Olen kirjoittanut vaihdon aikaista avautumispäiväkirjaa varastoon. Se on kulttuurishokkia, soluelämän ihanuutta ja kamaluutta, koti-ikävää ja kouluhommia. Aloitetaan loppupäästä.
On jo kaunis talvi.
Tänään on maanantai 8.12. ja viikon päästä viimeinen tentti. Tentin jälkeen koittaa myös lähdön hetki. Sitä ennen saan nauttia kiireettömästä ja opiskeluttomasta ajasta Akureyrissa neljä tuntia. Olen niiin ylitsepääsemättömän kateellinen tytöille siitä ettei niillä ole enää yhtään mitään koulujuttuja. Mun lakikurssin ryhmätyön esitys on keskiviikkona aiheesta Sovittelu Islannin ja Jan Mayenin merialueiden välillä. Aihe on mielenkiintoinen ja merenpohjan geologia jännittävää. En vain ymmärrä raportin lakiosuudesta mitään. Yhtään mitään. Nämä lakijutut menee niin yli hilseen että itkettää. Oikeasti itkettää koska en ehdi sisäistää asioita ollenkaan intensiivikurssilla eikä minulla edelleenkään ole yhtään minkäänlaista pohjatietoa lakiasioista. Koitan pitää sanakirjaa auki kokoajan, mutta käytännössä käännän jokatoisen sanan. Syvällisempiä lakitermejä tavallinen sanakirja ei edes tunne. Googlekaan ei auta, sillä mun pää ei ymmärrä edes wikipedian selityksiä englanniksi mitä ne lakitermit tarkoittaa. Uskon että laki on suomeksikin vaikeaa, mutta tämä tuntuu siltä niinkuin olisi aloittanut opiskelemaan vaikka ranskaa suoraan keskivaikealta asteelta. Ulkona on niin kaunis ilma, mutta minä olen liimautunut koneelle. Tiedän että olen tässä myös huomenna ja ylihuomenna. Keskiviikkona tosin on jo tyhmätyön esitys, mutta sen jälkeen täytyykin lukea tenttiin ja tehdä viimeinen essee ennen maanantaita. Jos joku vielä ihmettelee miksi olen kurssilla ylipäätään, se on ainoa pakollinen hyväksiluettava minkä täältä saan tutkintooni. Pari k*rosanaa…
Ainoa asia mikä pitää minut järjissäni on islantilaiset neulontakuviot. Puoli tuntia koulutöitä, puoli tuntia sukkaa. Välttää hermoromahdukset. Ehkä.
Sukkapari tekeillä.
Viime yö 00:15. Party hard Gula Villan style.
Blogissa saattaa olla hetken hiljaista. Onneksi mulla on luonnoksia varastossa ja meillä tyttöjen kanssa ehkä kouluun liittymätön suunnitelma loppuviikoksi. Niiden pitää ehkä repiä minut tästä koneelta.
Pää Pilvissä löytyy myös facebookista sekä instagramista.
10 Comments
Toiset ne kutoo viimesen päälle kuvioituja villasukkia, hyvä jos mä osaan ketjusilmukkaa…Muttajoo kyllä ne kouluthommat siitä varmasti vielä etenee! 😀 itelläkin olis näyteportfoliota, tyhmätyötä ja tenttiä vielä ens viikolle…
Opin yllättäen itse kutomaan kuvioita kaksi viikkoa sitten. Sain ahaa-elämyksen eikä se sitten kovin vaikeaa ollutkaan! Kun pää käy ylikierroksilla jo valmiiksi, oppii uuttakin 😀
Toivottavasti sais niitä oppimiselämyksiä vielä tällä viikolla tuon kurssin suhteenkin.
Tsemppiä loppurutistukseen! Itse huomasin vaihtoaikana, että tärkein koepaperiin kirjoitettava juttu on ERASMUS kissankokoisilla kirjaimilla siihen oman nimen viereen 😀 Yleensä sillä sai aina kokeen läpi, vaikka lukeminen olisi reissujen vuoksi vähän vähemmälle jäänytkin. En tiedä millainen arvosanasysteemi Islannissa on, mutta Ranskassa oli niin, että läpi pääsi, jos sai vähintään arvosanan 10/20. Suomen asteikolla monet hylätytkin arvosanat sitten kääntyivät hyväksytyiksi ja sain hyväksluvun myös kurssista, jota en päässyt läpi 😉
Kiitos tsempeistä Hanna! Meillä on aika tarkkaa mitä saa, pitää ja mitä ei missään nimessä pidä kirjoittaa koepaperiin. Toivottavasti täällä ollaan armollisia läpipääsyn suhteen. Oon ainaki yrittäny niin kovaa kuin jaksamista riittää! Ja opiskelemaanhan tänne on nimenomaan tultu. (niinkö? :D)
Meillä taitaa olla läpipääsyn vaatimuksena puolet oikein.
Tsemppiä!! Täällä kans huomenna vika tentti ja huh mitä matskua… jospa läpi menis 😉
Kiitos! Onnea koitokseen sinnekin. Toivottavasti itselläkin läpi, enempää en toivo 😀
Tsemppiä opiskeluun täältäkin! Kyllä sie tuon homman selvität, ja jotain tarttuu päähän joka tapauksessa. Neulominen käy kieltämättä melkeinpä terapiasta. 🙂
Kiitos Anu 🙂 Mie koitan ajatella ettei joululomalla tarvi tehdä mitään muutako kääntää romaanista sivua tai neuloa. Se on kyllä ollut terapeuttista!
Tsemppejää! Kyllä tuli mieleen elävästi omat vikat viikot Bangkokissa kun samaan aikaan luin yliopiston pääsykokeisiin ja siinä välissä aina myös kurssien tentteihin. HUoh! Siinä kohtaa ei todellakaan tunne elävänsä kun tajuaa olevansa ulkomailla asumassa ja kaikki aika meneekin koneen ääressä 😛
Kuin omia sanoja! Paitsi ettei ONNEKSI tarvi sotkeentua pääsykokeisiin vielä tässä vaiheessa…
Paljon mielummin sitä seikkailisi kuin hiplailisi näppäimiä. Tätä konetta tulee muutenkin värkättyä kotona liikaa.