Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Minä, pyörä & Swan Riverin siltojen lenkki

tiistai, huhtikuu 28, 2015

Se tunne kun sai vuokraamolta pyörän alleen ja pääsi vihdoin ajamaan niitä reittejä juuri sinne minne ei aikaisemmin jaksanut harkitakaan kävelevänsä! Kaikki kauniit siluettikuvat Perthin kaupungista olen nähnyt otettavan toispuoljokkee ja sinnehän minun täytyikin ensimmäisenä suunnistaa. Tämä joki on siis Swan River ja se kulkee jakaen Perthin alueen kahtia ja tehden kauniin, oi niin kauniin maiseman kaupunkiin. Minusta melkein mikä tahansa kaupunki voi olla kaunis kunhan se on veden äärellä. En toki ensimmäisenä vertaisi Perthiä vaikka Murmanskiin, mutta you got the idea. Reppuun pakkailin taas pillimehuja, vesisäkkini (koska ne kelit oli jälleen kerran kirjaimellisesti paria astetta hullummat), aurinkolotionin, Wallaby-myslipatukan ja suuren huivin.

Tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa liian pitkien matkojen suhteen. Pyörävuokraamo sijaitsee Itä-Perthissä ja sinne käveltyäni sain pyöräillä takaisin lähtöpisteeseen, eli Perth Culture & Convention Centrelle keskustan suoria katuja myöten. Siitä oli helppo lähteä valitsemaan parhaita reittejä. Minä olin nähnyt niin paljon kuvia näistä kaivosyhtiöiden torneista, varsinkin bhp billitonista, että halusin lähteä ne tsekkaamaan vettä vasten tällä komialla kelillä. Kartan mukaan saisin oikein loistavan ympyrälenkin tehtyä keskustan alueen vastakkaiselle rannalle moottoritiesiltaa ja takaisin Heirissonin kengurusaaren siltojen kautta. Pillimehun vedettyäni lähdin matkaan. Sillalla oli niin tuulista, että meinasin kaatua kumoon! Maisemat mielessäni jatkoin toiselle rannalle ja tuulikin hellitti melkein heti. Pro-pyöräilijät pyyhälsivät hurjaa vauhtia minun ohi pää kumarassa ja asianmukaisissa varusteissaan matkalla ilmeisesti paljon pidemmälle reitille kun minulla oli suunnitelmana. Sillan alta pääsin jo kohti näköalapaikkaani. Siellä ei ollutkaan minun lisäkseni kuin yksinäinen onkija laiturin nokassa. Olin hiestä märkä.

puuh!

Maisemat oli komeat ja mun varpaat kävi vedessä. Oli ainakin neljäkymmentä astetta auringossa. Mietin miten huikeaa olisi asua Perthissä näissä maisemissa. Kun aivot tuntui sulavan, mietin etten todellakaan haluaisi asua näin kuumassa ilman alassa. Maisemat, joo. Kaupunki, joo. Kengurut, joo. Kuumuus, hell no. Jatkoin pyöräretkeä tankattuani ainakin litran vettä. Rannalla oli ihan superhyvät pyörätiet. Kunhan muisti pysyä aina oikealla, eli vasemmalla puolella, eikä tehnyt äkkijarrutuksia jännittävien kuvattavien kohteiden takia. Takaa saattoi olla joku tulossa aina hurjaa vauhtia. Yleensä olikin. Veden äärellä oli ihana polkea, kun ilma ei seisonut hetkeäkään. Vaikka oli kuumaakin kuumempi, tuuli vilvoitti edes vähän. Heirissonin kengurusaarella kävin katselemassa saisiko pyörän jättää jonnekin, mutta törmäsin kyltteihin jotka sen minun puolella siltaa ehdottomasti kielsivät. Ei kenguruja mulle sinä päivänä. Onneksi ehdin moikata niitä jo aikaisemmin. (Juttua kengurusaaresta tässä postauksessa!) Skippasin siis saaren ja pyöräilin sillan yli kaupunkiin. Hehkutinko jo miten helppoa tuolla suunnistaminen on? Kaikki oli tehty minun puolesta valmiiksi! Tasaisin väliajoin oli korkeita opastustolppia, joissa oli informaatioina muun muassa lähimmät bussipysäkit, palanen karttaa, matkanpituuksia tiettyihin kohteisiin ja muuta suuntaa antavaa. Aivan loistavia keksintöjä. Mahdotonta eksyä! Keskustassa nuo oli myös tosi käteviä.Eksyminen on kaupungissa muutenkin tehty vaikeaksi, sillä vastaan tulee aina joko meri, tai joku niistä mielikuvituksettomalla viivasuoralla kaupunkikaavalla tehdyistä suurista teistä. Hyvin yksinkertainen asemakaava + opasteet = pärjää ilman karttaa vaikka ekana päivänä.

Ja niin mie jatkoin mun retkeä takaisin suoraa tietä konferenssikeskukselle. Mikäpä siinä pyöräillessä pienen lenkin tuollaisissa maisemissa. Vaihtaisin tämän alkukesän lumisateen noihin keleihin ja palmuihin ihan koska tahansa!

Kyllä mulle jo kesä kelpais ja pyörä talviteloilta jo käyttöön. Empä olis vuosi sitten uskonut, että mulla olis joskus ihan oikea Aussi-ikävä.

No nyt on!

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, huhtikuu 28, 2015 at 19:56

    Siis pyöräily on niin hyvä keino tutustua uusiin paikkoihin, itellä tulee pyöräiltyä iha liian vähän. Ja varsinkin jos on noin hyvät pyörätiet mitä pitkin huristella. :I

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, huhtikuu 28, 2015 at 19:56

      Oho, tulipas ankea hymiö tuohon loppuun. 😀 Piti olla tietenkin: 🙂

      • Reply Maarit Johanna keskiviikko, huhtikuu 29, 2015 at 21:13

        Mulla tuli kyllä sellainen fiilis, etten halua lähteä enää mihinkään ilman pyörää! Mutta onhan se tosi, että toiset kaupungit on vaan tehty pyöräilijöille ja toiset ei 🙂

  • Reply Tiia/reisereise tiistai, huhtikuu 28, 2015 at 23:07

    Mä en oikeen ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat muuttaa maahan, jossa aurinko paistaa ympäri vuoden. 😀 On ihanaa, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Kivoja kuvia, mutta se on jännä miten kuvista ei yleensä välity miten kuuma on. Näyttää vain mukavan aurinkoiselta.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, huhtikuu 29, 2015 at 21:20

      Voin kyllä osittain samaistua tuohon, en minäkään ymmärrä 😀 Tuolla ihan oikeasti oli niin kuuma, että tuli ihan tyhmä olo, ei pystynyt ajattelemaan enää selkeästi. Aussien talvella tuolla olisi varmaan oikein mukavaa. Mutta tykkään minäkin Suomen vuodenajoista 🙂

  • Reply Sandra keskiviikko, huhtikuu 29, 2015 at 01:49

    Ihania maisemia ja niin erikoiselta näyttää, kun ei juurikaan kuvissa näy muita ihmisiä! Melbourne – Sydney-akselilla on ollut aika viileää, joten jos et tykkää kovin kuumasta, kannattanee ensi kerralla tulla Ausseihin joko syksyllä tai keväällä. Mulle ihanteellinen on 25 – 30 astetta, mutta nyt 20 asteessa joudun pitää villapaitoja (joita on pakattu siis yksi mukaan ja siinä on jo reikä kainalossa) :D.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, huhtikuu 29, 2015 at 21:23

      Joo! Hyvä huomio muuten. Perthissä oli välillä sellainen fiilis, että missähän kaikki oikein on. Keskellä päivää porukkaa liikkui tooodella vähän. Kaikki oli töissä, koska kaikilla on työ 😀 Sit viidestä seiskaan ne pikkumekot ja kauluspaidat kuoriutuu toimistoiltaan ja hetken aikaa raflat ja kaupat pullistelee ja sit se porukka taas katoaa. Sitä oli hauska seurata.
      Seuraava reissu sijoittuu todennäköisesti ensi vuoden elokuulle, silloin vois olla mulle jo sopivat kelit :p
      Sun pitää aloittaa neulonta harrastus siellä, että saat uuden villiksen 😀

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta torstai, huhtikuu 30, 2015 at 03:37

    Oi joi, olipas kivan ja lämpimän näköistä!! Näyttää kyllä tosi kivalta paikalta. Mulla asuu yks tuttu Perthissä ja joskus vielä on suunnitelmana lähteä käymään siellä, kun kerran majapaikkakin olisi tarjolla. Australialaisissa suurkaupungeissa on vaan sitä jotain. Ehkä se on se veden äärellä oleminen!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, toukokuu 4, 2015 at 17:44

      Voi vitsi mikä onnen pekka! Minusta just ne kohteet on maailmassa parhaita, joissa on ystävät odottelemassa 🙂 Kyllä, vesi tekee maisemassa ihmeitä.

    Leave a Reply