Kolme kesää sitten oli viikonloppu vapaata kolmella malminetsinnän kesätyöläisellä. Yksi geofyysikko ja toinen tradenomiopiskelija ottivat ja lähtivät vielä geofyysikon fyysikkoveljen matkassa vihreällä Peugeotilla pikavisiitille Norjaan. Kilpisjärvellä huiputettiin Saana keskellä yötä ja seuraavana aamuna jatkettiin upeita vuonojen reunoja pitkin puuskuttavalla autolla kohti Altaa. Päätös kohteesta syntyi nopeasti. Google informoi Alattionvuonon rannoilta löytyvän mielenkiintoisen Unescon maailmanperintökohteen. Halusimme sinne.
Matkalla pysähdyimme ainakin kauniissa Skibotnissa.
En ollut aikaisemmin ollut kiinnostunut, saati edes kovin tietoinen maailmanperintökohteista. Matkailin kiinnostuneena eurooppalaisissa kaupungeissa ja shoppailin moderneissa kauppakeskuksissa. En edes ajatellut Lapin lähistöllä voivan olla jotain niin hienoa, että se saisi tuollaisen statuksen. Altan kalliokuvat olivat ensikosketukseni Unescon kohteisiin, tietoinen valinta lähteä tutkimaan historiaa. Ja olivathan ne mielenkiintoisia!
Alta Museum sijaitsee Hjemmeluftissa Altan kaupungin ulkopuolella. Paikka ei suinkaan ole ainoa josta kalliopiirroksia löytyy, mutta tältä kalliokentältä niitä ainakin löytyy valtavasti. Tutkimusten mukaan ensimmäiset kuvat on raapustettu 5200 – 4200 eea. Voin vain kuvitella millaisia ihmisiä kallioon on ollut piirtämässä. Kallioon piirtäminen ei mitenkään maailman helpoin homma ole, ja noita kuvia on kuitenkin tuhansia! Eläimiä, poroja, lehmiä, peuroja, veneitä, ihmisiä, eläimiä veneessä, ihmisiä porojen kanssa. Tavallista elämää? Ehkä kenties yhden ihmisen päiväkirja? Työkalut kiven kaivertamiseen olisi myös ollut kiinnostava tietää. Kuvat on maalattu punaisiksi jälkikäteen niiden näkemisen helpottamiseksi. Muutamia on jätetty alkuperäiseen asuun. Ihmeellisen taitavia ihmisiä asunut täällä rannikolla jo tuhansia vuosia sitten. 
Museoalue oli iso, ja toinen toistaan suurempien kalliopaljastumien halki pääsi kävelemään merkittyjä reittejä. Lähempi tutkiminen oli tehty helpoksi. Onkohan tämä jotenkin kohteena pyhä? Alta ei ole piirroksineen ainutlaatuinen paikka, vaan samanlaisia kalliopiirroskohteita on ainakin reilu tusina Pohjois-Norjassa. Lienevätkö alkuperäisasukkaat, nämä entisaikojen taiteilijat, harjoittaneet jotain uskontoa, jonka takia tapahtumia piti kirjata kallioon? Onko paikalla joku erityinen merkitys? Museosta sai selville, että tutkijat ovat ihan yhtä ihmeissään kuin paikalle eksyneet matkailijatkin. Toki kaikenlaisia spekulaatioita on olemassa, jotka eivät varmastikaan ihan kaukana ole totuudesta. Erikoisimpia piirroksia olivat esimerkiksi veneet, jotka sateen jälkeen peittyivät osittain kallion koloon sataneen veden alle. Vene näytti keinuvan vesillä! Voisipa kosketuksella palata vuosituhannet taakse päin ja ottaa selvää ihmisen mielenliikkeistä. Ja miten minusta noissa kuvissa näyttäisi olevan junarata? Ehkä sille on luonnollisempi selitys. Vaikka poroaita 😀
Tosi mielenkiintoinen kohde! Pohjois-Norjan kävijöille suosittelen ehdottomasti. Altan seutu ei ole ehkä jylhintä Norjaa, mutta maisemia löytyy jokatapauksessa. Haluan ehdottomasti käydä tutkimassa vielä muitakin kalliokaiverruskenttiä. Siinä vasta suunnitelmia seikkailuille! Museossa olisimme viihtyneet kauemminkin, mutta kotimatka kutsui ja ne maanantai aamuna jatkuvat kesätyöt. Puuskuttava Peugeot meinasi jättää tien varteen, mutta onneksi matkalla olevat fyysikot osasivat tehdä autolle muutakin kuin levitellä käsiään. Minä ihastelin sillä aikaa vesiputouksia. Hieno reissu!
Onkos joku muukin käynyt jo tuolla? Entäs nähnyt niitä muita kalliopiirroksia?
Jäätkö blogia seuraamaan?! Bloglovin, Facebook ja Instagram -tunnukseni löytyvät täältä! 🙂
13 Comments
En ole käynyt enkä nähnyt, mutta todella mielenkiintoista! Tykkään kaikista tollaisista paikoista. On jännä ajatella, ettei me ikinä tulla saamaan tietää noiden alkuperää tai kuka ne on tehnyt… Tai että oliko se nyt sitten junarata vai poroaita. 😀 Nykymaailmassa kun kaikki taltioidaan talteen halusimme sitä tai emme ja mitään ei voi tehdä jälkiä jättämättä.
Sano muuta! Kyllä historia on tosi mielenkiintoista varsinkin siltä ajalta, jolloin ei vielä kirjoitettu. Ellei tätä sitten lasketa sellaiseksikin.
Samalla periaatteella haluaisin käydä ihmettelemässä Pääsiäissaarten patsaita, Nazcan linjoja ja Stonehengeäkin. Paikoista tulee aina maagisia kun niissä on mahtavuutta, mutta nykyihmisellä ei ole mitään käryä kuka tai mikä ne on tehnyt ja miksi.
http://www.suwena.net/fi/node/523 , Yksi kohde lisää katsottavaksi. Olen seurannut blogejasi alusta alkaen. Kirjoitat mukaansatempaavasti. Kiitos.
Kiitos kehuista, mukava kuulla! 🙂 Tosi mielenkiintoinen paikka varmasti tuokin. Kiitti linkistä ^^
Yksi lempparipaikkoja Norjassa on kyllä tuo! Rakastan Altaa muutenkin, koska lähihistoriakin on kiinnostava: isäni kavereineen taisi olla Altajoen mielenosoituksissa 80-luvulla. Leiriydyttiin kerran sille paikalle Stillaan, missä mielenosoittajienkin tukikohta oli, ja ymmärsin täysin, miksi he lähtivät vastustamaan. Se joki on todella upea, jylhät liuskekivirannat ja komeita mäntyjä ympärillä.
Kaverini muuten myy korvakoruja, joiden malli on noista kalliomaalauksista (ruijanpallas), löytyisiköhän niitä vielä jostain…
Hei vähänkö jännä tarina! En tiennytkään tuosta lähihistoriasta sitten yhtään. Mitä sille joelle meinattiin sitten tehdä kun oli ihan mielenosoitus? Altaan haluttais kyllä ihan ajan kanssa joskus uudestaan. Nyt kerittiin nähdä vain nämä ja illalla vähän rantaa.
Ne korvakorut olis kyllä mielenkiintoiset nähdä!
Joskus 70/80-luvulla jokeen aiottiin rakentaa pato vesivoiman tuottamiseksi, ja saamelaiset ja hipit pystytti jokivarteen leirin ja vastusti hanketta. Jotkut ekstriimeimmät äijät jopa yritti räjäyttää padon dynamiitilla (ja lennätti oman käden samalla taivaan tuuliin)! Siitä on itse asiassa siellä museossa sisällä jokin pysyvä näyttelykin. Taistelu päättyi niin, että joki valjastettiin vesivoiman tarpeisiin, mutta jonkun ajan kuluttua energiantuotanto lakkautettiin, koska se ei ollut kai kannattavaa. Joki on edelleen padottu, mutta se ei enää edes tuota sähköä. Eli turhaan pilattiin yksi Norjan parhaista ja suurimmista (lohi)joista.
Elä luota muhun tässä ihan täysillä, saatan olla vähän puolueellinen asioiden ymmärtämisen suhteen 😀
Ahaa no nyt seki seleves!
Justiinsa, no hieno homma. No, en se miekään ole päässyt näkemään lappilaisia koskia, koska ne on taidettu padota jo hyvissä ajoin ennen kuin synnyin. Tosin en tiedä millaisia ne ovat olleet, joten en voi olla pahoillaankaan kun olen patoaltaisiin jo tottunut.
Mutta kiitos informaatiosta 🙂
Kalliomaalaukset kiehtovat ihan hirveästi. Jotenkin niitä tuijotellessa rupeaa pohtimaan, että mitä sillä tyypillä (tai niillä tyypeillä) on ollut mielessä, kun ovat kuvia tehneet – raapustaen tai maalaten. Todella erikoinen pala historiaa!
Lapsena tuli useamman kerran vierailtua Astuvansalmen kalliomaalauksilla. Viime kesänä kävin siellä taas pitkästä aikaa. Sinne on kiva patikoida metsän läpi ja veneelläkin pääsee paikalle, kun en sijaitsevat aivan rannassa. Tässä juttu jonka kirjoitin blogiin paikasta: http://metalliamatkassa.com/hirvia-ja-ihmishahmoja-astuvansalmella/ Nuo eivät ole UNESCOn listalla, vaikka paikka on laitettu 90-luvulla hakuun. Toistaiseksi eivät ole vielä listalle asti päätyneet.
Olipahan mielenkiintoinen tuo Astuvansalmikin! Siellä ei olla ihan noin ahkeria oltu kuin Altassa, mutta tuo on suomalaisille varmasti paljon merkittävämpi kuin norjalaiset piirrokset. Onhan se oma! Selkeästi todisteita, että täälläkin on ollut muinoin jo porukkaa.
Historia ei ollut lempiaine koulussa, mutta nämä itse nähdyt ja koetut paikat on kyllä saaneet inspiraation tutkia vanhoja koulukirjojakin uudelleen.
Unesco-kohteisiin tuokin kyllä kuuluisi!
Olipahan mielenkiintoinen tuo Astuvansalmikin! Siellä ei olla ihan noin ahkeria oltu kuin Altassa, mutta tuo on suomalaisille varmasti paljon merkittävämpi kuin norjalaiset piirrokset. Onhan se oma! Selkeästi todisteita, että täälläkin on ollut muinoin jo porukkaa.
Historia ei ollut lempiaine koulussa, mutta nämä itse nähdyt ja koetut paikat on kyllä saaneet inspiraation tutkia vanhoja koulukirjojakin uudelleen.
Unesco-kohteisiin tuokin kyllä kuuluisi!
Hieno paikka, kävin siellä muutama vuosi sitten. Oli pysäyttävää tajuta siinä niitä katsellessa, miten järjettömän kauan aikaa sitten joku on ne siihen hakannut. Teki mieli koskettaa. Kuin siirtyisi ajassa taaksepäin. Mitkä olosuhteet niillä kaivertajilla onkaan ollut.
Ihan samanlaisia ajatuksia pyöri itselläkin mielessä. Niin mielenkiintoista on sekin ettemme koskaan saa tietää!