parhaat palkat (ja ihan varmasti kalleimmat vuokrat), ja kauneimmat kaupungit. En kyllä ihmettele miksi maailman rikkaimmat muuttavat Sveitsiin muutenkin kuin pankkitiliensä vuoksi. Tuollaisessa ympäristössä on varmasti onnellista elää. Turistejakaan ei ollut liiaksi asti. Kaupunki tuntui elävän ihan omaa elämäänsä. Zurichin tunnelma oli enemmän kaupunkimaisempaa, kun taas täällä oltiin kuin maalla kaupungissa. Itse vain pyörin tarkkaavaisesti ja näin öisin myös visiiteistä unia.Minusta ei varmaankaan sveitsiläistä miljonääriä koskaan tule. Onneksi Sveitsissä pääsee käymään ihan tavallinenkin tallaaja, kunhan muistaa pitää luottokortin käyttörajan tarpeeksi korkeana ja ei sekoa ja sorru joka toisen herkkukaupan ikkunan edessä ja ryntää konvehtiostoksille 😀

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katja torstai, kesäkuu 25, 2015 at 19:46

    Oi näyttää todella kauniille. Jotenkin tosi kiva, että pääsit myös katsastamaan sun haave vaihtopaikan tuli varmasti semmoinen rauhallinen mieli, kun pystyi samalla toteamaan että Akureyri oli oikea valinta. Kalliiksikihan tuolla olisi vaihto tullut 😉 Kuinkas kaukana tää Luzern onkaan Zurichistä ja paljonki siellä on asukkaita?

    • Reply Maarit Johanna torstai, kesäkuu 25, 2015 at 22:17

      Minusta se oli kyllä kans sellainen rauhoittava kokemus. Tottakai sitä vähän on miettinyt, että tuliko tehtyä virhevalinta. Onneksi ei! Ja en hirveästi usko, että rahat olis riittäneet. Akureyrissa pystyi sentään opintolainalla käymään ravintoloissakin syömässä. Tuolla olis saanut vain haaveilla. Junalla Luzerniin pääsi alle tunnissa, että tosi hyvä matka viikonloppu reissulle 🙂 Luzern on kantoninsa pääkaupunki ja oliko sielä 80 tuhatta asukasta suunnilleen.

    Leave a Reply