Aurinkomatkojen Santorini – Elämyksiä päiväristeilyillä

Joko siellä ruudun toisella puolella haaveillaan matkamessujen kynnyksellä ensi kesän matkoja varattavaksi? Viime vuonna tähän aikaan varattiin jo Aurinkomatkojen kautta matka Santorinille. Ajankohta oli juuri ennen lähtöäni Islantiin, elokuun lopuksi, joten reissusta on sopivasti vielä juttujakin kertomatta.

 Aurinkomatkojen järjestämät puolipäiväristeilyt olivat elokuisen Santorinin reissumme kohokohtia. Aika siis valaista teillekin miksi me sellaisille osallistuttiin ja kannattiko. Varmasti moni omatoimimatkailija on siellä ruudun toisella puolella jo pyörittelemässä silmiään; suomalaisporukalla seikkailemaan! Voiko tylsempää reissua kuvitellakaan, vain kieltä osaamattomat ja pelkurit lähtee järjestetylle matkalle. No eikä. Minusta oli oikein virkistävää olla kerrankin helpolla lomalla ja suomalaisporukassakin sai olla ihan omissa oloissaan jos huvitti.

Tiistaina osallistuimme tulivuoriristeilylle.

Matkaan lähdimme jo kahdeksan maissa Kamarista. Bussi vei retkeilijät Athinosin satamaan, jonne meni superjyrkkä serpentiinitie. Jos olisin tiennyt että sieltä lähdetään, en varmaan olisi uskaltanut lähteä. Hengissä päästiin ajas ja ylös ja vielä toisellekin risteilylle. Suomalaisporukka oli pieni, laskin että n. 45 osallistujaa oli kummallakin retkellä. Mahduimme kaikki melko pieneen ja kauniiseen kuunarilaivaan, joka keinutteli meidät Nea Kamenin tulivuorisaarelle kalderajärven keskelle. Kello ei rantautumisvaiheessa ollut vielä edes yhdeksää, joten aurinko ei ollut polttavimmillaan, eikä Nean satamassa ollut muita laivoja.

Maksoimme kahden euron sisäänpääsymaksun luonnonsuojelualueelle ja lähdimme valloittamaan tulivuorta. Matkalla ohitimme ainakin kolme kraatteria, joista oppaamme Heidi kertoi faktoja ja tarinoita. Suosikkini oli ”hattukraatteri”, jonne varomattomien turistien lierihatut ja lippikset kaaressa lentävät jos niistä ei tajua pitää kiinni. Vuorella siis tuulee aika kovasti, mutta kuumuudessa se ei todellakaan haittaa. Näimme maassa olevia reikiä, joista tuli rikkipitoista yli sata asteista höyryä, tulivuoren toimintaa mittaavia laitteita ja muistimme toki ottaa paljon kuvia. Kiipeäminen oli helppoa ja matkalla pidettiin taukoja.

Mukaan ei otettu reppuja, pelkästään vesipullot, sillä huiputukseen ei kulunut juuri tuntia pidempää paluumatkoineen. Huipulla oli merkki ja pidimme siellä pidemmän tauon kuvauksia ja lepäämistä varten. Nea Kameni sijaitsee aivan kalderajärven keskellä ja ympäröivät saaret valkoisina hohtavine asutusualueineen olivat niin kuvauksellisia. Alas kävellessä meitä vastaan tuli ainakin 150 ihmisen jono, ja porukasta huomasi miten hiki päässä sitä jo oltiin. Aurinkomatkojen porukalla saimme olla siis koko vuorella poikkeuksellisen rauhassa ja viileään aikaan!

Kuunarilla seilasimme seuraavaksi viereisen Palea Kamenin poukamaan, jossa on rikkipitoisia lämpimiä lähteitä. Legendan mukaan lähteiltä löytyvä punainen savi nuorentaa kymmenellä vuodella. En halunnut palata esimurkkuikäiseksi, joten pysyin kaukana värjäävästä savesta 🙂 Vesi oli korkeintaan muutamaa astetta ympäröivää merivettä lämpimämpää, mutta yllättävän punaista! Lähteille piti uida veneestä noin viidenkymmenen metrin matka. Takaisin Athinosin satamaa kohti lähdimme uintiretken jälkeen. Ihan suorinta reittiä emme kulkeneet vaan kapteeni pyöritteli matkan niin että näkisimme mahdollisimman paljon maisemia, kelpasi meille! No, aallokko oli sen verran kova että lääkkeistä huolimatta muutamilla tuli melko huono olo, ja Athinosin mutkatie ei helpottanut takaisintuloakaan. Reissu oli silti todella onnistunut ja informatiivinen! Pidin erityisesti siitä miten pienellä porukalla lähdimme ja oli ajateltu sitä että saimme olla keskenämme niin tulivuorella kuin lämpimillä lähteillä.

Perjantai-illan kruunasi auringonlaskuristeily

Tänne me lähdettiin Markun kanssa kahdestaan. Iltaristeily lähti Kamarista puoli neljältä ja suuntana taas Athinos. Tällä kertaa olin siihen jo varautunut ja uskalsin ottaa jopa kuvia. Samanlainen kuunari meidät taas haki. Keli oli risteilyä varten upeimmillaan, oli niin tyyntä kuin merellä vain voi olla ja aurinko korkealla.

Tähänkin risteilyyn kuului ensimmäisenä vierailu lämpimillä lähteillä, mutta tyydyimme pulikoimaan laivan vieressä ja ottamaan kamerankin veteen mukaan. Onneksi oli vedenkestävää laatua.

Iltapäiväaikaan poukamassa oli jo useampi laiva ja kuten kuvasta näkyy, aika monen kaverin kanssa olisi saanut lähteet jakaa. Mitä me odotimme tältä risteilyltä, oli kolmen (oikeasti neljän) ruokalajin illallinen Thirassian saaren Corfoksen sataman Captain John-ravintolassa. Koska meillä tietenkin oli siinä vaiheessa jo nälkä. Rafla oli tehty isolle terassille meren äärelle ja oli toki ihanaa istua ihan veden vieressä. Se tyyneys olisi minun puolesta voinut muuttua edes ihan pieneksi tuulen vireeksi, koska syödessä ei ole kivaa jos tulee järjetön hiki. Onneksi aurinko laski alkupalojen jälkeen jo saaren korkeimman kohdan taakse niin vähän helpotti. Jokaiselle pariskunnalle jaettiin puolen litran viinikarahvi paikallista punaista tai valkoista ja ihan pian jo tarjoilijat kantoivat pöytiin kreikkalaiset salaatit.

Tarjoilu oli yllättävän nopeaa, vaikka meidän porukan lisäksi siellä oli myös toinen iso joukkio. Salaatti hupeni pian ja oli oikein hyvää. Toinen alkupalalautanen koostui puuromaiselta hernekeitolta maistuvasta tahnasta, vihanneksista ja tomaattipihveistä. Markku söi, mutta multa jäi. Oli vissiin mausteet jääneet kokilta laittamatta. Päätin odotella pääruokaa joka olisi possua ja perunaa. No ei siinä oikein muuta sitten ollutkaan. Lautaset olivat melko pieniä, mutta ymmärtää sen oikeastaan. Kuumalla kelillä ei tee edes mieli syödä valtavia annoksia.

Jälkiruuaksi luvattiin kreikkalaista jugurttia viinirypälehillokkeella ja voi miten sitä odotinkaan. Koko annoksen olisi kaatanut suuhun yhdellä lusikallisella ja harmitti miten surkean pieni se oli. Illallinen oli kokemuksena hauska, mutta maistuvia osia siinä oli minulle ainoastaan salaatti, jälkiruoka ja viini. Reissu ei ollut kallis, mutta ruokailu oli silti pieni pettymys.

Loppuilta menikin Thirassialta saaren reunaa pitkin seilaten kalderajärven keskelle hakeutumisessa ja täydellisen auringonlaskupaikan löytämisessä.
Kuunarin pienestä kioskista saattoi ostaa vielä virvokkeita tai olutta luonnonilmiön seuraksi, mutta me pärjättiin keulassa aivan hyvin muutenkin. Auringonlasku oli kaunis ja kaikki hiljentyivät sitä ihailemaan. Muita laivoja ei näkynyt lähistöllä ja läheiset saaret olivat vain seurana. Illan pimetessä pääsimme takaisin satamaan, jossa jouduimme odottelemaan bussia puolisen tuntia takaisin ylös, sillä valtava charter-kone oli vaatinut liian monen bussin paikallaoloa lentokentälle samaan aikaan. Taisimme olla hotellilla nukkumassa jo kymmenen jälkeen.

Voin ehdottomasti suositella pakettimatkojen retkille osallistumista! Hinnat ovat halpoja ja suomalaiset ovat todellakin miettineet suunnit miten vieraat saavat retkistä eniten irti. Todellakin tuntui, ettei esimerkiksi tulivuorisaarella muita vieraita olisi ollutkaan, sillä ajankohdat oli suunniteltu vierailuille tarkkaan. Tokihan voi tehdä hintavertailuja kohteessa mikä excursio-yritys tekee matkoja halvemmalla, mutta en todellakaan olisi halunnut olla sen 150 ihmisen letkan matkassa silloin kun aurinko oli jo melkein korkeimmillaan. Ylibuukattu laiva voisi olla myös melko epämukava, sellaisiakin näimme perjantaina parkissa Palea Kamenin edustalla. Meillä oli aina hyvin tilaa liikkua ja vaihtaa paikkaa omassa laivassa.

Onkos teillä minkälaisia kokemuksia järjestetyistä matkoista? 🙂