Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Kengurusaarella Perthissä

sunnuntai, maaliskuu 29, 2015

Tuntuu edelleen tosi turistimaisen onnelliselta että olen nähnyt kengurun. Miten mie pyörittelenkään kotipuolessa silmiä Saksan rekisterissä ajaville turisteille, jotka tukkii nelostien hidastamalla tien vieressä seisovan poron viereen ja näppäävät pari kuvaa ennenkuin pystyvät taas kiihdyttämään. No ite olin ihan yhtä innoissani kohdemaani erikoisesta luontokappaleesta kuin ne etelän hetelmät ovat poroista.

Perthin ydinkeskustan itäpuolella Swanjoessa on Heirissonin saari. Suunnittelin matkaa Rottnestin saarelle Fremantlen edustalle katselemaan villinä eläviä lyhythäntäkenguja, mutta matka osoittautui liian kalliiksi ja hankalaksi toteuttaa. Kuin sattumalta bongasin informaation, että jopa Perthissä voi nähdä kenguruita myös muualla kuin eläintarhassa. Halusin ehdottomasti nähdä näitä eläimiä luonnossa enkä häkissä. Porot on meilläkin puolivillinä kenen tahansa bongattavana missä tahansa. Heirissonin saarelle on aikoinaan kengurut hyppineet ihan itse ja jääneet sinne. Nykyään niitä suojellaan sen verran että saaren läpi rakennetulle tielle on tehty aidat viereen ettei tule kolareita. Toinen puoli saaresta jätettiin kokonaan kenguruille luonnontilassa. Sinne ei saa mennä edes polkupyörällä ja kävellenkin pitää mielellään pysyä merkityllä polulla. Saattelin Markun konferenssiin yhtenä aamuna ja pyöräilin kaupungin poikki Heirissoniin päin reilun neljänkymmenen asteen helteessä. Jätin pyörän kaupungin puolelle ja kävelin sillan yli saarelle. Kuin olisi suoraan astunut ulos kaupungista ja niinhän mie oikeastaan teinkin. Saarelle ei enää kuuluneet liikenteen melu ja yllätyksekseni olin siellä yksin. Polku kiertää saaren reunaa ja keskelle jäävät metsiköt ja niityt ovat kenguruiden valtakuntaa. Sen verran suuri alue on kyseessä että mietin jo aluksi lähteväni turhalle retkelle.

Siellä ne kaks on kun tarkasti katsoo!

Askelsin todella hiljaa ja katsoin joka suuntaan. Puiden alle niin pitkälle miten näkökykyä riitti. Hiki valui norona selkää pitkin ja oli ihan järkyttävän kuuma. Sitten rasahti melkein polun vieressä ja huomasin kaksi pientä auringolta piilossa oksien alla. Myönnän että suustani pääsi tahaton ”aaawww” 😀 Ei mennyt minuuttia kauempaa kun joukon jatkoksi tuli kolmas isompi esittäytymään. Välillämme oli kymmenisen metriä eikä kumpikaan lähestynyt toista. Onneksi kamerassa oli zoomi. Kun kolmas teki seuraa pienille puun alle, minäkin poistuin paikalta. Hölmistyneen tyytyväisenä kiersin saaren polun ympäri ajatellen, että tältäkö niistä poroturisteista sitten tuntuu. Ilmeisesti. Kyllä uuden eläimen kohtaaminen silmästä silmään ilman välissä olevia kaltereita on todella erityinen tapahtuma.

Hei mulla on lisääkin Australia-juttuja vielä tulossa! Jäätkö seuraamaan? 🙂 Kaikki käyttämäni kanavat löytyvät tämän linkin takaa.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Laura/My post-University Life sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 12:06

    Awww 🙂 ihania kaveruksia! Ja näinhän se menee, minä rakastan Skotlannista löytyviä Highland lehmiä – pysähdyn aina ottamaan kuvan kun näen niitä ja Skoteille ne on tietty arkipäivää… Ja luonnossa eläviä poroja en ole nähnyt hetkeen joten varmaan pysähtyisin ottamaan kuvan 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 12:13

      Nää oli tosi pieniä ja sulosia ja olin ihan myyty! ^^ Minunki pitäs päästä sinne Skotlantiin, haluan nähä kyllä tuollaiset lehmät.
      Norjassa ja Islannissa lampaita löytyi kans vuorten rinteiltä ja vaikka mistä. Pysähtyisin kyllä lehmiäki kuvailemaan 😀

  • Reply Hanna sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 12:23

    Mä oon saksalaisten turistien tavoin fiiliksissä, jos nään poron vapaana, ei nimittäin kovin montaa oo niitäkään nähty 😀 Mutta kengurun näkeminen se vasta siistiä oiskin! 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 12:24

      No harvoin ne porot kieltämättä omin luvin etelään eksyy 😀 Oli kyllä niin huippua! Ens kerralla haluan nähdä kyllä emujakin ja isompiaki kenguja ^^

  • Reply Katja sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 13:17

    Mää näin ekaa kertaa poroja tien varressa pari vuotta sitten 😀 eli sekin oli kyllä itselle että vau! Mutta kengurut! Ne on oikeasti joskus nähtävä.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 18:44

      Sieki vasta hiljattain! 😀 En vois kuvitellakaan omalle kohalle mitään vau-efektiä porojen kanssa kun niistä on oppinut pienestä pitäen ärsyyntymään kun meinaavat aina auton alle juosta. Mutta voin kuvitella että heti ku asuu siellä missä niitä ei ole ollenkaan, se eka porokin on eksoottinen kokemus! Mulleki jäi kyllä hinku nähä enempi kenguruita joskus taas 🙂

  • Reply Arja / Haavematkoja sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 14:39

    Oijoi, ihania! Kyllä luonnonvaraisia kenguruita katselisi mielellään Olen toki iloinen siitäkin, että pääsen viikon kuluttua Saariselälle ottamaan turistikuvia poroista 😀

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 18:45

      Joo todellakin samaa mieltä! 🙂
      Saariselälle jee! Pitäsköhän meidänkin tulla, mietitään just että mihinköhän sitä lähtis hiihtämään pääsiäiseksi :p Törmäis siellä kun ei Hong Kongissa ehtinyt 😀

  • Reply elinao sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 19:49

    Ihania kavereita! Olen viettänyt koko sunnuntain pohtimalla Australiaan muuttoa tai ainakin sinne matkustamista, ja nää kuvat vaan lisää intoa 😀

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, maaliskuu 29, 2015 at 20:32

      Voi joo! Tosiaan vietin itsekin useamman viikon samoissa ajatuksissa tuon reissun jälkeen. Olisi varmasti sangen mielenkiintoinen paikka asua vaikka vuodenkin elämästään. Perth voisi ainakin itselleni olla juuri sellainen paikka 🙂

  • Reply Susanna maanantai, maaliskuu 30, 2015 at 23:15

    Ihania!:) kiva kohde

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, huhtikuu 1, 2015 at 18:24

      Voi joo! Tuonne ku pääsisi vielä joskus uudelleen 🙂

  • Reply Veera Bianca tiistai, maaliskuu 31, 2015 at 18:27

    Oi kengurut <3 On ollut kiva seurata sun kokemuksia Australiasta, tuosta kaukaisesta kodistani jossa kengurut loikkii missä sattuu, kyllä se tuntui itsestäkin hassulta taas melkein viiden vuoden tauon jälkeen!

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, huhtikuu 1, 2015 at 18:25

      Kiitos Veera! Ihan uudenlaisella mielenkiinnolla olen tarttunut myös sinun ja muidenkin Australia-postauksiin. Aikaisemmin luulin ettei se oo oikein mun kohde, mutta kuinkas kävikään 😀 Ensi vuonna Adelaideen 🙂

  • Reply hennamaria.j keskiviikko, huhtikuu 1, 2015 at 12:18

    Ihanasti kirjoitettu, hymy levisi täällä korviin <3 Kengut on niin suloisia! Ja koalat ja monet muutkin ihmeellisyydet sielläpäin… joeyt, mikä nimi :))) Vaikka hienoja elämyksiä on kiva jakaa matkaseuran kanssa, joskus vain itselle tapahtuneet hienot jutut sykähdyttää vieläkin enemmän. Tuosta ihan huokui se. Varsinkin jos ei odota välttämättä mitään erityistä.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, huhtikuu 1, 2015 at 18:28

      Sun kommentit on aina hymyilyttäviä myös! 🙂
      Nuo oli kyllä aivan hellyyttäviä olentoja, mie vielä erikseen annan söpöyspisteitä jos ne on pieniä. Jotenkin ajatellut aina että kengutkin on isoja eläimiä, mutta nämä yksilöt eivät kyllä olleet.
      Mieki oon muuten monesti miettinyt että kyllä siinä yksin päivisin kulkiessa ehti kokea niin paljon mistä Markulla ei ollut hajuakaan. Harmi että ei ollut aikaa käydä sen kanssa missään kunnon luontokohteessa. Onneksi se näki sitten aina iltaisin kuvat paikoista missä ehin käydä 🙂

  • Reply lena / london and beyond keskiviikko, huhtikuu 1, 2015 at 15:36

    Vautsi, mäkin haluun nähdä kenguruita! 😀 Jossain muualla kuin eläintarhassa siis…

    Tuo on kyllä hauska huomio, että porot ovat Suomessa jokseenkin tuttuja eläimiä, mutta monelle yhtä eksoottisia kuin meille kengurut. Voit varmaan kuvitella millainen oli meidän Lapin roadtrip Matteon kanssa kun italiano pääsi rattiin….. 😀

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, huhtikuu 1, 2015 at 18:29

      Joo luonnossa ehdottomasti 🙂 Kaveri antoi kyllä vinkkisen että Perthissä olis iso eläintarha, mutta kummasti on reilujen blogien opit menneet päähän etten sinne missään tapauksessa halunnut lähteä. Varsinkin kun oli tällainenkin vaihtoehto!

      Hahaa, ei voi olla totta 😀 Tuohan on kohta jo turvallisuusriski 😉

    Leave a Reply