Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Saga Class -kokemus KEF-ARN by Icelandair 16.12.14

sunnuntai, joulukuu 21, 2014

Täällä yksi väsynyt mutta tyytyväinen matkustaja kirjoittelee! Kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa miten sain upgraden Icelandairin businessluokkaan jota Saga Classiksi kutsutaan. Pakko sanoa ettei olisi paremmalle ajankohdalle voinut sattua tämä matkustusluokan korotus. Mulla oli kotimatkalla siis neljä (4!) lentoa vuorokauden sisään ja aikaan sisältyi myös yöpyminen lentokentällä ja tuntien odotteluja välilaskuasemilla. Icelandairilla lensin pätkän Keflavikista Tukholman Arlandaan, joka oli kotimatkani toinen etappi. Ennen Saga Classin kokemusta olin nukkunut noin kaksi ja puoli tuntia epämukavimmassa mahdollisessa asennossa järkyttävillä kovilla ja kylmillä penkeillä. Olin ihan väsynyt, hikinen, ja jokaista lihasta kolotti. Viiden maissa kehtasi lähteä jo lähtöselvittämään kun kone lähtisi 7:35.

Lähtöselvitys

Ihan mahtavaa, economyssa oli kiemurteleva puolen tunnin jono, mutta sain kävellä prioritykäytävälle jossa ei ollut ketään luonnollisesti. Laukun paino 26,5kg ja käsimatkatavarat varmaan 15kg, mutta tiskillä ei mainita. Laitetaan ”heavy luggage” ja ”priority”-tägejä vain kiinni että varmasti huomataan. Tilanne kestää korkeintaan kolme minuuttia ja samalla tiedustelen saanko ottaa Saga Loungeen kaverin mukaan. En saa, se sallitaan vain erikoiskorttien haltijoille. Pöh.

Saga Lounge

Menen turvatarkastuksesta läpi ja olen vähän pihalla. Ei ole kylttejä loungeihin kuten Helsingissä. Teen taxfree-shoppailuja ja ostan Victorias Secretiltä leopardikuvioisen matkatyynyn tulevia reissuja varten. Kysyn kävelyohjeita loungeen ja se onkin kaukana shoppailupaikoista. Tarkalleen ottaen se sijaitsee ennen passintarkastuspisteitä. Lasiovesta sisään ja hissillä alas. Äääh. Lounge on auennut jo 5:30! Netissä aukioloaikoja ei ole ollut missään ja kysyin asiaa Icelandairin facebookista. Sain vastaukseksi 6:00. Ärsytti hetken tosi kovasti sillä ei olisi kiinnostanut hengailla niillä surkeilla penkeillä yhtään kauempaa jos olisi voinut tulla loungeen rentoutumaan ja syömään. Heitin kaikki tavarani tuolille ja lähdin etsimään syömistä. Pöydillä oli viinereitä, pikkuleivoksia, pähkinöitä ja isot kahvikoneet. Oli siellä isompikin buffet, joka vastasi keskitasoista hotelliaamupalaa. Alkoholiakin löytyi ja kylmäkaapeista olisi toki saanut ottaa niin paljon jouluolutta kyytipojaksi kuin olisi huvittanut. Alkoholittomille oli oma jääkaappi ja valikoimasta löytyi kaikki islantilaisia ja kansainvälisiä suosikkeja. Yleensä en pysty syömään mitään ennen lentoa, mutta nyt olin niin innoissani loungepalveluista, että en muistanut lentopelkoani ollenkaan. Pelkästään loungesyömisissä säästin pitkän pennin. Normaalista sämpylä-mehu-kahvi-aamupalasta olisin voinut helposti joutua maksamaan reilun parikymppiä.

Historiaa seinillä ja minun valtaama paikka.

Välipalapöytä; kleinamunkkeja, tanskalaisia viinereitä, hedskuja ja muffineita.

”Vesiputous” seinällä

Aamiainen.

Kaunista skyriä.

Heilahtanut kuva buffetpöydästä.

Olin lukenut netistä etukäteen että loungesta löytyy suihkutilat. No siis yksi suihkuhuone löytyi ja lukittauduin sinne. Olin ehtinyt repiä jo matkavaatteeni pois kun huomasin ettei suihkuhuoneessa ole pyyhkeitä. Sen verran tyhjiä hyllyjä ja laatikoita oli että todennäköisesti pyyhkeitä olisi pitänyt olla. Olin ihan sairaan väsynyt joten päätin vain suihkutella ja kuivata itseni käsipaperin. En vain jaksanut pukea enää päälle ja lähteä respan naisilta kyselemään pyyhkeitä. Hoitui se asia niinkin, mutta ei se maailman mukavinta ollut ilman pyyhettä. Vaihtoehtona olisi ollut ei suihkua ollenkaan. Olo oli silti suihkun jälkeen kuin uudesti syntynyt ja kävin vielä hakemassa buffetista virkistäytymistä ennen portille siirtymistä.

Erittäin tärkeä hiusten kuivaaja.

Blue Lagoonin laatutuotteita.

Saga Class, 757-200, Snæfellsjökull

Minun paikaksi oli merkitty 1C. Lentoemäntä ilmoitti heti alkuun ettei minun tarvitse istua merkityllä paikalla jos en halua vaan valita minkä tahansa. Olin itseasiassa toivonut istuvani vähän taaempana kuin ensimmäisellä rivillä joten siirryin kolmannelle riville vasemmalle ikkunalle. Saga Class olisi tänään kuulemma melkein tyhjä. Jes. Takkini vietiin säilöön ja sain käteeni vesipullon sekä terveellisen porkkana-inkivääri-snapsin. Inkivääri helpottaa matkapahoinvointia joten olin tyytyväinen. Nakkasin tavarani käytävän puoleiselle penkille ja levittäydyin oikein kunnolla. Ihanaa että tein valinnan korotuksesta juuri tälle pätkälle. En tiedä mihin olisin tunkenut niin paljon käsimatkatavaroita economyssa. Jos oikein laskin niin kahdeksalletoista penkille oli neljä istujaa. Turistiluokassa on varmasti joskus luksusta kun on kokonainen penkkirivi vain itselleen, mutta mulla oli sama bisneksessä! Käytävän molemmin puolin oli kaksi penkkiä ja kävin varmuuden vuoksi istumassa jokaisessa neljässä penkissä ihan koko rahan edestä. 😀 Oikealla puolella muutenkin oli upeampi auringonnousu kuin vasemmalla joten minulla oli oikein hyvä syy. Ne kolme muuta matkustajaa vetivät sikeitä niin minulla ei ollut yleisöäkään ja sain rauhassa ottaa kuvia.

Neljä penkkiä vain minulle!

Auringonnousu

Ensimmäisen tunnin lennolta nukuin minäkin. Postafen oli vaikuttanut jo Akureyrista asti ja nukkumattomuus veti voimat. Kun vähän avasin jo silmiä, minua odotti kuuma pyyhe ja tultiin heti kysymään haluaisinko aamiaista. Tuli heti mieleen Hobitista ”second breakfast” mutta toistelin vain yes please ja takk fyrir ja pian sain tarjottimella sapuskaa. Pakko myöntää että lentoruokaan olin vähän pettynyt. Tarjottimelta löytyi skyriä, mysliä, appelsiinimehua, suklaakonvehteja, sekä makkara-munakas-peruna-systeemi. Ei muuten, mutta se lämmin annos oli ehkä vähän nuiva ja maistui miltä maistui. Skyrin ja myslin vedin hyvällä halulla ja annostakin maistelin. Ei se pahaa ollut, mutta verrattavissa ehkä enemmänkin Finskin economysapuskaan kuin businesstarjoiluun. Harmittavaa, että lento kesti alle 3h. Pidemmällä välillä olisi tarjoiltu toinenkin ruoka, jossa olisi saattanut olla enemmän säpinää. Tulin kuitenkin täyteen jo uudelleen ja sain vielä jälkiruuaksi piparkakkuja ja teekuppiani käytiin täyttämässä. Santsasin niitä pipareita sitten kolmesti. Palvelu pelasi kokoajan. Oli todella ystävällistä meininkiä eikä jäänyt mielikuvaa elämäänsä kyllästyneistä työntekijöistä niinkuin elokuussa matkalla Islantiin. Minusta selkeästi huolehdittiin. Sain tosi yksilöllistä palvelua, koska olin ainoana hereillä koko luokasta. Muut tyypit heräilivät aika viime tingassa ja saivat kuitenkin aamiaisensa ennen laskeutumista hekin.

Skyriä kupissa, mysliä purkissa, suklaata, appelsiinimehua ja annokseni. Leipää olisin myös saanut, mutta en halunnut. Kuvasta puuttuu teekuppini joka oli kuvahetkellä täytössä.

Ihan oli oikeat ja vielä hienot aterimet!

Hassu suklaapaketti.

Lyhyen lennon vuoksi en ehtinyt/jaksanut testata viihdejärjestelmää. Jokatapauksessa kone ja viihdesysteemit näyttivät uudemmilta kuin Magni-koneessa menolennolla (jossa järjestelmä hoitui asiakkaille annettavilla iPadeilla).

Tuolit olivat nahkaiset ja erittäin mukavat jopa pystyasennossa. Jalkatilaa oli minulle roimasti. Koin aluksi hankaluuksia kääntää tuolia nukkumisasentoon, mutta kyllä sekin ennen pitkää onnistui. Kovin hifistelevät Saga-tuolit eivät kyllä olleet. Mitenkään en voi vertailla vaikka Finskin kokonaan makuuasentoon kääntyviin härveleihin. Nukkumisasennolle oli samanlainen nappula käsinojassa kuin economypuolellakin. Jalkatilaa vain oli enemmän ja tuoli leveämpi. Economyssa rivissä istuu kuusi ja Saga-luokassa neljä. Minulle tilaa oli oikein hyvin. En tiedä kuinka hyvin Saga-luokan tuolit toimii paljon pidemmillä lennoilla tai paljon pidemmillä ihmisillä. Euroopan pätkille ne varmasti soveltuvat, mutta ei niissä ihan kunnon yöunia voisi kuvitella nukkuvansa. Yrittäminen olisi ainakin helpompaa kuin economyssa.

Tukholmassa laukkuni oli toisena hihnalla. Priority-tägi oli tehnyt tehtävänsä. Se oli onnistuneen Saga Class-kokemukseni viimeinen hetki.

Plussat

+ Kaikki sujui sutjakkaasti ja nopeasti

+ Upgradeen sisältyi ei pelkkä leveämpi penkki vaan myös kaikki muu oli prioritynä. (Jos olisin ottanut Economy Comfort-upgraden, siihen olisi sisältynyt myös priority-jonot ja Saga Lounge, mutta ei leveää penkkiä)

+ Loungessa palvelu pelasi ja kenenkään ei tarvinnut jonotella ruokaa vaikka porukkaakin oli ilmestynyt sinne melko paljon.

+ Kattavasti valinnan varaa loungessa kylmän ruuan suhteen.

+ Tilaa löytyi sen verran että löysi oman pöydän eikä tarvinut tunkeutua väkisin kenekään viereen istumaan.

+ Uudehko kone ja toimivat systeemit lennolla.

+ Palvelu oli yksilöllistä ja loistavaa, koska olin, noh, yksin. 🙂

+ Rauhallisuus. Valot himmennettiin kun huomasivat että kaikki nukkuu.

Miinukset

– Väärä informaatio loungen aukioloajoista.

– Mun upgraden 150€:n hinta veloitettiin kortilta kahdesti. Se homma onneksi jo selvitettiin.

– Pyyhkeettömyys. Niitä olis pitäny olla siellä. En mie ainakaan kantelisi pyyhettä käsimatkatavaroissa.

– Ei ehkä niin yllätyksellinen aamianen lennolla.

Kaikenkaikkiaan koin matkustusluokan korotuksen olevan hintansa (maksamani 150€) arvoinen. En ehkä maksaisi reilua viittäsataa euroa suoraan joka sen normihinta olisi. Muutenkin jos näitä korotuksia enemmänkin alkaa harrastamaan niin ehdottomasti pisteillä ja tällaisilla economy-lippujen haltijoille järjestetyillä huutokaupoilla. Kokemuksesta saa heittää kysymyksiä, koitan vastailla mikäli vain osaan 🙂

Lisää tarinoita saa feediinsä seuraamalla blogia facebookissa.

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 14:29

    Hienoa, että pääsit kokemaan tuollaisen :). Varmasti oikein hyvä vaihtoehto, jos lentää Islantiin kyseisellä lentoyhtiöllä, mutta kuten sanoit, pidemmällä matkalla nuo penkit eivät kyllä riittäisi. Kuitenkin tuo on Euroopan businessluokaksi parempi kuin Finskillä ainakin noiden tilojen suhteen :). Ja täytyy myöntää, ettei se pidemmän lennon businessluokan aamiainen ollut mikään tuon ”kummoisempi”, joten voi hyvinkin olla, ettei siihen panosteta yhtä kovasti kuin niihin varsinaisiin ruokiin. Mutta onhan tuo parempi kuin siellä economyssa :P.

    Lounge mahdollisuus on kyllä niin kiva, että jatkossa siitä voisi jopa maksaa erikseen, jos ei lennä sopivassa luokassa. Varsinkin tuossa sinun tilanteessasi oli varmasti taivaallista päästä lepäämään tuonne, kun olit viettänyt yön kentällä!

    On se vain niin, että businessluokassa matkustaminen tuo sitä aivan erilaista yksilöityä palvelua, huolenpitoa ja ennen kaikkea omaa rauhaa ja tilaa.

    Varo vain, ettet innostu liikaa busineksesta, ettet joudu kohta lentämään kaikkia lentoja siellä ;).

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 18:27

      Hahaa, kyllä olen kieltämättä vähän jo tutkinut lisähintoja joillekin tuleville pätkille businessluokassa muillakin yhtiöillä. Toistaiseksi näyttää siltä, että ellei ole tulossa lisää huutokauppatyylisiä korotusmahdollisuuksia tai pistetarjouksia kuten Finnairilla mun businesslennot ei saa kovin äkkiä jatkoa 😀
      Hmm joo samaa mieltä! Euroopasta Islantiin ja takaisin tämä systeemi ja penkit kyllä toimii, mutta pidemmät Amerikan lennot olis melkein ihan sama lentää puolet (?) halvemmalla Economy-comfortilla kun edut on penkkiä vaille samat.
      En tiedä sitten millaisiin loungeihin pääsisi Euroopasta lähtiessä, mutta tämä Keflavikin Saga Lounge oli oikein positiivinen ylläri 🙂 Vitsi vain kun sekin olisi ollut auki 24/7!

      • Reply Jerry / Pako Arjesta maanantai, joulukuu 22, 2014 at 05:45

        Ainakin Finnairilla nuo hinnat ovat ihan järkyttäviä. Vai kuulostaako 1500 euroa kahden tunnin lennosta hyvältä :P? Eli se melkein kannattaa unohtaa ja keskittyä muihin yhtiöihin, joka hinnoittelee nuo fiksummin :). Se on harmi, ettei Finnair käytä tuollaista mahdollisuutta. Sentään joskus tulee viime hetken korotustarjouksia, mutta niiden varaan en halua koskaan laskea.

        Nuo lounget kyllä eroavat toisistaan melkoisesti (siis yleisesti ottaen kaikkialla), joten en tiedä, millaisia ne olisivat toisessa päässä.

        • Reply Maarit Johanna maanantai, joulukuu 22, 2014 at 17:44

          Hahaa, tiedän kyllä miten järkyttävästi ne voi joillakin maksaa. Pisteillä voisin kyllä korottaa. Pohjoismaiden sisäisille lennoille yhdensuuntaisen korotuksen saisi muistaakseni jollain 7500 pisteellä. Olisi ihan mahtava päästä tutustumaan loungeihin, mutta harmi vain ne yleensä ovat kalliiden luottokorttien omistajien tai ”extreme”businessmatkustajille…

  • Reply ottoizakaya sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 14:50

    Hei tuollahan näyttää kivan freesiltä! Ja mikä hinta, wow, ei paha ollenkaan. Suorastaan hyvinkin edukas. Mikä pisti myös omaan silmääni niin oikeat metalliset aterimet. Pieni juttu mutta se tuo jotenkin aina niin paljon enemmän ”old fashion-fiilistä” kun vertaa niihin normi muovisiin, metallisia kun ei usein enää nää. 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 18:29

      Edukas olikin, mutta sekin taisi olla ihan tuurista kiinni 🙂
      Aterimista annan itsekin plussaa. Ärsyttää joskus muovihaarukat kun ne on niin epäkäytännöllisiä ja ei edes mitenkään ympäristöystävällisiä. Silmälle myös teräksinen on ilo kuten sanoit 🙂

  • Reply Kthetraveller sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 18:01

    Ah, mä olen NIIN odottanut tätä sun postausta. Jerry vei mun sanat suusta joten mitäpä tuohon enää lisäämään 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 18:30

      Jes! Toivottavasti postauksesta sait kaipaamaasi informaatiota tulevaisuutta ajatellen 🙂

  • Reply Kirsi sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 20:36

    Päätimme lentää paluulennon syksyiseltä New Englandin ruskamatkalta Icelandairin Saga Classissa ja ne rahat eivät todella menneet hukkaan. Nukuin monta tuntia putkeen, jota ei ole ikinä tapahtunut turistiluokassa. Oli mahtava saapua Helsinkiin levänneenä, ekaa kertaa ikinä. Lisäksi ruokaa tuntui olevan koko ajan tarjolla ja parasta olivat ne kunnon ruokailuvälineet.

    Atlantin ylittävillä lennoilla Saga Classin hintaero turistiluokkaan taitaa olla halvimmillaan reilut 300 eur / suunta. Saa nähdä onko meillä paluuta turistiluokkaan…

    • Reply Maarit Johanna maanantai, joulukuu 22, 2014 at 17:43

      Kiva kuulla kokemuksesi! Todellakin voisin testata myös pidemmällä matkalla.
      Hintaero ei kuulosta hirvittävältä varsinkaan pitkällä matkalla. Atlantin ylittäessä voisin turvautua Icelandairiin varsinkin kun samalla pääsisi vielä käymään mutkan Reykjavikissa.
      Olen itsekin vähän googlaillut eri yhtiöiden eroavaisuuksia ja varsinkin hintaeroja economyn ja businessin välillä. Kyllähän tuollaiseen voisi tottua ^^

    Leave a Reply