Yleinen

Oratunturi kahtena keväänä

perjantai, huhtikuu 17, 2015

Älkää vielä lumettomuudesta riemastuko. Tämä kuva on viime vuodelta :p

Viime kevään eka yritys nousta tunturiin päättyi Oratunturin laavulle. Siinä oli komia paikka syödä eväät, kun ei huipulle asti enää jaksanut. Tai kyllähän me koitettiin, mutta iskikö se sitten laiskuus, vai oliko reitillä vielä lunta, vähäpätöisiä yksityiskohtia en enää muista! Varmaksi muistan vain, että kelit oli kevään parhaita ja talvitakit oli jätetty jo kotia. Lunta oli vain paikoin vähän kulkijaa kiusaamassa. Märillä sukilla mutta punaisilla poskilla tultiin kotia. Oratunturi on meidän oma lähikohde, jonka olemassaoloa en ole vielä kovin kauaa tiedostanut. Matka mummilaan kulkee melkein tunturin vierestä, mutta en ole kuin vasta pari vuotta tajunnut sen seisovan siinä. Ihan parinkymmenen kilometrin päässä Sodankylästä, vitostien varressa. Pienenä olen kuulemma käynyt siellä kelkalla rekikyydillä makkaran paistossa, mutta voin kyllä melkein sanoa että Markku minut sinne kunnolla ensi kertaa vei. Tuhlausta olla käymättä noin kauniissa kohteessa ja noin lähellä! Laavulla saa melkein aina olla rauhassa, vaikka polulla on muitakin kulkijoita. Tänä keväänä oltiin jo kuukautta aikaisemmin liikenteessä. Lunta keviästiki sanottuna varmaan metrin. Virkistyspäivän kunniaksi tipahin kelkan selästä allikkoon ainakin kolmesti ja hyppyytin kyydissä tunnin tunturin yli. Oratunturin huipulta oli kyllä taas maisemat, mutta tuuli puri poskia kypäränkin läpi. Ei jääty kauaksi aikaa ihmettelemään. Loppuretken voi tiivistää märkään reppuun, kolmeen hodariin ja yhteen ahveneen. Ja saaliilla ei voitettu ees pilkkikilpailua! Kyllä tänne pitää tulla taas kesällä. Pistettiin paikka jo korvan taakse Markun kanssa syksyn kaukoputken kanssa retkeilyä varten. Täältä varmasti tähtiä näkyy. Kunhan vain nuo lumet sulais ja tulis ihan ensiksi vaikka se kesä.

No joo, ajoin kelkallakin (olin kyydissä) ekaa kertaa muutamaan vuoteen. Kyllä edelleen myönnän jännittäväni sulia paikkoja, vaikka järven jäällä ajettiinkin ja pilkkipaikassakin oli metrin verran jäätä. Ehkä ens talavena sitten uudella rohkeudella ja yrityksellä!

Onko sulla facebookkia? Minun blogillaki on! Pistähän tykäten, linkkiä löytyy täältä 🙂

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenna / Journey Diary lauantai, huhtikuu 18, 2015 at 13:25

    Onpa siellä paljon lunta. Mä en oo muuten ikinä ollu moottorikelkan kyydissä. Voisit lahjoittaa mulle tuon sun lettis (:

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, huhtikuu 19, 2015 at 10:29

      Etkö IKINÄ? 😀 Sun täytyy tulla kokeilemaan!
      En vielä uskalla luopua tästä, joten joudut kasvattamaan ite :p

    Leave a Reply