Blábjörg Guesthouse ja viimeiset 305km Islannin ympäri

Jos edellinen päivä olikin ympäriajolla ollut järkyttävän rankka ajettaessa ihan liian pitkä etappi, sen korjasi täysin meidän ihan loistava majoituspaikka. Pääsimme perille Borgarfjördur Eystri-nimiseen pienen pieneen kylään Itäisille vuonoille illalla kahdeksan jälkeen ja ilma oli täyspimeä, tuulinen ja sateinen. Missä se on koko guesthouse? Hetken sompailun jälkeen se olikin juuri se paikka minkä me ensimmäisenä spottasimmekin. Eihän täällä ole ketään. Tonkiessamme laukkuja autosta, paikan omistaja kaartaa pihaan ja menee edellämme sisälle ja pyytää jättää kengät eteiseen. Saamme avaimet, ohjeet keittiöön ja ilmeisesti paikan isoimman huoneen. Kyllä, olemme ainoat asiakkaat.

Suklaata ja koivunlehtiteetä pyyhkeiden päällä tervetuliaisiksi.

Hotels.comin mukaan majatalossa on pieni kylpylä ja se ei ole väärässä. Omistaja lupaa meille iltakylvyt ja kaikki onkin valmiina. Suihkun kautta sisälle pieneen kuumaakin kuumempaan altaaseen valtavien ikkunoiden äärelle. Ulkona on edelleen täysin pimeää ja omistaja valittelee, miten nyt emme voikaan nähdä revontulia. Ei se mitään, lappilaiset ovat ehtineet jo kokea ne melko monesti. Kuuma vesi rentouttaa stressaavan ajon jälkeen ja tuntuu että altaaseen voisi nukahtaa. Jäinen juomavesi virkistää hieman ja pääsemme joten kuten altaasta suihkuun. Hipsimme pyyhkeet päällä taas ulos myrskyyn ja sisälle majataloon. Mennessä huomaamme, että normaalisti asiakkaiden pitäisi tästäkin elämyksestä maksaa. Tunnemme olomme etuoikeutetuiksi.

Huoneemme näyttää mukavalta. Nakkaamme tavarat vain lattialle ja hammaspesun kautta petiin. Majatalo saa uusia ulottuvuuksia samantien kun koittaa nukahtaa. Meri on äänekäs. Todella äänekäs. Jollain tavalla kuitenkin äärimmäisen rauhoittava. Nukahdamme samalla kun koitamme miettiä mitenköhän tuollaiseen luonnolliseen mutta voimakkaaseen ääneen on mahdollista nukahtaa. Olemme ennenkin olleet merenrantahotellissa, mutta aaltojen ääniä ei ole koskaan kuulunut huoneeseen asti. Nukuttiin järkyttävän hyvin, eikä varmaan yhtään ihme niin stressaavan ajon ja kylvyn jälkeen. Aamulla vasta huomattiin miten mielettömät maisemat meillä oli ikkunasta. Koko kylä oli aivan hiljaa, paitsi meri. Luultiin yöllä säkkipimeässä että meri piti ääntä siksi että oli kamala myrsky. Samanlaista ääntä se piti aamullakin, mutta mainingit oli tosi rauhalliset. Hämmentävää.

Guesthousessa oli itsepalvelulla toimiva aamiainen. Keittiö oli täysin varusteltu ja siisti ja mieleen jäi superterävät veitset. Jääkaapista löytyi mehua, jugurttia, kinkkua, juustoa, tomaattia ja kurkkua. Keitettiin teetä ja kahvia sekä paahdettiin leipää. Oli upeaa kun oli niin hiljaista ja pystyi hääräilemään kuin omassa kotona ja kuvitella ne maisematkin omaksi. En tiedä miten hyvin itsepalveluhomma toimii kun majatalo on täynnä, mutta meille se sopi loistavasti. Euroissa yöstä maksoimme noin 80€, joka on minusta Islannin hintoihin ihan sopiva summa varsinkin kun saatiin olla ihan kahdestaan koko paikassa. Suomessa hotelliyön saisi samalla hinnalla pikkukaupungista, mutta Islannissa homma ei toimikaan ihan niin. Kylä on todella idyllinen ja keskellä ei mitään, joten hinta on siinä mielessä ok. Luulen kuitenkin, että hinnat ovat turistisesonkina korkeammat ja varmasti liikkuu enempikin porukkaa. Ilman tuota kylpylää tuskin oltaisi paikkaa valittu. Talvikaudelle voin paikkaa ainakin ehdottomasti suositella. Jos siis uskaltaa ylittää sen vuoristotien kylään pimeällä. Niin. Jos. Keittiön yhteydessä oli myös olohuone ja siellä olisi ollut mahdollista lukea kirjoja tai katsoa elokuvia. Lähdettiin melkein heti aamiaisen jälkeen ajamaan, mutta tsekkasimme vielä spa-osaston ulkopuolelta. Meilleki tuollanen sauna! Voin vain kuvitella miten hauska tuossa ulkopaljussa olisi lokoilla pilvettömällä säällä.

Jos edellisen päivän teema olikin ollut musta yö, viimeinen ajopäivä Borgarfjordur Eystristä oli valkoinen päivä. Ensimmäiset kunnon lumet koko matkalla ja maisema oli pelkkää valkoista. Vuoret, tie, näkyvyys. Pelkkää valkoista näköpiirissä. Onneksi oli talvirenkaat alla. Ja onneksi oli viimeinen etappi edessä ja kotona odottamassa oma sänky. Ajoimme tauotta Dettifossille. En tiedä kumpi on väsyttävämpää ajoympäristöä, täys musta vai täys valkoinen? Kumpikin väsyttää silmiä kuitenkin. Joku balanssi sentään! 😀 Dettifossille menee länsipuolta jäätikköjokea myös asvalttitie, mutta siinä ei ole talvikunnossapitoa. Järkyttävän hyvällä onnella päästiin! Voi rääky siinä vasta upea putous. Ihan sama kummalta puolelta sitä katsoo, se on pelkkää vaikuttavuutta. Kontrasti lumisateessa oli niin erilainen kuin viimekertaisella visiitillä, mutta luonto se vain muuttuu. Nähtiin kaukaa myös Selfoss ja sinne kauas sai jäädäkin. Meillä oli nälkä ja ajettiin Myvatnille. Matkalla lähtiin jotain erikoista. Suomessa tämä näky on hyvinkin tavallinen, mutta täällä olimme huuli pyöreenä. Tukkirekka!? Mistä ja mitä? Eihän täällä edes ole puita…

Markku sai käydä paholaisen keittiössä yksin pyörähtämässä, mie olin ne hajut jo kokenut. Jonin ja Ygritten luola Grjotagjalla kävästiin vilkaisemassa ja mentiin uimaan Myvatnin pikku laguuniin. Kello oli pian melkein auringonlaskun verran ja suunta oli kotia. Vihdoin Akureyriin. Markku pisti silmät kiinni ja mie ajoin. 1339km ja noin olikin jo ykköstie kokonaisuudessaan ajettu.

Mielenkiintoista luettavaa? Seuraa blogia facebookissa!