Yleinen

Mitkä fiilikset vaihto-opiskelun jälkeen?

torstai, tammikuu 8, 2015

Niin täällä sitä ollaan jo kotona. Moni varmaan muistaakin tuskailuni kurssien ja lakiesseiden suhteen. Akureyrin yliopistossa opiskelu oli kaikenkaikkiaan oikein hieno kokemus, mutta kotiin päästyäni pidin ensimmäistä kertaa tosi pitkän hermo/löhöloman. Islannista kotiutumisesta on jo kolme viikkoa ja mie olen vain istunut sohvalla lukemassa kirjoja, syömässä, katsomassa leffoja ja kutonut. Välillä käynyt ulkona tai hiihtämässä. Vietettiin yksi yö Levillä ja käytiin mutka myös Saariselällä ja Ivalossa, mutta that’s it! Ihan uutta mulle olla vain paikallaan.

Akureyri, olit ihana.

Kavereilta on tullut viestejä pitkin lomaa: ”joko on ikävä takaisin Islantiin..?” No tuota, ei oikeastaan! Akureyria riepotteli talvimyrskyt koko joulukuun mitä kerkesin siellä olla ja maisema oli prikulleen kuin Sodankylässäkin. Tykkylumi puissa ja valoa hädin tuskin ollenkaan. Muutin vielä pari leveysastetta korkeammalle tullessani kotiin. (Akureyri sijaitsee muuten tasan samalla korkeudella kuin Kemi, in case you did not know) Ei minulla vielä ole ehtinyt olla ikävä. Olen keskittynyt kotona olemisesta nauttimiseen niin täysillä. Tiedän, että se kyllä vielä iskee. Odotan vain että olen siinä vaiheessa elämää jo tarpeeksi hullaantunut muistakin kohteista, ettei minun tarvitse heti ostaa lentolippuja takaisin Reykjavikiin. Olen aika yllättynyt ettei kaiho takaisin ole vielä iskenyt. Kenties opiskelu oli oikeasti loppupeleissä niin rankkaa että ajattelen opintostressin liittyvän niin kiinteästi ajatuksiini ja muistoihini Islannista. Ainakin toistaiseksi. Parhaita opiskelukavereita on toki ikävä, mutta sanottava on ettei heitä ole kovin montaa. Koin itse ainakin aluksi melko hankalaksi integroitumisen kansainväliseen ryhmään. Loppujen lopuksi olin osa hienoa vaihtari-porukkaa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että kokemus oli minulle erittäin kasvattava ja tutustuin ihan huippuihin tyyppeihin. Luulin itseäni joksikin maailman kansalaiseksi joka ”tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa” ja olen paras kaveri kaikille. Voi elämä, kun se ei ollut ihan niin yksinkertaista.  😀 Kulttuurishokit ja niistä selviäminen ottivat voimille, mutta sen jälkeen olo olikin jo kotiutunut. Tiesin paikkani, kaverini ja omat tekemiseni niin vapaa-ajalla kuin koulussakin. Olen periaatteessa jo onnellinen että kaikki tuo on jo muistoissa. Takanapäin.  Parhaita muistoja voi kerrata kotisohvalta ja ärsyttävät jättää kokonaan muistamatta.

Täällä kotona on nyt ollut jopa yllättävän mukavaa. Normaalisti näin pitkälle lomalle olisi ollut suunnitteilla vähintään visiittiä ulkomaille, sillä luulin etten pystyisi olemaan paikallani niin pitkää aikaa. Niin se vain rankka opiskelu kuitenkin vaati perustavamman laatuisen pysähtymisen ja tuulettumisen. Loppiaiseen asti en ajatellut mitään. Sen verran kävin yliopiston sähköpostissa että kaikki kurssit oli menneet läpi! Manailemastani lakikurssista sain arvosanaksi 7.5 ja se jos mikä aiheutti melko onnellista silmien pyörittelyä. Minäkö pääsin LÄPI ja vielä kirkkaasti?! Kotiinviemisiksi sain kuusi suoritettua kurssia (siis 36ECTS pistettä), jotka toivottavasti hyväksiluetaan piakkoin kokonaisuudessaan tradenomin tutkintooni. Olen huojentunut, helpottunut ja niiin tyytyväinen! Minulta puuttuu enää opinnäyte ja harjoittelu. Jospa minulla kesällä olisi paperit niin sen kunniaksi voisi vaikka… Lähtiä taas jonnekin 😀

Miten teillä muilla jo vaihto-opiskelunsa suorittaneilla kävi hyväksilukujen ja kotiinpaluun jälkeisten fiiliksien suhteen?

Blogin jutuista pysyy kärryillä tykkäämällä facebookissa.

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta torstai, tammikuu 8, 2015 at 11:17

    Hieno juttu, että vaihtariaika meni hyvin, mutta ymmärrän täysin sen fiiliksen, että välillä on kiva olla kotona tekemättä mitään. Itselläni se tapahtui, kun sairastuin pitkästä aikaa flunssaan joulupäivänä enkä siis tehnyt mitään viikkoon. Se on harvinaista (itse teen siis yleensä töitä todella paljon), mutta sitäkin tarpeellisempaa. Tokiossa ei oikeasti ehtinyt levätä muuta kuin mieli, joten kehokin tarvitsi vihdoin sen levon. Eli tämä tekee varmasti sinullekin todella hyvää :).
    Tsemppiä loppuopiskeluun!

    • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 8, 2015 at 12:31

      Tuo tekemätön aika taisi olla ihan ensimmäinen laatuaan välivuoden jälkeen. Toki olen itsekin joutunut flunssien ja muiden sairauksien takia pysähtymään. Mutta tällainen lomailu perinjuurin terveenä oli kyllä paikallaan. Varmasti sinullekin teki hyvää pitää hetki taukoa töistä ja levätä 🙂
      Kiitos kannustuksesta!

  • Reply Jenni / Globe Called Home torstai, tammikuu 8, 2015 at 11:49

    Sulla kävi näköjään tismalleen samoin kuin mulle! Mäkin Tsekeistä palatessani olin iloinen, että olin lähtenyt, ja muistelin mielelläni kaikkea kivaa, mitä matkalla oli sattunut – mutta olin samalla aika onnellinen, että pääsin kotiin. Luulen, että tähän saattoi vaikuttaa mulla (ja ehkä sullakin?) se, että kotona odotti poikaystävä…

    Tapasin pari vuotta vaihdon jälkeen norjalaisen kaverini, joka oluttuopin äärellä purki fiilistä, että vaihto oli viimeinen merkityksellinen asia hänen elämässään, elämänsä parasta aikaa, ja hän antaisi mitä vaan päästäkseen takaisin, ja arki kotona on niin ikävää, niin ikävää. Olin todella TODELLA tyytyväinen, että en voinut olla hänen kanssaan samaa mieltä. Itsellä kun ”elämän paras aika” on tuntunut jo pitkään olevan aina kuluva vuosi.

    • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 8, 2015 at 12:37

      Ihanko tosi! Mie vähän luulin että vastaukset olisivat ”kaikilla muilla” juurikin tuollaisia mitä norjalainen ystäväsi sinulle vuodatti. Onneksi jaoit kokemuksesi, kiitos 🙂

      Huomasi kyllä selkeästi meidänkin vaihtariporukasta, että samanlaisia (niitä norjalaisen kaltaisia) fiiliksiä tulee olemaan monella vaihdon jälkeen. Toiset panosti niin eri tavalla koko aikaan, että se varmasti poikkeaa totutusta ja normiarjesta kotona. Otin itse kuitenkin jo ennen lähtöä sen asenteen että ensisijaisesti lähden sinne opiskelemaan ja kaikki muu tulee vasta seuraavaksi. Näin tein, mutta huomasin että monilla se prioriteetti oli nimenomaan hauskanpito ja kollektiivisessa onnellisuuspilvessä hengailu.

      Totta, mullakin vaikutti paljon Suomeen kotiutumiseen ja paluutunnelmiin se kun Markku oli vastassa ja pääsi omaan kotiin yhdessä. Ihanaahan siellä Islannissa oli, mutta voi pojat kun on hyvä olla takaisin 🙂

  • Reply mollymay torstai, tammikuu 8, 2015 at 14:31

    En ole ollut vaihdossa, työharjottelun tein kylläkin ulkomailla, joten en osaa vastata kysymyksiin. 🙂 Tämä oli kivan realistinen kirjoitus, kun tuntuu, että useimmilla Erasmus-vaihdoissa olleilla aika on mennyt lähinnä juhlimiseen. Ehkä eroa on siinä kuinka paljon toivoo opintojen hyväksilukua vaihdon ajalta, osa voi vaan haluta sen 20/op, ettei tukea kerätä takaisin. 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 8, 2015 at 14:43

      Onhan työharjoittelussa ja vaihdossa paljon samoja piirteitä kyllä 🙂
      Puhut totta, tuntuu kyllä että olen outolintu kun tein niin paljon kursseja enkä oikeasti perusta sen kummemmin juhlimisesta. Ehkä asiassa olisi voinut olla toisenlaisia piirteitä jos olisin lähtenyt vaihtoon jonnekin muualle. Akureyrissa oli ihan hyvä tehdä koulujuttuja kotona. Ne joilla oli vähemmän kursseja vain nukkuivat pari tuntia enemmän vuorokaudessa kuin minä 😀 Akureyrissa ei sentään niin paljon sitä tekemistä ole. Jos valintani olisi ollut eurooppalainen suurkaupunki josta olisi päässyt junilla kätevästi toisiin samanmoisiin, en todennäköisesti olisi ottanut riesakseni noin montaa kurssia.

      Mutta se ei olisi ollut yhtään minua. Siis lähteä Keski-Eurooppaan ja ottaa vähän kursseja 😀

  • Reply Laura R. torstai, tammikuu 8, 2015 at 14:51

    Tiiätkö kuule mitä Maarit! Mun omat fiilikset Saksan vaihtoni jälkeen olivat hyvin samanlaiset 😀 Olin vaihdossa ollessani 24-vuotias, asunut viisi vuotta omillani ja elättänyt itseni, ja vaihdossa suurin osa oli 19-20 vuotiaita espanjalaisia, puolalaisia yms. jotka pääsi ekaa kertaa elämässään asumaan omilleen ts. pois lapsuuden kosistaan. Olin vähän eri lehdellä suurimman osan kanssa, mutta sain silti kolme hyvää ystävää, joista yhden olen nähnyt vaihdon jälkeen ja oltu tekemisissä silloin tällöin. Vaihdon jälkeen suurin osa näistä kaikista tyypeistä tuntui kuin masentuvan – muistan kun kaikki postas Facen täyteen miten ne haluu takas Bremeniin, kaipaa niitä ihmisiä, bileitä jne. Ite olin helvetin onnellinen et pääsin takas Suomeen, oli ollut jopa koti-ikävä vaikken sillon edes seurustellut. Ootin et pääsen elämässäni seuraavaan vaiheeseen, duuniin yms. En sano ettei vaihto olis ollut hyvä kokemus, koska sitä se todella oli, mutta mulla ei kyllä tullut ikävä Saksaan koskaan 😀 Ja kaikki kurssit meni täälläki läpi ja hyväksiluettiin ^_^

    • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 8, 2015 at 15:10

      Tämä blogi on kyllä niin mahtava vertaistukikanava! Kiitos kertomuksestasi, voin todellakin samaistua siihen. Mulla oli sama tilanne siinä mielessä, että omillaan oli kaksi vuotta asuttu ja töitäkin ehditty tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Vaikka ne Keski-Euroopan elävät olikin keskimäärin minua vanhempia, ne tuli monet vanhempien nurkista sinne suoraan. Muutamista huomasi sellaisen lapsekkaan ”ensi kertaa elämässä vapaus” -fiiliksen.
      Meidän vaihtariryhmän face on muuten ollut yllättävän hiljainen joulun jälkeen! Mutta juurikin nämä tyypit jotka kokivat ne parhaat bileet ja isoimman vapauden pidensivät vaihtojaksojaan kesään asti. Ehkä tämä on syynä.
      Meillä oli kymmenen hengen talo jossa asuin vaihtarityttöjen kanssa ja meillä on tavoitteena saada yhteistapaaminen Bratislavaan kesällä, mutta jo kolme viikkoa vaihdon päättymisen jälkeen kaikki ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja ovat tapaamisen suunnittelun suhteen vähän nihkeitä. Myös minä. Hauskaa oli, ja sillä oli aikansa ja paikkansa jo minun elämässä enkä kaipaa sitä lisää 🙂

      • Reply Laura R. torstai, tammikuu 8, 2015 at 18:54

        Joo tota yhteistapaamista ja/tai paluusta Bremeniin puhuttiin sillon meidänkin vaihtariporukassa, mutta arvaa toteutuiko koskaan… 😀

        • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 8, 2015 at 19:02

          Huh, hyvä tietää! Eli ei paineita riittääkö rahat Bratislavan lentolippuun 😀

  • Reply Arja / Haavematkoja torstai, tammikuu 8, 2015 at 18:52

    Minulla oli aika samanlaiset fiilikset oman Irlannin vaihtovuoteni jälkeen, vaikka siitä onkin jo seitsemän vuotta aikaa. Oli mahtavia tyyppejä ja harrastuksia ja arki loksahti vuoden aikana kohdalleen. Toisaalta opiskelu englanniksi oli rankkaa ja oli tuolloin asunut omillani jo seitsemän vuotta, kun suuri osa muista vaihtareista oli vanhempien luota enemmän tai vähemmän bilettämään tulleita eteläeurooppalaisia. Mukava vuosi se oli, etenkin kielitaidon kannalta äärimmäisen tärkeä ja Irlannissa oli aivan mahtavia paikkoja missä tuli reissattua, mutta en koskaan kaivannut takaisin. Kotiin tullessani lepäsin pari viikkoa aivan lopen uupuneena ja nautin siitä, ettei ikkunoista vedä eikä naapurin murtohälytin ala soida keskellä yötä 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 8, 2015 at 19:05

      Hei meillähän alkaa olla kaikilla aika pitkälle saman suuntaisia fiiliksiä vaihdon jälkeisistä tunnelmista!
      Mulla oli kans vaikeuksia englannin kanssa. Ei normaalissa päiväarjessa, mutta kursseilla esimerkiksi lakitekstien kanssa. En tajunnut niitä asioita suomeksikaan!
      Sulla oli kyllä pitkä jakso omillaan ennen vaihtoa. Huomasin kyllä muutamat jotka olivat vaihdon aikana jo täyttämässä 26v, etteivät välttämättä kokeneet olevansa enää ihan omassa porukassa meidän junnujen kanssa.
      I feel you, mullaki veti ikkunat! Ei enää 😀

  • Reply Katja torstai, tammikuu 8, 2015 at 22:35

    Täältä myös yksi samanlainen kokemus! 😀

    Bangkokissa mulla oli kans lopussa kaikki tentit ja esitelmien palautukset sekä yliopiston pääsykokeisiin luvut samaan aikaan joten elämä oli aikalailla pelkkää suorittamista. Lue, lue, lue, käy syömässä, jatka lukemista. Katse oli jo suuntaantunut Suomeen ja ootin Suomen kesää, töitä, työharjoittelua, ELÄMÄÄ ilman kokeita x) Viimeinen kuukausi meni ihan hujauksessa kirjojen ääressä ja kotiin oli niin hienoa tulla!

    Kokemus oli mahtava ja kasvattava, mutta kun party animal sisälläni veteli sikeitä ei niitä suuria bondailuja saksalaisten kanssa tapahtunut. Eikä se edes haittaa 🙂 Ei ollut kyllä mitään ikävää takaisin Thaimaahan kun Suomeen palasi eikä kyllä sen jälkeenkään oikeastaan. Nyt reissussa menin pari kertaa bussilla asuinalueeni ohitse ja oli kyllä todella jännä fiilis, silleen ”vau, mä oon asunut tuolla!”. Että olihan se kyllä siistiä! 🙂

    • Reply Maarit Johanna perjantai, tammikuu 9, 2015 at 09:09

      Juurikin samanlaista elämää, mutta en ihan joutunut pääsykokeisiin lukemaan samalla! Hui, kevätkauden opiskelijoilla on tosiaan sekin vielä. En tiedä olisinko siinä tapauksessa selviytynyt kaikista kursseista! Elämää ilman kokeita – puit sanoiksi Islannin jälkeisen elämäni 😀

      Täälläkään ei ole allekirjoittanut muuttunut vieläkään partymonsteriksi. Hassua että ne on juuri saksalaiset jotka rakastaa bailaamista eniten. Meillä oli tuolla ihan sama homma.

      Ihan huippua että olet päässyt vielä käymään Bangkokissa uudelleen! Mulla menis pasmat sekaisin jos eksyn joskus takaisin Akureyriin. Paluu niihin ympyröihin voisi olla varmasti hauska, mutta vain hetkeksi. 🙂

  • Reply Lena / london and beyond perjantai, tammikuu 9, 2015 at 09:07

    Tää oli hyvä teksti! En ole koskaan ollut itse vaihdossa, mutta aika paljon vastaavia kokemuksia olen muilta kuullut. Jonkin verran vietin aikaa Glasgowssa vaihtareiden kanssa kun kuuluin toimikuntaan joka heille reissuja järjesti, ja heidän ajatuksensa tulivat tutuiksi.

    Yhden jutun allekirjoitan täysin – kotiin on aina kiva palata. Oli se sitten missä tahansa. Se fiilis kun kone lähestyy kenttää ja tietää olevansa kotona. Itselleni se on Kuopio, mutta myös Lontoo. Silloin tuntee olevansa siellä minne kuuluukin. 🙂

    • Reply Maarit Johanna perjantai, tammikuu 9, 2015 at 09:12

      Olipa hyvä että kirjoitin tämän. Kuten varmaan jo kommenteista selviää, oletin että olen outolintu ja pitäisi paremminkin pusertaa itkua kun ei takaisin pääse. Onneksi ei! Voi olla että se on muutenkin suomalaisilla vähän eri juttu. Puhuin Markun kanssa tästä ja hän oli sitä mieltä että suomalaiset on niin reviiri-ihmisiä, että ovat siksi onnellisia päästessään kotiin vaikka vaihto olisikin ollut hienoa aikaa. Mun mielestä siinä on kyllä järkeä.

      Toimikuntatyö kuulostaa hienolta! Olisi mahtavaa osallistua sellaiseen jos olisin vielä Rovaniemellä. Nyt olen kuitenkin palannut ainakin hetkeksi ihan kotiin kotiin. Ja kyllä, se on ihanaa. Varmasti aika kivaa kun on kaksi paikkaa joissa on koti-fiilikset 🙂

  • Reply Katja perjantai, tammikuu 9, 2015 at 19:36

    Tosi kiva kuulla sun kokemuksia ja mietteitä näin jälkikäteen! Voin ymmärtää tuon sun tunteen. Koti on aina koti ja vaihdossa oleminen ei todellakaan ole pelkkää lomailua vaan kyllä siellä unelmakohteessakin alkaa valitettavasti painaa arki päälle.
    Oon itse miettinytkin tätä asiaa, että miten käy jos pääsen esim. Madridiin vaihtoon, joka on tällä hetkellä yhden syysloman perusteella yksi espanjan ihanimmista kaupungeista ja suosikeistani. Meneekö siitä sitten se hohto, mikä mulla on tällä hetkellä siitä kaupungista loman jäljiltä. 😀

    • Reply Maarit Johanna perjantai, tammikuu 9, 2015 at 21:10

      Vaihtoaika oli kyllä lomailusta kaukana sen voin sanoa 😀 Puitteet opiskelulle oli loistavat ja koulumatkat oli luksusta sellaisissa maisemissa, mutta muuten se oli vieläkin tiiviimpää kuin Rovaniemellä.
      En mie kyllä usko että siitä Madridistakaan hohto lähtee. Islanti on minun mielessä edelleen ihan mieletön maa jossa on käsittämättömän upea luonto. Juuri nyt ja tähän hetkeen elämää olen saanut siitä hetkeksi tarpeekseni. Palaan sinne varmasti joskus ilman niitä fiiliksiä opiskelusta tai tenteistä, mutta uusista seikkailuista ja vesiputouksista. Madrid varmasti jää sydämeen jollain samalla tapaa 🙂

  • Reply Hanna perjantai, tammikuu 9, 2015 at 19:57

    Mullakin oli Ranskasta palatessa päällimmäisenä fiilis, että ihana olla taas Suomessa. Loppuaikana tuntui, että ei enää millään jaksanut sitä Ranskan byrokratiaa ja muita negatiivisia juttuja siellä, vaan halusi takaisin tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Mutta kyllä se ikävä sieltä sitten tuli, tosin ehkä enemmän sellaisena nostalgiana, että ymmärsi, miten mahtavaa aikaa koko vaihto oli ja seikkailuja siellä oli taas mukava muistella 🙂 Sellainen fiilis mulla on, että tuota Erasmus-elämää ei kyllä jaksaisi enää toista kertaa. Just muualta tullessa tosiaan näkyi se, että oltiin ensimmäistä kertaa kunnolla omillaan ja otettiin kaikki ilo irti bilettämisestä, kun taas itse kaipasi jo enemmän jotain ”aikuismaisempaa” tekemistä, kuten reissailua. Nythän Erasmus-ohjelman uudistuksen myötä mulla olis mahdollisuus viettää vielä toiset 12 kk vaihdossa tai harjottelussa maisterivaiheessa, mutta jotenkin tuntuu, että se ei enää tässä kohtaa elämää oo mun juttu. Jotenkin tuo Erasmus-harjoittelu tuntui hyödyllisemmältä, kun oikeasti pääsi siihen yhteiskuntaan sisälle töiden kautta ja tutustui paikallisiin. Mutta vaihto oli hyvä lähtökohta ensimmäiseksi kokemukseksi ulkomailla asumisesta ja todellakin sellainen kokemus, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta! 🙂 Ja onnittelut kurssien läpipääsystä, tuo 36 op on ihan huikeen paljon vaihtoajan opinnoiksi! 🙂

    • Reply Maarit Johanna perjantai, tammikuu 9, 2015 at 21:15

      Ompa jännä näkökulma myös! Mulla ei tullut missään vaiheessa oikeastaan sellaista fiilistä että Islannissa olis jotain negatiivista, tai olisi ongelmia esimerkiksi byrokratian tai jonkin muun asian kanssa. Väsyin vain niin siihen loputtomaan opiskeluun että koti tuntui parhaalta mahdolliselta lomakohteelta sen jälkeen. 😀
      Erasmus-harjoittelu on mullakin mielessä ja se on varmasti monella tapaa hyödyllisempi kuin tuo opintojakso. Itse kuitenkin pidin ihan opintojen puolesta Akureyrin kokemusta loistavana. Niin hyvää opetusta en ole saanut koskaan missään.
      Tottapa totta, en vaihtaisi kokemustani minäkään! Hyvä että pääsin asumaan vielä muiden vaihtarien kanssa niin saimme yhdessä olla ihan kujalla ja kulttuurishokissa 🙂
      Kiitos onnitteluista, olen kyllä tosi tyytyväinen koska tein ihan hulluna hommaa joka pisteen eteen ^^

  • Reply Anu Johanna lauantai, tammikuu 10, 2015 at 00:21

    Ihana kuulla, että vaihtosta kotiin palaaminen on sujunut noin hyvin. 🙂 Väittäisin, että se on melko harvinaista etenkin, jos kyseessä on ensimmäinen kerta kun asuu ulkomailla. Mahtava juttu myös tuollainen löhöloma, sellaiset on just parhaita aina välissä. 🙂

    • Reply Maarit Johanna lauantai, tammikuu 10, 2015 at 12:37

      Kommenttien perusteella se ei tunnu enää harvinaiselta, vaikka sellaiset oli kyllä omatkin odotukseni. 🙂
      Toivottavasti ei ollut samalla viimeinen kerta ulkomailla. En ainakaan usko.
      Kotiin on nähtävästi helppo palata. Olen edelleen hyvin tyytyväinen etten itse haaveillut toisen lukukauden viettämisestä Islannissa koska täällä on niin kivaa. Ainakin nyt 🙂
      Löhöloma oli tervetullut stressisyksyn jälkeen. Nyt pitäisi vain saada aikaan arkirytmi ja aloittaa normaali koulutyö.

      • Reply Anu Johanna sunnuntai, tammikuu 11, 2015 at 14:04

        No siltä näyttää ja se on kyllä kiva huomata. 🙂 Omassa tuttavapiirissä vaihdosta paluu tuntuu suurimmalle osalle olleen ainakin jollain tapaa hankalaa ja kulttuurishokin värittämää. Itse en ole ollut vaihdossa. Mulla Suomeen paluu Kreikassa asumisen jälkeen oli aikanaan kyllä yhtä tunnemyrskyä, mutta onneksi myös vähän sellaista kuherruskuukautta, kun tuli ihasteltua miten hyvin kaikki Suomessa toimii ja oli ihanaa kun sai hoitaa kaikki asiat suomeksi. 🙂

        • Reply Maarit Johanna sunnuntai, tammikuu 11, 2015 at 14:26

          Kuherruskuukausi on kyllä hyvä sana! Koin jotain samantyylistä vaikka asiat ei Islannissa huonosti olekaan. Oli vain niin käsittämättömän kivaa palata kotiin. Veikkaan että tämä kuherruskausi ei kestä kauan 😀

  • Reply Kiira keskiviikko, tammikuu 14, 2015 at 02:51

    Ai vitsi, sun vaihto loppui jo. Oon seuraillut sun blogia koko vaihdon ajan ja en tajunnutkaan, miten nopeasti aika on mennyt. Hauska fakta; luulin hetken aikaa jostain syystä, että sun nimesi olis Pilvi (tuli varmaan tän blogin nimestä sellainen kuvitelma) ja vieläkin välillä havahdun kun lukee sun oikea nimi postauksien päätteeksi… 🙂

    Jännä muuten lukea kaikkien kokemuksia näin korkeakouluvaihdosta ja sen jälkeisistä olotiloista. Itse olin vaihtarina lukioiässä vuoden Jenkeissä ja voi sitä paluushokkia… Muistan itkeneeni viikoittain sitä ainakin ensimmäiset pari kuukautta ja jouduin jopa käymään puhumassa ammattiavulle. Ei ollut nättiä – jotenkin vaan meni nuppi hieman sekaisin siitä, vaikka olikin ihanaa samalla olla takaisin perheen ja muiden läheisten luona. Onneksi ne ovat kuitenkin jo muistoja ja nyt vanhempana voi laittaa niitä iän piikkiin.

    Kaikkea hyvää opintoihin, etköhän sä saa hommattua kaikki tarvittavat opintopisteet pian!

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, tammikuu 14, 2015 at 20:06

      Joo sehän loppui jo ennen joulua ja ihan Maarit vaan täällä blogin takana kirjoittaa 🙂 Pää Pilvissä kuulostaisi hassulta nimeltä jos minun nimi olisi Pilvi. En haluaisi kuvitella mitä siitä tulisi mieleen 😀

      Voi vitsi miten kuulostaa inhalta tuollaiset paluufiilikset :/ mutta voit olla oikeassa, ehkä itsellänikin olisi voinut olla ihan erilaiset tuntemukset juuri teini-iässä kun ei se koti-Suomi silloin oikein inspiroinut. Mutta että kaksi kuukautta olet itkenyt? Sulla toteutui ihan toinen ääripää kotiinpalusta kuin minulla. Onneksi se on sinullakin jo ohi ja pystyt muistelemaan sitä hyvillä mielin 🙂
      Kiitos Kiira! Eiköhän ne pisteet sieltä kilahda ^^

  • Reply Meri lauantai, tammikuu 31, 2015 at 23:29

    Kiva lukea toistenkin mietteitä vaihdosta. Olin syksyn 2014 vaihdossa Espanjassa. Minulla oli vähän samoja tunteita jatkuvista bileistä. Ensimmäisten kuukausien syyskuun ja lokakuun viikonloput menivät juhliessa, vaikka en ole koskaan välittänyt bilettää joka viikonloppu. Marraskuussa kyllästyin jatkuvaan krapulaan ja väsymykseen, enkä enää lähtenyt. Tunsin olevani vääränlainen Erasmus, koska en jaksa bilettää. Silloin jäin väistämättä porukoiden ulkopuolelle. Marraskuussa iski hirvittävä koti-ikävä ja pahin kulttuurishokki.

    Silloin myös tajusin, ettei kouluni kansainvälinen toimisto ole kertaakaan kysynyt, miten minulla menee. Olenko ylipäätään päässyt perille. Yhteyden saaminen opintoja koskevissa asioissa tuntui mahdottomalta, sillä kukaan ei vastannut puhelimeen saatikka sähköposteihin. Oloni oli hieman turvaton ja jopa loukkaantunut. Onneksi kuitenkin paikallinen yliopisto piti hyvää huolta vaihtareistaan, joten oman onneni nojaan en jäänyt.

    Juuri, kun tuntui, että aloin saada kavereita ja minulla oli ihan kivaa, alkoi joululoma. Vaihto jäi tavallaan kesken. Suomeen paluu tuli shokkina. En pidä kaupungista, jossa ammattikorkeakouluni on, joten sinne takaisin muuttaminen on vastenmielistä. Jos saisin, ottaisin ensimmäisen paluulennon Espanjaan. Kuitenkin tiedän, että kaikki muutkin ovat lähteneet kotiin, eikä elämä siellä enää olisi samanlaista.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, helmikuu 1, 2015 at 11:54

      Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi Meri! Toivottavasti sulla ei kuitenkaan kaikenkaikkiaan jäänyt negatiiviset fiilikset vaihdosta ja ne kaveritkin ehkä säilyy vaihdon jälkeenkin. Samaistun kyllä sun tuntemuksiin olla vääränlainen Erasmus. Mulla oli just niin, tosin ihan alusta alkaen. Akureyrissa oli muutama klubi ja pystyin viimeisenä päivänä sanomaan että en ollut käynyt niissä kertaakaan. Muutama baari tuli tutuksi, mutta en koskaan lähtenyt jatkamaan iltaa pidemmälle ja myöhempään. En edes omilla synttäreilläni!
      Minusta on tosi sääli, miten vaihto-opiskelun aktiviteetitkin on pääosin suunniteltu ryyppyretkiksi ja juomapeli-illoiksi vaikka ei kaikki sitä todellakaan halua. Paras yhteinen opiskelijaporukalla tehty juttu oli lähteä laskemaan koskea. Juominen sellaisessa tilanteessa oli ehdottoman kiellettyä mutta voi pojat miten meillä oli hauskaa! Olisipa näitä ollut enemmän.

      Ei muuten meidänkään AMKista tullut sen enempää viestiä vaihdon aikana kuin että olenko perillä. Muuten pärjäilin itse. Onneksi meillä oli hyvä porukka samassa talossa asumassa ja autettiin toisia koti-ikävän ja kulttuurishokkien hetkillä.
      Harmi että sulla jäi vaihto kesken ja et halua enää muuttaa tylsään opiskelukaupunkiin. Lohduttaudu sillä, että takaisin pääsee aina vaikka vain reissuun 🙂
      Mulla on ainakin jo Islanti-ikävä nostaa päätään ja muutamia ystäviä kaipaan, joten suunnittelen matkaa takaisin. Siellä on jo uudet tyypit sinne vielä puolivuotista viettämään jääneiden kavereideni seurana, joten ei se samaa olisi sielläkään. On se totta miten vaihto voi muuttaa käsityksiä itsestä, koulusta, muista ja kaikesta. Vaikka sen olisi vasta halunnut loppuvan ja halunnut kotiin, ne fiilikset saattaa muuttua lähdön hetkellä ihan päinvastoin. Juuri kuin sinullakin. Toivottavasti pääset vielä käymään takaisin Espanjassa 🙂 Ja kiitos vielä kommentistasi!

    Leave a Reply