Kamarista Perissaan – 2h – liian vähän juotavaa
Kartasta on ehkä nähtävissä tuo kauhea serpentiini. Lähdimme eräänä elokuisen Santorinin lomamme aamuna heti aamupalan jälkeen kiipeämään sitä ylös Kamarin kaupungista jossa majoituimme. Serpentiini vie Kamarin ja Perissan välissä olevalle huipulle, jossa sijaitsee muinaisen Thiran rauniot ja ne kiinnostivat meitä. Otimme myös uimapuvut mukaan, että retken lopuksi saisi hypätä suoraan mereen vilvoittelemaan Perissan puolella.
Googlen satelliitti-kuvaa. En halua edes laskea noita mutkia!
Tuntui ettei serpentiini lopu koskaan. Käännös käännöksen perään, eikä menty yhtään korkeammalle. Maisemia alkoi näkyä pikkuhiljaa kauemmaksikin, mutta huippu ei tullut ikinä vastaan. Aurinko oli niin korkealla, ettei puista ollut varjoiksi. Jouduimme pitämään taukoja melkein jokaikisessä mutkassa. Tällä reissulla sykemittari olisi ollut hauska kaveri! Matka ei loppujen lopuksi ollut pitkä, mutta nousua oli sen verran että se todellakin tuntui. Ylös olisi päässyt myös mönkijällä tai autolla, mutta se meno näytti melko vaaralliselta. 
Alkoi tuntumaan huipulle edetessä, että juotavat loppuu kesken. Ahdisti, koska säännöstely helteessä on hirvittävän hankalaa. Ylhäällä odotti kuitenkin keidas josta sai ostettua vesimelonia, urheilujuomaa, kokista, ja muuta sillä hetkellä todella elintärkeää. Mikä parasta, ostokset sai nauttia varjon alla.
Jatkoimme pian matkaamme Perissaan, joka oli huipulta alkaen vain kinttupolkua. Autotie loppui siis kioskille. Päätimme helteessä unohtaa raunoilla käymisen sillä siitä olisi tullut vaikeaa. Alastulo oli niin paljon helpompaa kuin nousu ja olimme melko vikkelinä jo alhaalla. Matkalla tuli taas vastaan aaseja ja piti useasti varoa astumasta jätöksiin.
Melkein juoksimme mereen kun pääsimme rantaan. Vain olimme vedessä yli puoli tuntia ja lilluimme nauttien viilentävästä tunteesta. Kamariin meidät vei vesitaksi takaisin. Retken jälkeen oli helppo päättää että kyseisen matkan patikkaretket taisivat olla päätöksessään. Emme olisi pärjänneet reissussa ilman reppuun laitettavia Camelbak-vesipusseja. Varsinkin Kånkenissa ne toimivat hyvin, koska repuissa on valmiina tasku istuinalustalle. Vedentulo on esteetöntä kokoajan ja minua se ainakin helpottaa. Reissut olisi jääneet tekemättä, sillä olisin viiden minuutin välein joutunut hinkkaamaan repun pois selästä ja ottamaan vesipullon. Se oli siis pelastus.
Tuntuu kyllä että seuraavan kerran jos Kreikan saaristoon suunnitellaan reissua, se tullaan toteuttamaan joko ihan alkukesästä tai alkusyksystä. Elokuu oli rankkaa aikaa jopa ottaa aurinkoa. Santorini on mielettömän upea paikka, mutta liiallista kuumuutta kestämätön (ja aktiivinen) skandinaavi ei saa reissustaan sataprosenttisesti irti tällaisilla keleillä.
Lisää patikkaretkiä sekä Suomessa että ulkomailla tulossa lisää! Pysy mukana seuraamalla blogia facebookissa.
12 Comments
Santorini on ollut mulle jo kauan sellainen haavekohde. Ne valkoisset rakennukset turkooseine kattoineen vaan näyttää mahtavilta, mutta saari taitaa olla kyllä toosi paljon karumpi kuin millaisesta yleensä tykkään. Kyllähän tuolla voisi olla mahtavaa katsella sitä kuuluista auringonlaskua ja nautiskella lämmöstä. 🙂 Aikamoisessa helteessä te olettekin siellä taivaltaneet. Nuo etelän kohteet ovat tosiaan pohjoismaiselle monesti kesän kuumana kautena tukahduttavia.
Mullekin se oli haaveiden täyttymys. Mutta kyllä, tuliperäinen saari on aina tuliperäinen. Jos majoittuu Firassa, Imeroviglissa tai Oiassa, on kyllä kauneimpien kukkuloiden keskellä.
Löytyy myös niitä viinilehtoja, ettei ihan pelkkää laavaa.
Nuo patikkapolu oli ainakin suunniteltu kauneimpien kohteiden halki. Pääsi näkemään sitä aidointa Santorinia. 🙂
OLI KUUMA. Jos toisen kerran tuonne päin, niin voisin harkita ehkä syyskuun loppua tai ihan kesän alkua 😀
Paaaaaljon mutkia, mutta yleensä tuollaiset mutkat takaavat palkitsevat maisemat, ja niin näyttäisi tälläkin kertaa. 😉 En vaan tajunnut, miksi siis jätitte rauniot väliin? Miksi se olisi ollut vaikeaa?
Ja heitin sua muuten haasteella: http://globecalledhome.fi/2015/04/mina-haluaisin-12-asiaa-tasta-hetkesta/
Maisemat oli kyllä huiikeat! Valehtelematta kahden mutkan jälkeen pysähdyttiin ihan jokaisessa, koska oli niin järkyttävän kuuma. Keskipäivän aurinkoa ei päässyt mihinkään varjoon.
Oho, se syy jäi siis kertomatta. Koska vesi loppui kesken ja sinne olis pitäny kiivetä vielä ylimääräinen polku! Siinä vaiheessa oli jo niin voittajafiilis kiipeämisestä, ettei haluttu pilata sitä enää yrittämällä kiivetä ylemmäs ja todennäköisesti pökertymällä. Kuumuudessa mulla aivot ainakin tuntuu pehmenevän, ettei enää siinä vaiheessa edes kiinnostanut mennä palloilemaan sinne raunioille. Näki niistä vilauksen siitä tasanteeltakin. :p
Kiitos! Tähän tartun 🙂
Jes, kiitos tästä! Meillä olisi kesällä sama edessä. Tiedän, että mua ei toi kuumuus haittaa, mutta voi kamala kuinka jo nään poikaystävän tuskissaan kävelemässä tuolla 😀
Hienoa jos oli hyödyksi! Haluan nähdä sitten teidän reissun toteutuksen blogissa 🙂
Me oltiin ainaki molemmat tosi uupuneita tuolla huipulla ja aliarvioitiin nesteen tarve. Molemmilla oli kyllä kahden litran vesipussit selässä, mutta eipä riittänyt. Varautukaa siis ^^
Mäkin oon ollut kerran Kreikassa elokuussa ja se kuumuus oli ihan hullua! Kiivettiin kaupungin vieressä olevalle linnoitukselle ja oltiin ihan kuolleita sen jälkeen, että kummoisempi patikointi ei käynyt edes mielessä. Keskipäivisin ainut järkevä asia oli kyllä maata rannalla ja käydä säännöllisin väliajoin meressä vilvoittelemassa 😀
Siiis, kuulostaa ihan samoilta fiiliksiltä mitä me koettiin! Tosin me vaan päätettiin, että pakko päästä patikkaretkelle, pakko päästä risteilylle ja pakko käydä tutkimassa paikkoja. Sit juotiinki viis litraa vettä päivässä, litkittiin varmaan tusina mehujäätä ja oltiin myös puolikuolleena takaisin hotellin altaalla joskus iltapäivisin. Ihan järkyttävää olis koittaa asua tuolla koko kesä. Mietin jo sitä kun joskus haaveilin matkaoppaan ammatista. En olis kyllä pystynyt tuolla tekemään mitään 😀
Kiva kun pääsin tuolle kävelylle teidän kanssa, itse en olis siihen pystyny.
Viime syyskuussa olin Santorinilla omatoimilomalla, 2 yötä Firassa, 2 Oiassa ja 3 Perissassa. Perissahan ei muuten oo kummoinen, mutta siellä on hyvä ranta, pohja on myös hiekkaa. Kuulin, että Kamarissa on isoja, liukkaita kiviä pohja täysi. (?)
Santorini on kyllä uskomattoman kaunis (siis Fira ja Oia) mutta turistien määrä oli vielä syyskuussakin ihan järjetöntä. Pilaa fiiliksen.
Oon ollu Kreikassa touko-, syys- ja lokakuussa. Syyskuu on paras. Vielä lämmintä, mutta ei tukahduttavaa, illalla voi tarvita pitkähihaista, mut ei välttämättä. Vesikin vielä lämmintä!
Kreikkaan olis päästävä tänäkin vuonna!
Mukavaa kun tulit reissulle matkaan 🙂
Olen kyllä samaa mieltä. Olin ihan tyytyväinen että oltiin Kamarin puolella hotellissa. Kulkeminenkin isompiin kohteisiin oli sieltä paljon helpompaa kuin Perissasta. Kamarin biitsi oli joo kiviä ja Perissassa hiekkaa. Mutta tykkäsin Kamarin rannasta tosi paljon silti! Pistin vain crocsit tai fivefingers-kengät jalkaan, niin oli oikein hyvä!
Hyvä että sain sulta varmistuksen. Ens kerralla se siis on syyskuu kun tuonne mennään.
Elokuussa on näemmä jo ympäristö kuivan oloista, liekö sama tilanne jo alkukesästä? Santorini on yksi Euroopan matkahaaveistani, haluaisin nähdä ne auringonlaskut!
Oli kyllä kuivaa. Luulen että alkukesä vois olla otollisin aika vierailla, kun ei ole muutenkaan niin kuuma.
Voin saarta todella mielelläni suositella näköalojen ja kaupunkien puolesta! Valitkaa vain ajankohta oikein 🙂